Yhteistyötä potilaan parhaaksi – vastine Lääkäriliiton Pärnäselle

Sairaanhoitajaliiton kansaivälisten asioiden päällikön Anna Suutarlan vastine Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtajan Heikki Pärnäsen bloggaukseen Keisarin uudet vaatteet sote-palvelujen saatavuudesta, yhteistyöstä ja työnjaosta.

Hyvä Heikki Pärnänen, kirjoituksesi jätti hämmentyneeksi. En oikein saanut kiinni vertauksestasi H.C. Andersenin satuun tai logiikastasi lainsäädäntömuutosten oikeutusten suhteen.

Sairaanhoitajien rajatulla lääkkeenmääräämisoikeudella on pyritty parantamaan palvelujen saatavuutta ja terveyskeskusten toimintaedellytyksiä sekä nopeuttamaan äkillisissä ja yleisissä terveysongelmissa saatavaa hoitoa. Uudenlaisten ratkaisujen tarve on ollut ilmeinen, esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna hoidon laatu on meillä monella mittarilla korkeatasoista, mutta hoitoon pääsy kangertelee ja vaatii parannusta. Terveyden ja hoidon saamisen suhteen on Suomessa niin alueellista kuin sosioekonomista epätasa-arvoa. STM:n sairaanhoitajan lääkkeenmääräämistä tarkastelleen raportin mukaan kamariherra ei suinkaan joudu kannattelemaan näkymätöntä viittaa: niissä toimipisteissä, joissa on lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia sekä sairaanhoitajat, lääkärit että toimintayksiköiden johdon edustajat näkivät sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisessä enemmän hyötyjä kuin epäkohtia ja he arvioivat valtaosin hyödyt yhtenevästi. Myös potilaat olivat erittäin tyytyväisiä. Viitan kultalankoja tulisi siis loogisesti lisätä ja vahvistaa, ei kieltää niiden olemassaoloa, vaikka ne eivät välttämättä kaikkien pääkaupunkiseudulla ja työterveyshuollon kattavista palveluista nauttivien kamariherrojen silmiin sädehtisikään. Ja tähän STM:n raportti antaakin ehdotuksia ja eväitä. On syytä miettiä kuinka esimerkiksi koulutuksen rahoitus järjestetään jatkossa, jotta lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia on mahdollista saada useampiin sote-yksiköihin väestöä hyödyttämään.

Tuntuu erikoiselta, että sinusta on yhdenvertaisesta asiasta kyse, jos laillistetaan olemassa olevan todellisuuden perusteella sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen oikeus tai oikeutesi ajaa ylinopeutta. Eikö ensimmäinen tähtää yhteiseen hyvään: potilaiden tarpeisiin vastaamiseksi on syntynyt käytäntö, joka on turvallinen ja tuottaa enemmän hyvää kuin huonoa? Toisessa taas on kyse yksilön oikeudesta toimia mielensä mukaan, vaikka se aiheuttaa ympäristölle vaaraa. Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen oikeudessa ei ole kyse niinkään sairaanhoitajan, yksilön, oikeudesta, vaan pyrkimyksestä tuottaa hyvää väestölle. Hakisin vertauksen ennemmin vaikka neuvolatyön historiasta: Mannerheimin Lastensuojeluliitto vastasi 1920-luvulla ajassa olevaan tarpeeseen ja käynnisti neuvolatoiminnan, joka sittemmin siirtyi kuntien vastuulle ja työhön koulutettiin vahvoja kansanterveystyön ammattilaisia, terveyssisaria, sittemmin terveydenhoitajia. Vaikka ammattiliittojen toki tulee ajaa professioiden etuja, toivoisin, että tässä sote-ajassa ammattiliitot voisivat myös yhdistää voimansa ja puhua sen puolesta mikä on yhteinen päämäärämme: laadukas, tasa-arvoinen, näyttöön perustuva, kustannusvaikuttava ja turvallinen potilashoito. Nyt ei ole mielestäni eettisesti oikein kaivautua poteroihin pitämään kiinni vanhoista rakenteista ja oikeuksista.

En ole varma edustiko kirjoituksesi vain omia ajatuksiasi vai oliko tarkoituksesi tuoda esille laajemman lääkärikollegion ääni. Mediuutiset uutisoi viime vuonna Nuorten Lääkärien yhdistyksen 60 kohdan listasta (pdf): Mitä lääkärien mielestä pitäisi huomioida sote-uudistuksen valmistelussa?  Mielekäs työnjako oli yksi pääviesteistä: aiemmin lääkärin tehtäviksi katsottuja tutkimuksia ja toimenpiteitä tulee voida lääkärin ohjauksessa ja riittävän koulutuksen myötä siirtää muiden ammattiryhmien tehtäviksi säädösten tai ammattijärjestöjen estämättä. Tämä on globaali trendi: sairaanhoitajien laaja-alaisia kliinisiä työnkuvia, ns. Advanced Practice Nursing (APN) –työnkuvia, kehitetään parhaillaan monissa maissa, myös kaikissa Pohjoismaissa. Pääasialliset syyt ovat potilaiden hoitoon pääsyn helpottaminen, sairaanhoitajien ja lääkärien työnjaon kehittäminen, hoitotyön laadun parantaminen ja terveydenhuollon kustannussäästöt. Suomessa hallitus linjaa tällä hetkellä vahvasti sote-ammattilaisten kelpoisuuksien väljentämistä. Tässä on myös riskinsä, jos se tehdään vain kustannussäästöjen toivossa. Työnjaon kehittämisen tulee olla hallittua. Sekä potilasturvallisuuden että terveydenhuollon ammattilaisten oikeusturvan kannalta tulee varmistaa muun muassa riittävä täydennyskoulutus ja muiden ammattilaisten konsultointimahdollisuudet. Pitää myös muistaa, että palkkauksen tulee kaikilla ammattilaisilla olla oikeassa suhteessa tehtävän vaativuuteen.

Kiitän Heikki Pärnänen sinua keskustelun avaamisesta ja toivon tulkitsevani oikein, että jaat yhteisen huolen ja tavoitteen laadukkaiden sote-palveluiden turvaamisesta tulevaisuudessa. Nyt on rakentavan keskustelun, yhdessä tekemisen ja parhaiden ratkaisujen innovoimisen ja tutkimisen paikka. Meidän sote-ammattilaisten on annettava äänemme kuulua yhteisten asiakkaidemme puolesta, jotta Suomi on tulevaisuudessa tasa-arvoisten ja laadukkaiden sote-palvelujen maa, jossa yhdenkään tulitikkutytön ei missään päin Suomea tarvitse jäätyä osattomana kadulle kuten toisessa tunnetussa H.C. Andersenin sadussa.

Kommentoi Facebookissa ja Twitterissä.

Yhteistyöterveisin

Sairaanhoitajaliitto
Anna Suutarla, sh, th, TtM
kansainvälisten asioiden päällikkö

4 kommenttia artikkeliin ”Yhteistyötä potilaan parhaaksi – vastine Lääkäriliiton Pärnäselle

  1. Kiitokset Anna Suutarlalle ja ”Matille” Lääkäriliiton sivuilla olevan blogi-kirjoitukseni kommentoinnista – yllä oleva kirjoitus on blogi-kirjoitukseni provosoima.

    Blogihan on luonteeltaan vapaamuotoinen, joskus kärjekäskin ja asioita keskusteluun nostamaan tarkoitettu kirjoitus – eikö? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että keskustelu ei koskaan ole vaarallista, vaan päinvastoin, hyvin tarpeellista. Erityisesti asioista, joista on erilaisia, jopa ristiriitaisia näkemyksiä. Niinpä olenkin kovin tyytyväinen, että blogi-kirjoitukseni – ja Keski-Suomen medioille antamani haastattelu – on huomattu ja herättänyt kommentoinnin tarvetta.

    Muutama oma kommenttini tähän keskusteluun.

    1. Laillisuus: Sekä rajatun lääkkeenmääräämisen että rajatun kuvantamislähetteen osalta perusteena on käytetty olemassa olevaa laitonta tilaa. Vaikka blogini vertaus tieliikennelakiin voi olla ontuva, ei minusta lainmuutoksen keskeiseksi perusteeksi voi kelvata se, että voimassaolevaa lakia ei noudateta.
    2. Hoitoonpääsy: On totta, että terveyspalvelujärjestelmämme keskeinen ongelma on hoidon saatavuus perustason palveluissa – palvelujen saatavuus ja pitkät jonotusajat. Kuitenkaan pitkätkään stabiilit jonot eivät kuvasta kysynnän ja tarjonnan välistä epäsuhtaa, vaan lähinnä huonoa toiminnan organisointia. Mm. Espoon Matinkylän terveysasemalla onnistuttiin viime vuonna lähes parin kuukauden jonotusaika lääkärin vastaanotolle lyhentämään 1-2 viikkoon ilman oleellisia lisäresursseja. Lääkäriliitto on myös tuonut esille, että vaikka meillä terveyskeskuksissa työskentelee noin 3500 lääkäriä, meillä perusterveydenhuollon palveluja tuottaa itse asiassa noin 5500 lääkäriä erilaisten palveluntuottajien palveluksessa. Lääkäriliiton ratkaisu perustason palvelujen saatavuusongelmiin on potilaan valinnanvapaus ja monituottajamalli – niin kuin hallitus viime marraskuun sote-linjauksissaan onkin todennut.
    3. Koulutuksen antama ammattipätevyys: Toisessa blogiani koskevassa kommentissa korostetaan sitä, että koulutuksen antama ammattipätevyys on vain ”pääsylippu työuralla”. Osin totta – mutta nimenomaan siitä näkökulmasta, että kerran koulutuksella hankittua pätevyyttä ja osaamista tulee ylläpitää ja kehittää koko työuran ajan. Lääkärit suorittaessaan peruskoulutuksessaan lääketieteen lisensiaatin tutkinnon opiskelevat 6 vuoden ajan asioita, jotka antavat osaamisen normaalista (=terveydestä) poikkeavien tilanteiden (=sairauksien) diagnostiikkaan ja hoidon määrittämiseen. Tällaista koulutusta ja osaamista ei ole millään muulla terveydenhuollon ammattiryhmällä. Lisäksi lääkärien tulee niin omien eettisten sääntöjensä kuin sekä EU-tason että kotimaisen lainsäädännön perusteella jatkuvasti ylläpitää ja kehittää osaamistaan näissä lääkärien erityisosaamista vaativissa asioissa. Lääkärijärjestöjen yhteinen Pro Medico -yhdistys on kehittänyt lääkärille työvälineen, Taitoni.fi -palvelun oman ammatillisen kehittymisen seurantaan (http://www.promedico.fi/).
    4. Yhteinen päämäärä: Toivon – ja uskonkin – että terveydenhuollon eri ammattihenkilöryhmien yhteinen päämäärä on potilaan hyvä ja kustannusvaikuttava, näyttöön perustuva hoito. Palvelujärjestelmä, joka vähentää terveyden sosioekonomista epätasa-arvoa ja vahvistaa perustason palveluja, sekä kohdistaa resursseja eniten tarvitseville ryhmille. Näin on ainakin Lääkäriliitto jo pari vuotta sitten hyväksymissään tämän vaalikauden terveyspoliittisissa tavoitteissa linjannut. Joskus vain tuntuu, että kannanottojen taustalla on vähintäänkin myös järjestöpoliittiset valtapyrkimykset.
    5. Työnjaon kehittäminen: Olen blogi-kirjoitukseni päivänä (18.2.) linkannut FB -sivuilleni uutisen reformiministerityöryhmän edellisenä päivänä julkistetusta kuntien velvoitteiden vähentämistä koskevasta muistiosta, jossa myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjaon kehittämistä kuulutetaan. Totean sivuillani, että minulla itselläni on noin 35 terveydenhuollon eri toimintayksiköstä eri puolilta maata ja erilaisista organisaatioista käytännön kokemusta erittäin toimivasta terveydenhuollon eri ammattihenkilöiden yhteistyöstä ja työnjaosta. Työnjaosta, joka perustuu toisen osaamisen tuntemukseen ja luottamukseen, kunkin ammattihenkilöryhmän – mutta kyllä käytännössä myös yksittäisten työntekijöiden – koulutuksen ja kokemuksen kautta syntyneen osaamisen kunnioittamiseen. Minusta se on hyvä lähtökohta: kunkin toimijan koulutuksen ja kokemuksen tuoma oma erityinen osaaminen, jolta pohjalta tehdään yhteistyötä yhteisten asiakkaiden – terveydenhuollossa usein potilaiden – hyväksi. Ja kuten aiemmin olen kirjoittanut, lääkärien erityistä osaamista on, lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä seuraavasti kirjattuna, ”potilaan tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta päättäminen”. Em. huolimatta olemme Lääkäriliitossa toki miettineet sitä muutosta, mitä terveydenhuollossa tulee lähivuosina ja -vuosikymmeninä tapahtumaan. Muutokset tulevat olemaan suurempia kuin luulemmekaan, ja muuttavat erityisesti potilaan – toimintamme kohteen – mutta myös eri toimijoiden rooleja. En käy niitä tässä referoimaan, kehotanpa vain tutustumaan materiaaliin Lääkäriliiton www-sivuilla (http://www.laakariliitto.fi/liitto/laakari-2030-hanke/).

  2. Hei ja kiitos Heikille kommentista. Mielenkiintoinen materiaalikokonaisuus liittämässäsi linkissä. Kerroit, että sinulla on henkilökohtaista kokemusta moniammatillisen sote- tiimin työstä ja vieläpä myönteistä. Tiimissä kunnioitettiin toinen toisensa osaamista. Mielenkiintoista kuitenkin oli, että tulevaisuuspohdinnoissanne ei käytetä sanaa moniammatillisuus tai yhteistyö moniammatillisesti. Pohdintanne liittyy vahvasti tulevaisuuden lääkärin rooliin ja voimaantuvan potilaan kanssa toimimiseen. Mielelläni kuulisin ihan konkreettisemminkin, mikä olisi näkemyksesi toimivasta ja toisten ammattitaitoa kunnioittavasta yhteistyöstä yhteisen potilaan hyväksi.

    • Kuten Merja tiedät, Lääkäriliitto edustaa, tietenkin, lääkäreitä, ja niinpä erityinen asiantuntemuksemme liittyy lääkärin työhön. Olemme tulevaisuusvisioinneissamme siten luonnollisestikin miettineet oman ammattikuntamme roolin mahdollisia muutoksia – jotka eivät tietenkään ole irrallaan laajemmasta muutoksesta.

      En osaa tähän lyhyesti kertoa mitään kaikenkattavaa ”reseptiä” – mutta eiköhän terveydenhuollon eri ammattihenkilöryhmien työnjakokeskustelua tulisi käydä näiden ammattiryhmien kesken. Ja vaikka olen kritisoinut hallituksen linjauksia kuntien vastuiden karsimisessa, sielläkin on tämä ammattijärjestöjen kuuleminen onneksi luvattu. Omalta osaltamme olemme parisen viikkoa sitten käydyssä pikkupalaverissa päätyneet siihen, että otamme työnjakoasiat keskusteluun hallituksen alaisissa terveyspoliittisessa ja professiojaoksissa, ja mahdollisesti niiden alaisissa alueellisissa valiokunnissa.

  3. Hei ja kiitos Heikki! Käynnistetään sitten yhteinen keskustelu työn-ja vastuunjaosta potilaan parhaaksi uudessa sotessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *