Lausunto: Mielenterveyslain ja päihdehuoltolain palvelut sekä tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja muussa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä

Suomen sairaanhoitajaliitto ry. antoi oman lausuntonsa sosiaali- ja terveysministeriön mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamisen esivalmisteluna laaditusta kahdesta arviomuistiosta, joista toinen koski mielenterveyslain ja päihdehuoltolain palveluja ja toinen tahdosta riippumatonta hoitoa ja pakkotoimia mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja muussa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä. Lausuntoa olivat valmistelemassa Sairaanhoitajaliiton mielenterveys- ja päihdehoitotyön asiantuntijaryhmät.

Mielestämme mielenterveyslain ja päihdehuoltolain palveluihin liittyvät tärkeimmät uudistamistarpeet liittyvät muuttuneeseen palvelujärjestelmään ja muutoksiin muissa laeissa (mm. terveydenhuoltolaki). On tärkeää, että mielenterveys- ja päihdepalvelut integroidaan muihin sote-palveluihin. Tällä parannetaan mielenterveys- ja päihdepalveluita tarvitsevien asiakkaiden/potilaiden somaattisen hoidon toteutumista.

Palveluiden tulee olla yksilöllisesti räätälöityjä ja ne tulee toteuttaa asiakaslähtöisesti. Pidimme tärkeänä, että palveluissa painottuu ennaltaehkäisy ja matalan kynnyksen palvelut. Tulevassa lainsäädännössä tulisi ottaa kantaa hoitohenkilökunnan pätevyys- ja resursointikysymyksiin.

Painotimme lausunnossamme, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen tulee aina olla tarkoin harkittua ja perusteltua. Työn organisoinnilla, hyvällä johtamisella, henkilökunnan koulutuksella, perehdytyksellä ja täydennyskoulutuksella voidaan tukea potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Mahdollisia rajoitustilanteita varten lakiin tarvitaan kuitenkin selkeät määräykset.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa on tärkeää määritellä millä osoitetaan potilaan olevan kykenemätön päätöksentekoon hoitoaan koskevissa asioissa (vrt. Lastensuojelulaki), miten hoito auttaa potilasta vs. oikeus olla tulematta hoidetuksi, miten ehkäistään väärät tulkinnat ja toimintatavat (rajoittaminen – rangaistus – suojaaminen), miten hoito toteutuu erityistilanteissa: raskaus, muistisairaus, kehitysvamma, aivovamma, psykoosit, itsemurhariski, väkivaltaisuus ja oikeuspsykiatrian asiakkaat.

Arviomuistion lopuksi todetaan, että ”mielenterveys- ja päihdetyön toteutuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden mukaisesti edellyttää nykyistä vahvempaa sääntelyä”. Mielestämme tämä on tärkeä näkökulma; informaatio-ohjaus ei ole riittävä toimintatapa tässä yhteydessä. Lakimuutosten lisäksi tarvitaan myös mielenterveyspalvelujen laatusuosituksen uudistamista, niin että myös se sisältää nykyistä velvoittavampia seikkoja ja muuttuneeseen palvelujärjestelmään liittyviä seikkoja, mm. avopalvelujen, lasten ja nuorten avomielenterveyspalvelujen, asumispalvelujen ja kuntoutuksen näkökulmasta.

Korostimme moniammatillisen koulutuksen merkitystä mielenterveys- ja päihdeongelmaisen kohtaamisessa ja auttamisessa jo perustutkinnoissa (terveydenhuolto, sosiaalitoimi, poliisi jne.) Päihdehuoltolaki on perinteiltään vahvasti sosiaalityön viitekehyksistä määriteltyä, lain henki tulisi mielestämme olla moniammatillinen. Mielenterveystyön osaamisen turvaamiseksi osaamissuositusten valmistelu tulee aloittaa ammattitaitoisten palvelujen turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.

On tärkeää, että kaikissa laeissa painotetaan omaisten – ja läheisten kanssa tehtävä työtä. Ehdotimme, että kokemusasiantuntijoiden rooli osana palvelujärjestelmää sisällytetään uusiin lakeihin. Vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden vahvistamista niin, että laki selkeästi rajaa ne, osoittaen mikä on vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden toimintaa, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen toimintaa ja mitkä ovat kunkin oikeudet ja velvollisuudet toimittaessa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja erilaisten palveluiden rajapinnoilla.

Sairaanhoitajaliitto piti tärkeänä, että laeissa huomioidaan nykyiset monimuotoiset mielenterveys- ja päihdepalvelut, ns. perinteinen avohoito poliklinikoilla ja muissa yksiköissä, mutta myös liikkuva työ ja kotiin annetut palvelut, julkinen ja yksityinen sekä kolmannen sektorin antama palvelu myös integroiden. Pidimme tärkeänä, että matalan kynnyksen palveluja on saatavissa virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi työssä käyville tai opiskelijoille.

Painotimme, että tiedonvaihtoa tulee parantaa yhteisellä asiakastietojärjestelmällä.

Kannatimme mielenterveyslain ja päihdehuoltolain yhdistämistä. Mielestämme mielenterveys- ja päihdehuoltolaki tulisi yhdistää niin, että uusittu säädös sisältää myös tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset. Kansalliset mielenterveys- ja päihdetyön linjaukset (Mieli 2009) suosittavat mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä yhdessä. Siinä esitetään 18 ehdotusta mielenterveys- ja päihdetyön yhteiseksi kehittämiseksi (vuoteen 2015). Suunnitelmassa painotetaan asiakkaan aseman vahvistamista, mielenterveyttä ja päihteettömyyttä edistävän sekä ongelmia ja haittoja ehkäisevän työn tehostamista, palvelujärjestelmän kehittämistä avo- ja peruspalvelupainotteisemmaksi ja mielenterveys- ja päihdeongelmat samanaikaisesti huomioivammaksi. Lisäksi esitetään toteuttamista tukevia ohjauskeinoja. Uuden lain tulisi vahvistaa näitä linjauksia. Näin ollen uusi laki olisi hengeltään yhtämittainen terveydenhuoltolain kanssa. Siihen on jo sisällytetty mielenterveys- ja päihdesuunnitelman linjaukset asiakkaan aseman vahvistamisesta, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämisestä ja ongelmien varhaisesta ehkäisemisestä sekä avohoitopainotteisista peruspalveluista.

Lausunnon keskeisin sisältö

Muutokset palvelujärjestelmässä edellyttävät mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamista. Sairaanhoitajaliitto pitää tärkeänä, että mielenterveys- ja päihdehoitotyö integroidaan osaksi sote-palveluita. Tarjottavien palveluiden tulee olla asiakaslähtöisiä ja helposti saavutettavia.

Pidämme tärkeänä, että moniammatillisuus huomioidaan jo terveydenhuollon perustutkinnoissa.  Myös kokemusasiantuntijoiden roolia osana palvelujärjestelmää tulee vahvistaa. Sairaanhoitajaliitto pitää tärkeänä, että mielenterveys- ja päihdehoitotyön laeissa otetaan kantaa hoitohenkilökunnan pätevyys- ja resursointikysymyksiin.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa on tärkeää määritellä millä osoitetaan potilaan olevan kykenemätön päätöksentekoon hoitoaan koskevissa asioissa, miten hoito auttaa potilasta vs. oikeus olla tulematta hoidetuksi, miten ehkäistään väärät tulkinnat ja toimintatavat ja miten hoito toteutuu erityistilanteissa.

Kannatamme mielenterveyslain ja päihdehoitolain yhdistämistä.

 

Helsingissä 11.4.2016, Suomen sairaanhoitajaliitto ry

Merja Merasto

puheenjohtaja

Nina Hahtela

kehittämisjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *