Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeutta vastustavat argumentit kansallisessa keskustelussa ovat tuulesta temmattuja

Sairaanhoitajaliitto pitää vastuuttomana ja epäeettisenä sitä, että sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeutta vastustavat tahot tuovat keskusteluun argumentteja, joiden taustalla ei ole minkäänlaista tutkittua tietoa. Näitä argumentteja on esittänyt muun muassa Lääkäriliitto.

— Syntyy vaikutelma, että sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeudesta halutaan tahallaan antaa väärää informaatiota ja kylvää kansalaisiin epäluottamusta sairaanhoitajia kohtaan, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö puhuu vahvasti sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen puolesta. Lukuisat tutkimukset osoittavat muun muassa, että lääkehoidon ja lääkkeiden määräämisen laatu ei vaihtele riippuen siitä, onko määrääjä sairaanhoitaja vai lääkäri. Lisäksi tutkimusten mukaan potilaat ovat yleisesti tyytyväisempiä tai yhtä tyytyväisiä lääkkeenmääräämisoikeiden omaavan sairaanhoitajan hoitoon kuin perinteiseen lääkärin hoitoon.

Kansainvälisissä tutkimuksissa todetaan myös, että vaikka lääkäreitä olisikin määrällisesti riittävästi, heitä ei välttämättä ole tarpeeksi perusterveydenhuollon palveluissa. Lisäksi lääkäreiden riittämättömyys asettaa etenkin syrjäseudulla asuvat palveluiden saatavuuden kannalta eriarvoiseen asemaan. Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeus ja sen laajentaminen vastaavat siis varsin hyvin soten tavoitteisiin esimerkiksi hoidon tasa-arvosta.

Kansallisia tutkimuksia ei vielä ole julkaistu, mutta esimerkiksi STM:n raportti sairaanhoitajan lääkkeenmääräämsioikeudesta vuodelta 2016 antaa varsin myönteisen arvion sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeuden toteutumisesta.

— Tutkimusnäyttö osoittaa, ettei Lääkäriliiton julkisuudessa esittämille kannanotoille ole perusteita. Lääkkeenmääräämisoikeutta koskevan argumentoinnin tulee perustua näyttöön, ei ennakkoluuloihin, korostaa Hoitotyön tutkimussäätiön johtaja Arja Holopainen.

Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämiskoulutusta on Suomessa järjestetty seitsemän vuotta, ja tämän kevään lopussa lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia on noin 400. Maailmalla lääkkeitä määrääviä sairaanhoitajia on moninkertaisesti enemmän, esimerkiksi Yhdysvalloissa 175 000 ja Englannissa 36 000.

Hallitus esitti sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamista 24.5. Lakiesitys etenee eduskuntakäsittelyyn.

Sairaanhoitajaliitto kannattaa vahvasti sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamista.

 

Muun muassa seuraavanlaista näyttöä sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeudesta on olemassa:

Lääkehoitoon ja lääkkeiden määräämisen liittyvä laatu ei vaihdellut ammattitaustoittain (lääkäri vs. sairaanhoitaja) laajassa kansallisessa seuranta-aineistossa (USA 2006-2012), kun tarkasteltiin yleisiin perussairauksiin liittyvää lääkehoitoa ja antibioottihoitoa ikäihmisillä. Jiao ym. 2018.

Potilaat ovat yleisesti tyytyväisempiä tai yhtä tyytyväisiä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavan sairaanhoitajan hoitoon kuin perinteiseen lääkärin hoitoon. Sairaanhoitajien lääkkeenmäärääminen on laadultaan samantasoista lääkärien kanssa ja huoli siitä, ovatko sairaanhoitajat tarpeeksi päteviä määräämään lääkkeitä, näyttää olevan perusteeton. Gielen ym. 2014 – järjestelmällinen katsaus, sisältää 35 tutkimusta.

Niiden aikuispotilaiden määrä, jotka arvioivat terveydenhuollon laadun erinomaiseksi, lisääntyi 8,6 prosentilla sairaanhoitajien lääkkeidenmääräämiseen liittyvän autonomian lisääntyessä. Tranczynskua & Udalova 2018.

Sairaanhoitajan toteuttaman lääkkeenmääräämisen on koettu edistävän hoidon potilaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaista otetta potilaan hoidossa. Nuttall 2018 – metasynteesi, sisältää 37 tutkimusta.

Potilaat kokevat sairaanhoitajien toteuttaman lääkkeenmääräämisen myötä saavansa oikea-aikaista, saumatonta ja korkeatasoista palvelua. Bhanbhro ym. 2011 – järjestelmällinen katsaus: sis. 19 tutkimusta.

Lääkärit toivovat sairaanhoitajilta itsenäisempiä päätöksiä ja kehittymistä kohti tasavertaisuutta lääkkeidenmääräämisessä. Lääkärit kokivat myös, että lääkäreiden rooli ei hämärry, vaan lääkkeenmääräämisoikeuden omaava sairaanhoitaja työskentelee heidän rinnallaan.  Funnel ym. 2014.

Lisätietoja:

Nina Hahtela, puheenjohtaja, nina.hahtela@sairaanhoitajat.fi, puh. 010 321 3331
Arja Holopainen, tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö, puh: 044 529 0058

3 kommenttia artikkeliin ”Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeutta vastustavat argumentit kansallisessa keskustelussa ovat tuulesta temmattuja

  1. Hei,

    linkit lähdeviitteisiin sekä sivunumerot helpottaisivat huomattavasti lähteiden analysointia. Nyt viitteissä vedotaan kokemusperäiseen tietoon, mikä nyt ei varsinaisesti tarkoita mitään. Muutama viittaus neutraaleihin tuloksiin saattaisi lisätä uskottavuutta. Ottaen huomioon, että teillä molemmilla on vankka tutkijatausta olen yllättynyt lähdeviitteiden heikosta laaadusta.

  2. Tässä kirjoituksessa verrataan keskenään omenoita ja banaaneja. Viittaukset muiden maiden käytäntöihin ovat ainakin osin virheellisiä, esimerkiksi USA:ssa ei sairaanhoitajilla (Registered Nurse) ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Sen sijaan Nurse Practitioner määrää lääkkeitä mutta kyseessä on (nimestään huolimatta) eri ammatti. Jälkimmäiseen vaaditaan työkokemuksen lisäksi vähintään maisteritasoinen kliininen koulutus (jatkossa doctorate-tasoinen on vaatimus) että täyttää edes sisäänpääsykriteerin NP kliiniseen koulutusvaiheeseen. Vastaavaa käytäntöä on muuallakin, esimerkiksi Australiassa jossa maisteri/tohtorintutkinon sekä 3-5v työkokemuksen jälkeen voi hakeutua tähän koulutukseen joka kestää lähtökohtaisesti 3v (kliinisiä opintoja täysipäiväisesti). Näiden jälkeen suoritetaan tentit laillistuksia varten. Mielestäni on erikoista verrata edellä mainittuja 45op monimuoto-opintoihin.

    Viestini tässä on se että olisiko Suomessakin järkevämpää ajatella asiaa pelkkää reseptinkirjoitusta laajemmin? Riittävän koulutuksen jälkeen hoitajataustainen ammatinharjoittaja voisi diagnosoida tietyt sairaudet ja määrätä hoidon. Diagnoosin teko on hoidon edellytys ja tällöin tietenkin on kannettava vastuu tämän oikeellisuudesta. Laajemman jatkokoulutuksen jälkeen työnkuva voisi olla entistäkin motivoivampi ja varmasti palkkaneuvotteluissakin menestyisi paremmin. Tämä vaatisi kuitenkin enemmän koulutusta kuin 45op.

  3. Kiitos kommenteistanne. Hienoa nähdä, että asia herättää keskustelua. Aiheesta on julkaistu kansainvälistä tutkimusta, joissa aihetta tarkastellaan useista eri näkökulmista. Potilaiden kokemukset on yksi tutkimuksissa tarkasteltu näkökulma muiden tarkastelunäkökulmien ohella.
    Vaikka eri maiden järjestelmissä on eroja, on viesti kuitenkin se, että koulutuksen saaneet, kokeneet sairaanhoitajat ovat vastuullisesti toimivia lääkkeenmääräämiskäytännöissään. Siksi Lääkäriliiton kannanotot kuulostavat epäoikeudenmukaisilta, kun taustalta ei löydy minkäänlaista näyttöä noille väitteille. Totta kuitenkin on, että STM:n selvityksen (2015) lisäksi tarvitaan kipeästi myös kotimaista tutkimusta aiheesta.
    Yhteistyöterveisin Arja Holopainen
    Tarkempien lähdeviitteiden poisjäänti oli toimituksellinen ratkaisu. Alla tarkemmat lähteitä koskevat tiedot:
    Bhanbhro S, Drennan VM, Grant R & Harris R. (2011). Assessing the contribution of prescribing in primary care by nurses and professionals allied to medicine: a systematic review of literature. BMC health Services Research 11, 330. doi: 10.1186/1472-6963-11-330
    Funnell F, Minns, K & Reeves K. (2014). Comparing nurses’ and doctors’ prescribing habits. Nursing Times 110(29), 12-14.
    Gielen SC, Dekker J, Francke AL, Mistiaen P & Kroezen M. (2014). The effects of nurse prescribing: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 51(7), 1048-1061. doi: 10.1016/j.ijnurstu.2013.12.003
    Jiao S, Murimi IB, Stafford RS, Mojtabai R & Alexander GC. (2018). Quality of Prescribing by Physicians, Nurse Practitioners, and Physician Assistants in the United States. Pharmacotherapy: The Journal of Human Pharmacology and Drug Therapy 38(4), 417–427. doi: 10.1002/phar.2095
    Nuttall D. (2018). Nurse prescribing in primary care: a metasynthesis of the literature. Primary Health Care Research & Development 19(1), 7–22. doi: 10.1017/S1463423617000500
    Traczynski J & Udalova V. (2018). Nurse practitioner independence, health care utilization, and health outcomes. Journal of Health Economics 58, 90–109. doi: 10.1016/j.jhealeco.2018.01.001

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *