Kotimatkalla kassi putosi kädestä eikä puhetta tullut

Parasta nykyisessä tilanteessa on, että olen vielä kiinni työelämässä, sanoo Mikko Weckström.

Parasta nykyisessä tilanteessa on, että olen vielä kiinni työelämässä, sanoo Mikko Weckström.

Kolmekymppinen perusterve sairaanhoitaja on palaamassa töistä kotiin, kun juna-asemalla kassi putoaa yllättäen kädestä. Toinen käsi ei yhtäkkiä enää toimi eikä hän pysty muodostamaan puhetta. Onneksi hän pääsee hoitoon nopeasti. Ja onneksi jatkossa löytyy sovellettua työtä, kun entiseen tehtävään paluu ei onnistu.

Mikko Weckström sairastui helmikuussa 2011 aivoinfarktiin. Hän oli silloin 33-vuotias ja siitepölyallergiaa lukuun ottamatta terve. Työpäivän jälkeen juna-asemalla täysin yllättäen kädessä ollut kassi putosi maahan. Kun Weckström yritti nostaa sitä ylös, hän huomasi, että oikea yläraaja ei totellut.

– Ihmettelin asiaa hetken ja ajattelin, että jos puheessa on jotain ongelmaa, niin silloin kyse voi olla jostain vakavammasta asiasta. Yritin puhua, mutta en saanut tuotettua puhetta.

Tämän jälkeen hän yritti keksiä, miten pääsisi sairaalaan mahdollisimman nopeasti. Ambulanssia ei voinut puhekyvyttömänä soittaa. Onneksi juna-asemalla oli taksitolppa ja pari taksia. Wecktström meni ensimmäiseen taksiin ja sai joten kuten viittoiltua ja parilla sanalla kerrottua, että nyt pitäisi päästä nopeasti lääkäriin. Kilometrin päässä oli terveysasema. Taksikuski ajoi sinne ja saatteli ystävällisesti Weckströmin sisälle asti. Sisällä oli sattumalta tutkimushuoneen ovi auki ja lääkäri paikalla. Terveysasemalla tilanne ymmärrettiin heti. Sieltä konsultoitiin neurologia ja hyvin nopeasti Weckström oli ambulanssin kyydissä matkalla Meilahteen. Hän pääsi suoraan tietokonetomografiaan. Neurologi kertoi, että kyseessä on uhkaava aivoinfarkti ja edessä liuotushoito. Hoito aloitettiin ja tunnin kuluttua oireet alkoivat väistyä. Tämän jälkeen Weckström oli viikon verran sairaalassa ja pääsi sitten kotiin.

– Olin onnellinen, etten ollut halvaantunut. Pystyin kävelemään ja käyttämään raajojani normaalisti, mutta olin jatkuvasti erittäin väsynyt ja unohtelin koko ajan asioita. Aluksi en osannut pitää niitä oireita ongelmallisina ja ajattelin, että ne väistyvät ajan kanssa. Ajattelin, että olin selvinnyt sairastumisestani ilman pysyviä ongelmia.

Ongelmat muistin ja väsymisen kanssa toki vähenivät, mutta ne olivat kuitenkin syy miksei Weckström enää voinut tehdä sairaanhoitajan tai työsuojeluvaltuutetun tehtäviä. Hän unohteli asioita ja väsyi nopeasti.

– Unohtelin sovittuja kokouksia, tapaamisia ja oikeastaan kaikkea mahdollista mitä pystyy unohtamaan. Ja kun yritin pinnistellä ja muistaa asioita, niin väsyin entistä nopeammin ja se heikensi muistia entisestään. Sairaanhoitajana ei oikein voi työskennellä, jos asiat häviävät muistista.

Suurin haaste Mikko Weckströmille onkin ollut sairauden aiheuttaman toimintakyvyn laskun hyväksyminen. Hänellä meni vuosia hyväksyä se, että muisti ja jaksaminen eivät palaa sairastumista edeltävälle tasolle.

Sairastumisen jälkeiset prosessit ovat toimineet Wecktströmin mielestä hyvin. HUSilla on työkyvyn tukiohjelma ja sen mukaisesti Weckström palasi takaisin töihin. Töihin paluu järjestettiin työkokeilun avulla.

– Olin sairauslomalla helmikuusta marraskuuhun ja sen jälkeen aloitin työkokeilun. Olin ylimääräinen työntekijä ja tein alussa neljän tunnin työpäivää. Tuntimäärää lisättiin siten, että puolen vuoden jälkeen tein kahdeksan tunnin työpäivää ja lopulta palasin työsuojeluvaltuutetuksi täyteen työaikaan. Eläkevakuutusyhtiö maksoi työkokeilun ajalta kuntoutusrahan ja esimieheni, kollegat ja työterveyshuolto olivat tukenani koko prosessin ajan. – Olen ollut sairastumiseen liittyen tekemisissä muun muassa Kelan, KEVAn, työnantajan, työterveyshuollon ja neurologian kuntoutustutkimusyksikön kanssa. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia byrokratian tai prosessien kanssa. Vaikka kaikki saamani päätökset eivät ole välttämättä olleet mieluisia, niin asiat ovat sujuneet nopeasti ja asiallisesti.

Syksyllä 2015 kävi selväksi, ettei Weckström voi muisti- ja väsymisongelmiensa vuoksi jatkaa täysiaikaisena työsuojeluvaltuutettuna.

– Minulle oli suositeltu lyhennettyä työaikaa, mutta sen tekeminen työsuojeluvaltuutettuna ei ollut mahdollista. Lisäksi aikaisemmin tehdyn työkokeilun avulla oli selvitetty, etten pysty enää tekemään sairaanhoitajan tehtäviä, joten minulle piti löytää joku muu työtehtävä. KEVA oli aikaisemmin hylännyt uudelleenkoulutushakemukseni, joten vaihtoehtoja ei ollut enää kauhean montaa jäljellä.

Weckström joutui jäämään sairauslomalle. Sitten hänelle löydettiin Husin sovelletun työn mallin mukaisesti työpaikka Sydänasemalta.

– Aluksi suhtauduin asiaan epäilevästi, sillä olin aikaisemmin toiminut sairaanhoitajana sydänvalvontayksikössä ja päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Nyt ehdotettu tehtävänkuva vaikutti paperilla yksitoikkoiselta ja tylsältä. Mietin, viihtyisinkö tällaisen työn parissa, mutta päätin ainakin kokeilla sitä. Minulla ei kuitenkaan ollut kauheasti vaihtoehtoja jäljellä, sillä olin pysyvästi työkyvytön tekemään koulutukseni mukaista työtä ja eläkeyhtiö ei katsonut uudelleenkoulutuksen olevan vaihtoehto, eli seuraava askel olisi ollut työkyvyttömyyseläke.

Weckströmin mukaan parasta nykyisessä tilanteessa on se, että hän on vielä kiinni työelämässä. Päivisin on tekemistä ja kokee olevansa osa työyhteisöä. Kaiken lisäksi työyhteisö on hänen mukaansa niin hyvä, että siihen kuuluminen on itsessään tyytyväisyyttä lisäävä asia!

Kokonaistilanteeseensa nähden Weckström on tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn. Sovelletun työn mallin mukainen työ tosin voi jatkua ainoastaan 1+1 vuotta, joten 1,5 vuoden kuluttua hän on taas tilanteessa, jossa joutuu miettimään mitä työtä ja missä hän tekee.

– Mutta se on sen ajan murhe. Elän nyt päivä kerrallaan enkä murehdi liikoja.

Teksti Eva Agge

 

Haluatko Sairaanhoitajaplus-uutiset sähköpostiisi 5 kertaa vuodessa? Lisää sähköpostisi jäsentietoihin tästä.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Kotimatkalla kassi putosi kädestä eikä puhetta tullut

  1. Onpa todella ikävä sairastuminen ja ”niin väärälle henkilölle” ja tuolla ikää, joskaan sairauksien saajia ei lajitella voi, mutta jos voisi, niin tosiaan väärälle listalle osui tämä homma mielestäni. Uskomattoman urhea ja sitkeä MIES on tarinan äijä ja sitkeydestä johtuen onkin varmasti nyt sitä ja siinä, mitä on ja missä on. Mallimerkki monelle, eli tarina isompaan jakoon! Kaikkea hyvää ja Runsasta Siunausta toivon Sinulle ”tarinan päähenkilö”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *