Unelmien työpaikka kotihoidossa

Sairaanhoitajaplus: Helsingin kotihoidossa toiminta on notkeaa ja draivia piisaa. Helsingin läntisen kotihoitoyksikön kotihoidon esimies Susanna Sorjolahti viihtyy työssään. Koko haastattelun aikana ei kuulu negatiivista sanaa työnantajaa, alaisia tai asiakkaita kohtaan. Jotakin harmin aihetta sentään löytyy.

– Kotihoito on hallituksen kärkihanke, sanoo Sorjolahti painokkaasti ja on sen jälkeen pitkään hiljaa. Hallituksen panostusta kotihoitoon on vaikea nähdä täällä ruohonjuuritasolla ja työssä on haastavaa onnistua, jos kuntien päättäjät eivät arvosta toimintaamme ja työtämme.

Arvostuksen puute näkyy Sorjolahden mielestä palkoissa ja siinä että osa kesälomarahoista vietiin. Päivittäistä työaikaakin lisättiin kuusi minuuttia. Sorjolahti kertoo, että Helsingissä kotihoitoon kuitenkin panostetaan. Viimeisen parin vuoden aikana on saatu useita uusia vakansseja ja tämän vuoden puolella 25 uutta vakanssia.

Myös aktiivimalli aiheuttaa kotihoidon esimiehille turhaa työtä. Sorjolahti antaa esimerkin. Heille hakee töihin ihminen, joka jo hakemuksessaan ilmoittaa hakevansa vain, koska TE-keskuksesta käskettiin hakemaan, muta hakija kertoo, ettei pysty lähihoitajan työhön. Monesti käy myös niin, että hakemus voi olla ihan hyvä, mutta haastattelussa selviää, ettei ihmistä voi syystä tai toisesta palkata kotihoidon työntekijäksi. Kuitenkin koko rekrytointiprosessi on käytävä läpi, ja se vie aikaa sekä resursseja.

Sorjolahti heittää ilmoille ajatuksen työttömistä lähihoitajista. Voisiko olla niin, että lähihoitaja on joko työkyvytön lähihoitajan töihin tai omasta halustaan työttömänä. Töitä lähihoitajille nimittäin olisi tarjolla terveydenhuollossa vaikka kuinka paljon.

Helsingin kotihoidon perusongelmana Sorjolahti näkee sen, että vakansseja on paljon täyttämättä. Kotihoito ei houkuttele.

– Siinä on jotakin kummallistakin, sanoo Sorjolahti. Kotihoidossa esimerkiksi tehdään vain kaksivuorotyötä, kun sairaalassa on sitouduttava usein kolmivuorotyöhön.

Kun Sorjolahdelle alkaa puhua kotihoidon ongelmista, jotka ovat olleet viime päivinä paljon esillä, saa vastaukseksi ratkaisuja, miten niistä selvitään. Kielitaito-ongelmista Sorjolahti sanoo, että tarvittaessa asiakkaan luo otetaan tulkki mukaan. Oman tiimin hoitajien kielitaito kartoitetaan jo työhaastattelutilanteessa. Jos taas esimerkiksi sijaisia välittävän yrityksen hoitaja ei puhu tarpeeksi hyvin suomea, kotihoidosta otetaan yhteyttä vuokratyöfirmaan ja kerrotaan, että työntekijän kielitaito ei jatkossa riitä kotihoidon tehtävissä toimimiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta.

Sorjolahdella on hämäävä titteli ”kotihoidon ohjaaja”. Siitä ei voi millään päätellä, että hän on esimies. Se aiheuttaakin vähän väliä väärinkäsityksiä.

– En ohjaa kotihoitoa vaan henkilökuntaa. Olen heidän esimiehensä.

Susanna Sorjolahti

Helsingin kotihoidossa on kokeiltu ohjaajan ykkössijainen-järjestelyä, jossa yksi tiimin sairaanhoitajista/terveydenhoitajista toimii tarvittaessa ohjaajan sijaisena. Tätä tehtävänkuvaa ollaan muokkaamassa vastaavan sairaanhoitajan/terveydenhoitajan tehtävänkuvaksi.

Ryhmäetäyhteys on ystävystyttänyt ikäihmisiä keskenään

Haasteiden ratkaisussa Sorjolahti katsoo etähoidon ja digitalisaation suuntaan.

– On käyntejä, joille ei tarvita fyysisesti hoitajaa. Etähoitaja ottaa yhteyden asiakkaaseen tabletilla kuvapuhelun kautta ja muistuttaa vaikka lääkkeen otosta. Tai siitä, että on aika herätä, lähteä päivätoimintaan, tai käydä syömään.

Sorjolahti kertoo ihania esimerkkejä myös siitä, että etäryhmän jäsenet ovat ystävystyneet keskenään.

– Ruokailuryhmä tapaa päivittäin lounaan merkeissä. Heillä on ollut myös yhteisiä lauluhetkiä. On myös mietitty muuta sosiaalista ohjelmaa, runopiiriä/lukuhetkeä etähoidon kautta, niin yksilöohjelmaa kuin ryhmässä tapahtuvaa.

Raikkaalta toiminta kuulostaa muutenkin. Riistavuoren monipuolinen palvelukeskus järjesti ystävänpäivänä mummodiscon ja speed datingin, jossa istutaan muutama minuutti pöydässä saman parin kanssa ja sitten vaihdetaan paria. Kotihoidon asiakkaat ja muutkin seniorit ovat tervetulleita tapahtumiin.

Kotihoidon esimies vannoo myös LEANin nimeen. Parannamme arkea -ajatus sopii hänen mukaansa hyvin kotihoitoon. Omasta työpäivästä lähdetään liinaamalla tekemään parempaa ja sujuvampaa. Jatkuvan kehittämisen idean mukaisesti aamulla suunnitellaan, että näin me tehdään, ja iltapäivällä tarkistetaan, tehtiinkö me, toteutuiko se. Asiakkaat osallistetaan jatkossa myös arvioimaan saamaansa palvelua ”Happy or not”- sovelluksella; siinä asiakas painaa hoitajan kännykästä sopivinta neljästä hymynaamasta, joka vastaa sen hetkistä asiakkaan mielialaa käynnistä. Samanlainen sovellus on ollut jo muutaman vuoden Helsingin terveysasemilla käytössä.

Muualla Helsingin kotihoidossa on kokeiltu Voima-hanketta, jossa hoitajat tekevät pidempää vuoroa ja saavat siitä kolmen viikon listaan kaksi vapaapäivää lisää

– Siitä on tykätty! Myös läntinen kotihoitoyksikkö lähtee vaiheittain kokeilemaan, mutta ensin keskitytään Lean-projektiin.

On puppua, että kaupunki on työnantajana kankea organisaatio. Sorjolahti kertoo, että kotihoidossa on kokeiltu ketterästi kaikkea mahdollista.

– Kokeilemme notkeasti ja hyvinkin ennakkoluulottomasti!

Kotihoidossa on tarpeeksi draivia

Susanna Sorjolahti valmistui sairaanhoitajaksi Kätilöopistolta -89. Ura alkoi Marian sairaalan päivystyspoliklinikalla, jonne Sorjolahti meni kesätöihin.

– Minulla oli ajatus, että jos selviän siitä kesästä, selviän missä vain.

Lopulta Sorjolahti viihtyi Mariassa kuusi vuotta.

Myllypuron sairaalan akuuttiosastolle Sorjolahti hakeutui, koska ajatteli, että ”voisi olla osastoihminen.”

– Tajusin silloin, että viihtyäkseni, työssä pitää olla tarpeeksi ”häppeningiä”.

Sorjolahti siirtyi yhdeksäksi vuodeksi terveyskeskuksen hallintoon henkilöstöhankintayksikön työhönottajaksi. Vuodesta 2013 Sorjolahti on työskennellyt kotihoidossa. Ja viihtynyt.

– Minä ja useimmat kotihoidon työntekijät rakastamme työtämme. Jopa niin paljon, että joskus turhauttaa, kun ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.

 

Kysyimme Sorjolahdelta, allekirjoittaako hän seuraavat väittämät?

  • Kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet. Tämä on totta. Näin tapahtuu väistämättä, kun laitospaikkoja vähennetään.
  • Kotihoidon potilaat ovat yhä monisairaampia ja hoitoisuus on lisääntynyt. Kyllä, tämä todentuu hyvin siinä, että nykyään käyntejä per päivä tarvitaan enemmän. Käyntejä voidaan tarvita enemmän vuorokauteen kuin aiemmin, käyntiajat kasvavat ja hoitokäynneille tarvitaan usein kaksi hoitajaa entisen yhden sijaan.
  • Vakituisia hoitajia ei palkata, toimintaa pyöritetään pitkälti vuokrahoitajapalveluiden sijaisten avulla. Tämä on harhaanjohtava väite. Vakituista henkilökuntaa palkataan ja olemme saaneet uusia vakanssejakin. Haasteena on se, että hakijoita ei ole tarjolla. Kotihoidon sairaanhoitajan tehtäviin meillä on hakijoita, mutta lähihoitajan tehtäviin vain vähän. Sijaisia käytetään vain koska vakansseja on täyttämättä ja äkillisiin tarpeisiin kuten sairauspoissaoloihin.
  • Kotihoidon vaaratilanteista ei raportoida kattavasti. Ei pidä paikkaansa, mutta on kyllä totta, että vei aikansa ennen kuin hoitajat oppivat tekemään ilmoituksia. Perehdytyksissä painotetaan, että kaikki vaaratilanteet on raportoitava. Ja niitä käydään tiimipalavereissa läpi viikoittain ja Leanin myötä, sitä mukaa kun niitä tulee sekä reagoidaan ja tehdään tarvittavat korjausliikkeet.

Teksti Eva Agge, kuva Shutterstock ja Susanna Sorjolahden kotialbumi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *