Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – vastaus tulevaisuuden sote-tarpeisiin

SeminaarissaSairaanhoitajien uudet työnkuvat – vastaus tulevaisuuden sote-tarpeisiin” 23.11.2017 valotettiin sairaanhoitajien uudenlaisia, laajavastuisia työnkuvia niin kansallisesti kuin globaalista näkökulmasta.

Mitä ne tarkoittavat ja missä menemme niiden suhteen nyt Suomessa, entä maailmalla? Onko niistä hyötyä ja kuinka ne sopivat meidän sote-ympäristöömme? Miten ne näyttäytyvät arjessa? Mitä voimme oppia maailmalta?

Katso tilaisuuden ohjelma ja videokooste! Video on kaikkiaan reilu 4,5 tuntia pitkä.

Suomalainen sairaanhoitajan kliininen uramalli – pohjalla kansainväliset mallit

Sairaanhoitajaliiton kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla loi kansallisen viitekehyksen sille mistä seminaarissa puhutaan, pohjana liiton viime vuonna julkaisema raportti Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin.

Suomalainen määritelmä pohjaa kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (ICN) määritelmään. Laajavastuisessa hoitotyössä (englanniksi Advanced Practice Nursing, APN) toimii laillistettu sairaanhoitaja, jolla on laaja työkokemus, syvät teoreettiset tiedot ja kliiniset taidot sekä ylempi korkeakoulututkinto (YAMK- tai yliopisto -maisteri) tai yliopistollinen jatkotutkinto. Tunnistamme kaksi erilaista työnkuvaa: asiantuntijasairaanhoitaja (englanniksi Nurse Practitioner, NP) ja kliinisen hoitotyön asiantuntija (Clinical Nurse Specialist, CNS).

Työnkuvien kehittämisen tavoitteet ovat hyvin yhtenevät sote-reformin päätavoitteiden kanssa: kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.

Katso Anna Suutarlan puheenvuoron diat

Sote-osaamisen kehittäminen ja asiakkaan valinnanvapaus – mitä ne tuovat hoitotyöhön?

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoi Osaamisella soteen -hankkeesta (2017-2019), jonka tuloksena syntyy tiekartta sote-osaamisen kehittämistarpeista ja koulutusjärjestelmän mahdollisista vastauskeinoista näihin tarpeisiin. Mitä ovat koulutus- ja kehittämistarpeet jatkossa ja kuinka niihin voidaan vastata? Mitä tutkinto- ja täydennyskoulutusta kenelle ja missä vaiheessa jatkossa tarvitaan? Hanketta toteutetaan laajassa valtakunnallisessa yhteistyössä. Perusteilla on osaajapooli, johon on pyydetty nimeämään asiantuntijoita mm. korkeakouluista, nimityksiä voi tehdä joulukuun alkupuolelle saakka ja poolia voidaan yhä täydentää matkan varrella. Nyt kannattaa olla aktiivinen!

Katso Birgitta Vuorisen puheenvuoron diat

Hallitusneuvos Pirjo Kainulainen sosiaali- ja terveysministeriöstä selvitti asiakkaan valinnanvapauden nykyistä esitysluonnosta. Tulevissa sote-palveluissa sairaanhoitajilla on merkittävä rooli. Sote-keskukset aloittavat vuoden 2021 alussa. Niissä on tarjolla mm. terveysneuvontaa, hoitajan ja lääkärin palveluita, sosiaalihuollon ammattihenkilön ohjausta ja neuvontaa. Asiakas voi valita oman sote-keskuksensa ja valintaan sitoudutaan aina puoleksi vuodeksi.

Katso Pirjo Kainulaisen puheenvuoron diat

Kliininen osaaminen keskeistä!

Kansainvälisen viestin toi seminaariin Isosta-Britanniasta Melanie Rogers, joka on kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (ICN, International Council of Nurses) Advanced Practice Nursing (APN) -verkoston puheenjohtaja. Hän kertoi ajankohtaista sairaanhoitajien laajavastuisista työnkuvista globaalisti ja Isossa-Britanniassa. Tohtori Rogers on itse tehnyt 18 vuoden ajan työtä sairaanhoitajana Nurse Practitioner (NP, asiantuntijasairaanhoitaja) roolissa ja myös kouluttaa uusia kollegoita.

Kolme tärkeintä asiaa, jotka tohtori Rogers kokosi Suomeen eväiksi työnkuvien kehittämiseksi ovat:
1. Sääntely/rekisteröiminen: tämän puute on pulma UK:ssa. Jos pätevyyttä ei rekisteröidä, periaatteessa kuka tahansa voi väittää olevansa Nurse Practitioner.
2. Koulutus: koulutuksessa ja työnkuvassa avainsisältö on laajavastuinen kliininen osaaminen – maisteritasosta huolimatta koulutus ei saa olla liian teoreettista, vaan vankka kliininen osaaminen on perusta. Sen lisäksi koulutuksen tulee antaa lisäosaamista kouluttamiseen, johtamiseen ja tutkimustyöhön.
3. Lääkkeenmääräämisoikeus: työnkuva edellyttää myös oikeutta lääkkeenmääräämiseen, muuten sitä on vaikea toteuttaa. Jos lääkelista on liian niukka, käy herkästi niin, ettei oikeutta hyödynnetä: sairaanhoitaja joutuu usein lääkityksen osalta joka tapauksessa kääntymään lääkärin puoleen eikä kokonaisvaltainen hoito onnistu.

Katso Melanie Rogersin puheenvuoron diat

Melanie Rogers

Monenlaiset hyödyt arjen asiakastyössä

Esimerkin suomalaisen asiantuntijasairaanhoitajan (englanniksi Nurse Practitioner, NP) työnkuvasta avasi Anne Kovanen, joka kertoi työstään kliinisenä asiantuntijana Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Hänellä on sekä ylempi ammattikorkeakoulututkinto (kliininen asiantuntijuus) että lääkkeenmääräämisoikeus. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä on käynnistynyt  sairaanhoitajan itsenäinen vastaanotto keväällä 2009 ja siellä työskentelee kaikkiaan 15 sairaanhoitajaa, joilla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus. Järjestelmä on tuonut hyötyjä niin potilaille, työyhteisölle kuin sairaanhoitajille. Potilaan näkökulmasta se on muun muassa edistänyt kokonaisvaltaista hoitoa, nopeaa hoitoon pääsyä, laadukasta potilasohjausta ja potilastyytyväisyyttä.

Anne Kovasen työnkuva on monipuolinen: kliinisessä potilastyössä hän toimii noin puolet työajastaan sairaanhoitajan itsenäisessä vastaanottotyössä sekä päivystysalueen hoitoryhmissä, lisäksi hän toimii päivystysalueen kouluttajasairaanhoitajana, opettaa työyhteisölle uusien laitteiden tms. haltuunottoa, vastaa uusien työntekijöiden perehdytyksestä sekä sijaistaa apulaisosastonhoitajaa hänen loma-aikoinaan.

Katso Anne Kovasen puheenvuoron diat

Anne Kovanen

Asiakas aidosti keskiöön ja kaikki osaaminen käyttöön

Ylilääkäri Jari Raudasoja Keski-Suomen seututerveyskeskuksesta kuvasi alueella kehitettyä vastaanottomallia, joka pohjautuu asiakkaan tarpeisiin. Hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen asiakas ohjataan taholle, jonka asiakkuudesta hän hyötyy eniten, esim. sairaanhoitaja, lääkäri, depressiohoitaja, lääkkeenmääräämisoikeuden omaava sairaanhoitaja tai perhekeskuksen työntekijä. Keskiössä on oltava asiakas, ei organisaatio – se on kaikkien etu. Raudasojan näkemyksen mukaan lääkkeenmääräämisoikeuden omaavan sairaanhoitajan ja lääkärin työparityöskentelyn etuja ovat muun muassa se, että se optimoi osaamisen tarkoituksenmukaista käyttöä, asiakas saa useammin kaikki kerralla kuntoon eikä ole kahden resurssin päällekkäistä käyttöä. Raudasoja toimii itse yhtenä kouluttajana sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisen opinnoissa JAMK:ssa.

Kysyttäessä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavan sairaanhoitajan koulutuksen kalleudesta (4900€), Raudasoja arvioi, että se on maksanut työnantajalle itsensä takaisin, kun sairaanhoitaja on kirjoittanut 200 reseptiä.

Katso Jari Raudasojan puheenvuoron diat

Jari Raudasoja

Urakehitysmallilla tarvittavaa osaamista

Esimerkin suomalaisen kliinisen hoitotyön asiantuntijan (englanniksi Clinical Nurse Specialist, CNS) työnkuvasta ja urapolusta avasi sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri Jaana Kotila, joka toimii hoitotyön kliinisenä asiantuntijana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) ja jonka oma erityisala on neurohoitotyö. HUS:ssa on käynnistynyt 2001 pilottina sairaanhoitajien uramalli, Aura, ja vuonna 2010 on määrätietoisen kehittämistyön kautta avattu kliinisen asiantuntijan toimet. Myös työnkuvaan liittyvät palkkaneuvottelut käytiin samoihin aikoihin. HUS:ssa on 21 hoitotyötaustaista kliinistä asiantuntijaa, 1/350-500 vakanssia, ja tarve olisi enemmälle. Kliiniselle asiantuntijalle on tunnistettu 43 erilaista kompetenssia ja kliinisen työn osalta niitä ovat muun muassa potilaslähtöistä ja terveyttä edistävä hoitotyö, konsulttina toimiminen kliinisissä tilanteissa, tulevaisuusorientoituneesti toimiminen sekä hoitotyön imagon kehittäminen ja nostaminen. Kompetensseista on tulossa artikkeli tammikuussa – kannattaa pysyä kuulolla! Monipuolista työnkuvaa toteutetaan laajassa yhteistyöverkostossa.

Katso Jaana Kotilan puheenvuoron diat

Tutkimusnäyttö avainasemassa

Professori  Lisbeth Fagerström Åbo Akademista on työnkuvien kehittämisen pioneeri Suomessa ja myös pohjoismaisessa yhteistyössä, hän on edustajana myös ICN:n APN-verkoston johtoryhmässä. Hän puhui aiheesta sairaanhoitajien laajavastuiset työnkuvat ja tutkimusnäyttö ja vyörytti eteen laajan kavalkadin erilaisia tutkimuksia, joissa sairaanhoitajan laajavastuisia työnkuvia on maailmalla tutkittu eri näkökulmista. Hän kysyikin, että onko tutkimusnäyttö työnkuvien hyödyistä osoitettava erikseen joka maassa ja totesi, että näin se näyttää olevan. Kliininen osaaminen ja sen käytännön harjoittelu, tiedot, taidot ja etiikka, ovat erityisesti asiantuntijasairaanhoitajan työnkuvassa keskeisiä.

Katso Lisbeth Fagerströmin puheenvuoron diat

Johtaminen mahdollistaa kehittämistyötä

Arviointiylihoitaja Jaana Peltokoski Keski-Suomen sairaanhoitopiiri täydensi kauniisti hoitotyön johdon näkökulmasta Kovasen ja Raudasojan esityksiä sairaanhoitajien laajavastuisten työnkuvien implementoinnista Keski-Suomessa. Hän totesi, että työvoiman saatavuuteen liittyvät kysymykset ja sote-muutokset edellyttävät innovatiivista ja joustavaa työnjakoa. Työnjakoa kehittämällä voidaan toimintaa tehostaa ja parantaa tuottavuutta sekä hoidon laatua. Johtamisella on merkittävä rooli työnkuvien laajentamisen sujuvoittamisessa sekä palvelurakenteen uudistamisessa. Johtaja näyttää muutokselle suunnan ja muun muassa tukee osaamisen kehittämistä, varmistamista ja hyödyntämistä. Kaikki tehdään potilaita/asiakkaita varten!

Katso Jaana Peltokosken puheenvuoron diat

Jaana Peltokoski

Yhteistyössä eteenpäin!

Lopuksi Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela ja johtaja Kirsi Sillanpää Tehystä vetivät seminaarissa kuultua yhteen. Hahtela nosti esiin liiton raportin viisi suositusta, jotka ovat linjassa kaiken edellä kuullun kanssa ja liittyvät muun muassa koulutuksen, palkkauksen ja sääntelyn kehittämiseen.

Katso Nina Hahtelan puheenvuoron diat

Seminaariyleisöä oli pyydetty kirjaamaan seinälle olevalle julisteelle mikä ja miksi voisi olla eri tahojen rooli uusien työnkuvien kehittämisessä – asian kehittämiseen tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Sillanpää nosti yleisön pohdinnoista esiin muun muassa yhteistyön, monialaisuuden, osaamisen käyttöön oton, kollegiaalisuuden ja johtamisen – sairaanhoitajien tulee olla mukana sote-päätöksenteossa ja uusiin maakuntiin tulee jatkossa perustaa laajavastuisia työnkuvia.

Kumppanuusverkosto – seminaariväki kuvasi mikä on kunkin toimijan rooli

Seminaarissa oli paikan päällä reilu 70 kutsuvierasta ja he edustivat eri tahoja kuten Valvira, Lääkäriliitto, yliopistot, ammattikorkeakoulut, sairaanhoitopiirit, ministeriöt, järjestöt, kuntatyönantajat, erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto. Lisäksi tilaisuutta seurattiin ainakin 90 päätelaitteen kautta.

Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Riitta Meretoja, kehittämispäällikkö Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Seminaarin järjestivät yhdessä Sairaanhoitajaliitto, Tehy, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Seminaarin työryhmään kuuluivat Lisbeth Fagerström (Åbo Akademi), Mervi Flinkman (Tehy), Nina Hahtela (Sairaanhoitajaliitto), Krista Jokiniemi (Itä-Suomen yliopisto), Teija Korhonen (Sairaanhoitajaliitto), Jaana Kotila (HUS), Kirsi Markkanen (Tehy), Riitta Meretoja (HUS), Johanna Moisio/Sanna Hirsivaara (OKM), Kirsi Sillanpää (Tehy), Anna Suutarla (Sairaanhoitajaliitto) ja Marjukka Vallimies-Patomäki (STM).

Seminaarin jälkitunnelmissa! Vasemmalta ylhäältä Jaana Kotila, Nina Hahtela, Teija Korhonen, Eila Mustonen, Mervi Flinkman, Anna Suutarla, Marjukka Vallimies-Patomäki, Krista Jokiniemi, Melanie Rogers ja Lisbeth Fagerström.

 

Päättäjille tietoa työnkuvista

Sairaanhoitajaliitosta Nina Hahtela, Teija Korhonen ja Anna Suutarla kävivät 20.11. sosiaali- ja terveysministeriössä tapaamassa sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaa. Syynä oli huoli sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamiseen liittyvän lakiluonnoksen poisvetämisestä lausuntokierrokselta. Antoisan keskustelun lisäksi ministeri Mattilaa evästettiin asiassa taustapaperilla, johon oli koottu kansainvälistä ja kansallista tutkimustietoa  sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeudesta.

Seminaaripäivän aamuna  23.11. delegaatio Melanie Rogers, Lisbeth Fagerström ja Anna Suutarla kävivät sosiaali- ja terveysministeriössä tapaamassa johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkkia saman yllä mainitun aiheen puitteissa. Tohtori Rogers kertoi kokemuksia Nurse Practitioner (asiantuntijasairaanhoitaja) työnkuvien kehittämisestä ja niiden osana sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeudesta Isossa-Britanniassa. Ajatusten vaihto oli vilkasta ja innostavaa!

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan tapaaminen

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – vastaus tulevaisuuden sote-tarpeisiin

  1. En vastusta koulutsta, en täydennyskoulutusta, en, kymmeniä , jopa sataa hipovia työkuvanimikkeitä , kynnenmulkuaishoitajasta, tissi–, imetys-, kipu-, nenä-, .kuulo-, , näkö-, lääkkeenmäärämis-,haava-, diabetes-, virtsankarkailu-,ym-ym-ym-hoitajia, en vastusta ohjausta, en kehittämistyötä, en mitään uusia toimenkuvia tai palkanlisäystä, JOS ja KUN sairaanhoitaja keskittyisi siihen olennaiseen potilaan auttamiseen. Sairaaan ihmisen sairaudenhoito alkaa hyvin usein lääketieteestä. Kun ihminen soittaa lääkärinaikaa, silloin hän tarvitsee lääkärinaikaa , pitää vastata puhelimeen välittömästi , eikä pompotella muka- asiantuntijalta toiselle muka- asiantuntijalle. Kun ihminen tarvuitsee apua puhelimeen pitää vastata heti, ei mitään vastasoitto-odotuksia , ei kymmenia muka-asiantuntijoita selittämään samaa asiaa. Pois keskittäminen lähipalvelut lähiterveyskeskukseen ja terveyskeskuksiin riittävästi hoitajia ja lääkäreitä AUTTAMAAN. Käsittääkseni sairaanhoitjakoulutus on edelleen hyvää Suomessa, tehkää sitten hyvät hoitajat sitä työtä , mihin olette saaneet koulutuksen.Silloin terveyserot kaventuvat ja hoitoon pääsy on nopeaa. Eivät kaikki ihmiset ole idiootteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *