Espoon sairaala kaatoi hoidon raja-aitoja

Sairaanhoitajaplus: Viime vuoden keväällä Espooseen avattiin uusi sairaala, joka hoitaa Espoon, Kirkkonummen ja Kauniaisten ikäihmisiä. Yksi sen kantavista ajatuksista on ylittää perinteisiä hoidon raja-aitoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on geriatrinen arviointi- ja konsultaatiopoliklinikka, jossa toimii pieni ja tehokas ammattilaistiimi.

– Potilaamme ovat lähinnä kotona tai palvelutaloissa asuvia, monisairaita ihmisiä, joille avohoidon palvelut eivät tunnu enää riittävän. Meidän tehtävämme on arvioida potilaan tilanne ja antaa kuntoutusta niin, että kotihoidon kuorma pienenee ja laitoshoito vältetään, sairaanhoitaja Mariela Vainio sanoo.

Mariela Vainio

Tiimistä löytyvät omasta takaa sairaanhoitajia, geriatri, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. Tarvittaessa konsultoidaan esimerkiksi puheterapeuttia, ravitsemusterapeuttia ja neuropsykologia. Jos omasta sairaalasta ei löydy tarvittavaa asiantuntijaa, puhelinsoitto viereiseen taloon riittää. Espoon sairaala on osa Jorvin sairaalakampusta, josta löytyvät myös erikoissairaanhoidon palvelut.

Potilaat tulevat arvioon kahtena eri päivänä, jolloin he tapaavat eri asiantuntijat. Tarvittaessa sairaanhoitaja lähtee kotikäynnille. Arvioinnin jälkeen useimmille potilaille alkaa kuntoutus, jonka kesto on yksilöllinen.

– Tavoite voi olla esimerkiksi, että potilas pystyy käymään kesällä lähipuistossa ulkoilemassa.

Koko tiimi tapaa kahdesti viikossa, ja päivittäin potilaiden tilanteesta keskustellaan pienemmillä kokoonpanoilla. Kaikki toiminta lähtee potilaan tarpeista.

– Meillä on iso vapaus suunnitella ja toteuttaa omaa toimintaamme. Esimerkiksi eräälle pelokkaalle, muistisairaalle potilaalle ratkaisuksi tuli, että soitin hänelle joka päivä ja kerroin aina samat asiat. Kotihoito jatkoi soittoja, ja näin saatiin merkittävästi vähennettyä turhia hälytyksiä.

Tiivis tiimityö muiden ammattilaisten kanssa on Vainion mielestä palkitsevaa.

– Muilta oppii koko ajan uutta ja oma ydinosaaminen on kirkastunut. Esimerkiksi lääkehoidon asiat kuuluvat sairaanhoitajalle. Meillä ei ole hierarkiaa, ja työ on saumatonta. Joskus tavataan töiden ulkopuolellakin.

Haavakierrossa lh opisk. Patrik Muurimäki, sairaanhoitaja Aune Isosomppi, apulaisylilääkäri Kristiina Vuorinen, ravitsemusterapeutti Tarja Kemppainen, sairaanhoitaja Opri Kuokkanen, osastonlääkäri Sari Jäämaa, osastonlääkäri Neetu Rahmanzadah, sairaanhoitaja Tuula Laiho, sairaanhoitaja Heli Haapanen.

Vainiolle on tulossa syksyllä hieman erilainen työkaveri. Hänestä tulee Ropsu-robotin pääkäyttäjä. Ropsu on ohjelmistorobotti, joka automatisoi rutiinitöitä niin, että sen ihmiskollegoille vapautuu enemmän aikaa asiakaspalveluun.

– Ajanvarausten tekeminen on haastavaa, ja Ropsu löytää nopeasti hyvät päivät arviointikäynneille.  Ropsu ei tee inhimillisiä erehdyksiä, ja se pysyy työskentelemään ympäri vuorokauden.

Myös Espoon sairaalan kuntoutusosastolla on kumottu hoidon raja-aitoja. Osastolla yksi on 45 potilaspaikkaa, joista kaksi kolmasosaa on varattu haavapotilaille.

– Jos potilaan haavat tarvitsevat leikkaussalissa tapahtuvaa revisiota tai haavan sulkua, viemme potilaan osastolta suoraan leikkaussaliin. Toimenpiteen jälkeen haemme potilaan itse takaisin osastolle, kertoo haavahoitajaksikin opiskellut sairaanhoitaja Aune Isosomppi.

Matka leikkaussaliin käy pitkin sadan metrin mittaista käytävää, joka yhdistää Espoon ja Jorvin sairaalat. Potilaan käynti kuntoutusosastolta suoraan leikkaussalissa säästää käynnin erikoissairaanhoidon osastolla. Espoon sairaalassa puhutaankin haavaliukumäestä kuvaamaan sitä, miten haavapotilaiden hoitoa on kehitetty sujuvammaksi.

– Asioiminen leikkaussalissa on uutta meille perusterveydenhuollon hoitajille, samoin kuin esimerkiksi potilaan valmisteleminen leikkaukseen. Meiltä on ollut hoitajia harjoittelemassa Jorvin kirurgian osastolla, mikä lisää ymmärrystä puolin ja toisin.

Jorvin sairaalan läheisyydestä on monenlaista hyötyä. Esimerkiksi laboratorionäytteet sujahtavat nopeasti putkipostilla Jorvin laboratorioon analysoitavaksi.

Toinen mielenkiintoinen opin paikka osasto yhden sairaanhoitajille ovat haavakierrot, mitkä sujuvoittavat hankalien haavojen hoitoa. Kierrolle osallistuvat osaston lääkärien ja hoitajien lisäksi plastiikkakirurgi, verisuonikirurgi, ihotautilääkäri ja erikoissairaanhoidon haavahoitaja. Ajoittain mukana ovat myös ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja jalkaterapeutti. Osa asiantuntijoista tulee HUSin helmikuussa avatusta haavakeskuksesta.

– Kun mukana on vielä amanuenssi tai pari, niin se on aika iso lössi! Meille hoitajille tämä on ihan huippua, uutta tietoa on tullut valtavasti. Moniammatillinen vuorovaikutus on palkitsevaa, ja potilaalle tilanne on hieno, kun kaikki erikoisosaajat tulevat hänen luokseen. Potilaat oikein odottavat kiertoa.

52-vuotias Isosomppi on urallaan nähnyt monenlaisia työpaikkoja ja haavojen hoitotapoja. Työhön on tullut lisää tekniikkaakin, kun käyttöön on otettu alipaineimuhoidot. Kaiken kehityksen keskellä Isosomppi nauttii kuitenkin eniten siitä, että uudessa sairaalassa asiat on organisoitu hyvin.

– Meillä on ihan mahtavat lääke- ja toimenpidehuoneet. Työ helpottuu, kun kaikki asiat ovat helposti käden ulottuvilla.

Osasto yhdellä ja koko Espoon sairaalassa on hyödynnetty paljon uutta tekniikkaa. Kaikissa potilashuoneissa on esimerkiksi kaatumisen havaitsevat sensorit. Monelle hoitajalle uutena on tullut potilaalle arvoa tuottavan ajan mittaaminen. Se tarkoittaa, että kaikki potilaalle merkityksellinen aika mitataan. Esimerkiksi lehden luku, päiväsalissa seurustelu ja oman hoidon suunnitteluun osallistuminen ovat kuntoutumista edistää aikaa eli tuovat arvoa potilaalle.

– Arvoa tuottavaa aikaa on mitattu aikaisemminkin, mutta nykyisin se kirjataan Myco-puhelimilla, jota jokainen hoitaja kantaa mukanaan.

Arvon mittaamisen kautta tulee osin esille kaikki aiemmin näkymättömäksi jäänyt hoitotyö. Tavoite on, että potilaalle kertyisi arvoa kuusi tuntia päivässä.

– Osalla tämä toteutuu, osalla ei. Se riippuu potilaan jaksamisesta. Ihan kaikkea arvoa tuottavaa aikaa ei muisteta vielä kirjata. Meille kaikille uuteen sairaalaan tulo on ollut iso oppimisprosessi kaiken uuden tekniikan ja uusien käytäntöjen myötä.

Isosomppi on hiljattain palannut Puolassa pidetystä EWMA 2018 -haavakonferenssista.– Aika lailla rinta rottingilla saattoi sielläkin kertoa olevansa työssä perusterveydenhuollossa!

Teksti Suvi Leppiniemi Kuvat Shutterstock ja Anna Puska (Vainion kuva) Riitta Nikkari (lääkehuonekuva)

2 kommenttia artikkeliin ”Espoon sairaala kaatoi hoidon raja-aitoja

  1. Vaikuttaa upealta. Säästää asiakasta turhalta odottelulta ja kuljettelulta. Miten tuota moniammatillista hoitoa ja kuntoutusta perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä voidaan toteuttaa paikkakunnilla, missä toimipaikkojen välimatkat ovat jopa satoja kilometrejä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *