Viina ja väkivalta – paha paketti

Alkoholilla on usein osuutta perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Miten auttaa sekä uhria että tekijää?

Jan Holmberg on sairaanhoitaja (ylempi AMK), ammatillinen opettaja tietokirjailija ja kouluttaja. Hänen ajatuksistaan voi lukea osoitteesta janholmberg.weebly.com.

Jan Holmberg on sairaanhoitaja (ylempi AMK), ammatillinen opettaja tietokirjailija ja kouluttaja. Hänen ajatuksistaan voi lukea osoitteesta janholmberg.weebly.com.

Kouluttaja Jan Holmbergin mukaan päihtyneet väkivallan tekijät ovat yleensä väkivaltaisia myös selvin päin. Alkoholin käyttö lisää myös väkivallan uusiutumisen todennäköisyyttä parisuhteessa.

Sairaanhoitajapäivillä puhunut Holmberg on sitä mieltä, että hoitotyössä väkivallasta ja päihteistä täytyy kysyä selkeästi, turvallisesti ja oikeaan aikaan. Uhrin kohtaamisessa keskitytään häpeän, pelon ja hädän empaattiseen käsittelyyn ja tarjotaan apua arjesta selviytymiseen.

Tekijän väkivallattomuus ja päihteettömyys alkavat yleensä ongelman myöntämisestä ja käytökseen johtavan toiminnan käsittelystä. Hoitotyön tavoitteena on juomisen ja väkivallan loppuminen, ei niiden väheneminen.

Sairaanhoitajalle on tarjolla monenlaisia työkaluja, kun hän kohtaa väkivaltaa kokeneen. Usein tilanne on kuitenkin se, että tekijä hakeutuu uhrin mukana sairaalaan. Silloin voi yrittää puhua uhrin kanssa kahden kesken.

– Auttamisjärjestelmässä on sellainen ongelma, että epikriisi lähetetään pyydettäessä kotiin. Siinä voi näky päätelmiä kahdenkeskisisistäkin keskusteluista, jotka väkivallan tekijä voi huomata, Holmberg sanoo.

Uhrin mukaan voi kuitenkin sujauttaa esitteitä tai puhelinnumeroita avun hakemista varten.

Päivystyksessä sairaanhoitajat kohtaavat usein pahoinpideltyjä ihmisiä. Kun tarkoituksena on paikata fyysiset vammat, hoitosuhde jää lyhyeksi. Keskusteluapua ja seurantaa ei ole välttämättä tarjota, eikä alkoholista ehditä kysyä.

Jotkut päivystysosastot ovatkin ryhtyneet tarjoamaan myös päihdehoitajien palvelua. Holmberg itse menee ensi kesäksi töihin Jorviin akuuttipsykiatrian osastolle, jossa alkaa puoli vuotta kestävä pilottihanke.

Siinä osaston hoitohenkilökunnasta kukin tekee iltavuoroja myös yhteispäivystyksessä. Hoitaja ottaa vastaan triage-hoitajan ohjaamia potilaita, arvioi, alkuhaastattelee ja ohjaa potilaita toimien yleislääkärin ja päivystävän psykiatrin työparina. Tarkoituksena on sujuvoittaa psykiatristen potilaiden hoitoa somaattisessa päivystyksessä ja ohjata heidät oikeiden palvelujen piiriin entistä nopeammin.

Vammaisia uhkaillaan hoitamatta jättämisellä

Valtiotieteiden maisteri, erikoissairaanhoitaja ja päihdehoitotyön opettaja Marianne Hellsten.

Valtiotieteiden maisteri, erikoissairaanhoitaja ja päihdehoitotyön opettaja Marianne Hellsten.

Samassa sessiossa Sairaanhoitajapäivillä esiintyi myös valtiotieteiden maisteri, erikoissairaanhoitaja ja päihdehoitotyön opettaja Marianne Hellsten. Hän puhui vammaisten kohtaamasta väkivallasta.

Vammaisten naisten riski kohdata väkivaltaa on 2–4 kertaa korkeampi kuin vammattomien. Väkivallan muodot ovat samanlaisia kuin muunkin väestön. Lisäksi vammaista voidaan uhkailla muun muassa hoitamatta jättämisellä.

– Joskus väkivallasta kertominen voi vamman vuoksi olla vaikeaa. Jos esimerkiksi asiakkaan puhetta on vaikea ymmärtää, kannattaa kutsua tulkki paikalle, Hellsten sanoi.

Vammainen ei välttämättä aina ymmärrä tulleensa pahoinpidellyksi, jos häneltä puuttuu käsitys siitä, mikä on oikein ja mitä hänelle saa tehdä. Väkivallasta kertomista vaikeuttaa myös se, että tekijä on usein läheinen. Siksi sairaanhoitajan on uskallettava kysyä mahdollisesta väkivallasta.

Hellstenin mukaan vammaisten päihdeongelmista on alettu puhua vasta 2000-luvulla. Noin 10 prosentilla vammaisista päihteet muodostavat ongelman jossain elämän vaiheessa.

– Siihen voi kietoutua myös väkivaltaa niin kuin muullakin väestöllä.


TOIMI NÄIN, KUN KOHTAAT VÄKIVALTAA KOKENEEN

Havannoi ja tunnista
-Katso myös vaatteiden alle, sillä monet väkivallan jäljet ovat siellä. Muista myös, että tukehduttamisesta ei jää välttämättä aina jälkiä.

Kartoita systemaattisesti
-Käytä apuna esimerkiksi THL:n Lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta.

Kysy suoraan ja kuuntele
-Tarjoa myötätuntoa ja tee selväksi, että väkivalta on aina väärin ja aina rikos. Anna tietoa.

-Kysy esimerkiksi, käyttäytyykö läheinen niin, että häntä pitää pelätä, varsinkin humalassa. Onko asiakas kokenut uhkailua ja painostusta? Onko häntä läimitty tai tönitty? Onko häntä painostettu seksiin tai onko hänen kehoonsa koskettu ilman hänen lupaansa? Onko asiakas kotona turvassa? Onko asiakas itse ollut väkivaltainen?

-Kysy, onko asiakas saanut apua. Tarvitseeko hän sitä juuri nyt?

Huolehdi jatkotoimista, kuten ohjauksesta, vaarallisuuden arvioinnista ja seurannasta
-Tee turvasuunnitelma ja kysy turvakotipaikkaa. Varmista, onko lastensuojeluilmoitus tarpeellinen?

-Jatka hoitosuhdetta! Monelle voi olla shokki, että suuri salaisuus on vihdoin sanottu ääneen. Asiakas saattaa lähteä nopeasti terveydenhuollon toimipisteestä kotiin eikä palaa enää, ellei jatkosta sovita.

Teksti: Marika Harjumaa
Kuvat: Tuomo Antikainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *