Päivä koulutuksessa

– Olen lisännyt hengitystaajuuden laskemista potilastyössä, sanoo sairaanhoitaja Minka Lyytikäinen. Hän osallistui Hätätilanteiden hallinta -koulutukseen keväällä.

Sairaanhoitaja-lehti: Olen 28-vuotias, sairaanhoitajaksi olen valmistunut 2010 Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta, aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja. Siihen ammattiin olen valmistunut 2007. Työskentelen tällä hetkellä Jorvissa osastolla KEU5, eli keuhkosairauksien vuodeosastolla. Aloitin toukokuussa.

Aikaisemmin olen työskennellyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa (päiväsairaalassa, päivystyksessä, psykiatriain poliklinikalla, varahenkilöstössä sekä gastro-ja urokirurgian vuodeosastolla) sekä Jorvissa osastolla P4 (psykoosiklinikan vuodeosasto).

Sain maaliskuisilla sairaanhoitajapäivillä käteeni Hätätilanteiden hallinta -koulutuksen mainoksen ja ilmoittauduin toukokuiseen pilottiryhmään.

Olen pääosin työskennellyt psykiatriassa, jossa peruselintoimintoihin liittyviä hätätilanteita kohtaa hyvin harvoin. Viime aikoina ole hakeutunut somatiikan osastoille.

Koulutus vaikutti hyvältä. Sain mahdollisuuden kerrata elvyttämistä sekä oppia ennakoimaan elvytykseen päätyviä tilanteita.

Koulutus oli kokonaisuutena hyvä, parasta olivat käytännön harjoitukset, joita oli runsaasti. Koulutus antoi varmuutta työskentelyyn sekä lisäsi valmiuksia tunnistaa ennalta hätätilanteita, tästä on ehdottomasti hyötyä jokapäiväisessä työssä. Esimerkiksi hengitystaajuuden laskemista olen lisännyt potilastyössä. Vastaava koulutus voisi olla sopiva parin vuoden päästä. Koulutus sopii ehdottomasti kaikille, vaikka työskentelee yksikössä, jossa hätätilanteita tulee harvoin, on niiden tunnistaminen ennakkoon tärkeää, ja osa terveydenhuollon työntekijöiden ammattitaitoa.

Jorvista lähdin aikoinaan Kanta-Hämeen keskussairaalaan perheen muuton vuoksi. Alkuun työskentelin Kanta-Hämeen keskussairaalassakin psykiatriassa, jolloin tein sijaisuutta. Koska sijaisuuteni ei silloin jatkunut, päätin lähteä oppimaan uutta. Tuolloin en ollut opintoihini liittyvien harjoittelujen lisäksi työskennellyt somatiikan osastoilla. Uuden oppiminen etenkin kädentaitojen kehittyminen oli palkitsevaa ja vei mukanaan, on mahtavaa huomata osaavansa uusia asioita.

Muutimme nyt toukokuussa takaisin Espooseen ja hain töitä vain somatiikan osastoilta ja sainkin ”kesätyöpaikan” KEU5-osastolta. Työ jatkuu nyt ainakin talveen asti. Osastolla minut on otettu hyvin vastaan, olen koittanut mennä uudelle osastolle ennakkoluulottomasti sekä avoimin mielin. Työyhteisön tuki ja hyvä perehdytys ovat auttaneet osastolle sopeutumisessa

Työssäni en ole pitkään aikaan ollut elvytystilanteessa, päivittäin teen kuitenkin ennakoivaa työtä, kun potilaiden tilanteet ja voinnit muuttuvat, tuolloin on aina arvioitava, onko muutos sellainen joka voi pahentua ja johtaa hätätilanteeseen.

Työssäni kaipaan haasteita ja haluan oppia uutta, pidän siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia ja erilaisia. Jatko-opintojen suhteen terveystieteet kiinnostaisivat, tutkimus ja opetuspuoli erityisesti, kouluun olisi ensi keväänä tarkoitus hakea.

Teksti Minka Lyytikäinen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *