Uusi lastensairaala palauttaa hoitajat hoitajan töihin

 

Sairaanhoitajaplus: Sairaaloita korjataan ja rakennetaan nyt pitkin Suomenmaata isommalla rahalla kuin ehkä koskaan. Tässä juttusarjassa tutkitaan, mitä uutta ja ihmeellistä hankkeet tuovat hoitotyölle. Ensimmäisenä vuorossa on Uusi lastensairaala, jossa sairaanhoitaja ei enää kuluta aikaa hyllyjen täyttämiseen.

Outi Simonen

Uusi lastensairaala valmistuu Helsingin Meilahteen ensi syksynä. Suunnittelussa on ensi metreiltä asti eli viiden vuoden ajan ollut mukana ylihoitaja Outi Simonen. Hänen vastuullaan suunnittelussa ovat olleet esimerkiksi sairaalan tavaravirrat ja niiden ohjaus eli logistiikka.

– Meillä oli alusta asti ajatus, että hoitajilta otetaan pois tukipalvelutehtäviä. Että hoitajan aika kuluu mahdollisimman paljon potilaan luona, Simonen kuvaa.

Jotta tämä toteutuisi, tavaroiden hyllyttämisen piti loppua. Ratkaisuksi valikoitui varastonostin, joita sairaalaan tulee kaikkiaan kolme.

– Varastonostin on tavallaan hissi, joka noutaa hissikuilussa olevasta yhteisvarastosta hoitajan tarvitseman tavaran ja tuo sen oikeaan kerrokseen. Jokaisella osastolla on käyttöaukko, josta tavara haetaan, ja sen vieressä tietokone, jolla se tilataan, Simonen kuvaa.

Varastonostimia tulee Uuteen lastensairaalaan kolme. Kaksi niistä aukeaa lattiatasosta, ja yhteen tulee käyttöaukot pöytätasolle. Isosta käyttöaukosta pystyy ottamaan esimerkiksi sängyt, isot lääkintälaitteet ja erilaiset apuvälineet. Hoitotarvikkeet ja potilas- sekä liinavaatteet saa pienemmästä käyttöaukosta. Jokaiselle osastolle tulee myös yksi osastokohtainen tavarataso, johon voi laittaa esimerkiksi osaston omia tavaroita, vaikkapa joulukoristeet.

Varastonostimen tietokoneohjelman avulla tuotteita tilataan eri kerroksista, jopa samaan aikaan ja nostin toimittaa niitä tilausjärjestyksessä eteenpäin.

Oppia nostimen käytöstä käytiin hakemassa Ruotsista Karlstadin kaupungista. Siellä ne palvelevat viisikerroksista sairaalaa. Uudessa lastensairaalassa kerroksia on kahdeksan.

– Suomessa varastonostimia on lähinnä erilaisissa yksityisissä organisaatioissa. Sairaalamaailmassa niitä on vielä vähän tai ne palvelevat jotain pientä osaa toiminnasta. Esimerkiksi Joensuun keskussairaalassa on varastonostin. Sitäkin on käyty katsomassa.

Tavaroiden yhteisvarastot aiheuttavat sen, että esimerkiksi osa lääkintälaitteista tulee koko sairaalan yhteiskäyttöön. Tämä hyödyttää myös hoitotyötä. Kun esimerkiksi infuusiopumput ovat koko sairaalassa samanlaisia, osaa eri osastoilla työtä tekevä hoitaja käyttää niitä ilman perehdytystä.

– Laite, jota tarvitaan vain tietyllä osastolla, pysyy osaston omissa tiloissa. Tällaisia laitteita on esimerkiksi teho-osastolla ja leikkausosastolla.

Osastolle tulee myös perinteisiä varastoja tavaroille, jotka tarvitaan käyttöön nopeasti. Tällaisia ovat esimerkiksi elvytystarvikkeet tai erilaiset hengityksen tukemiseen tarkoitetut laitteet. Näiden varastojen määrä on kuitenkin huomattavasti nykyistä pienempi.

Lisäksi tarvitaan tietysti käsivarastoja usein tarvittaville tavaroille. Käsivarastot on suunniteltu laitettaviksi erilaisiin kärryihin, joiden sisältö lähtee osaston toiminnan tarpeista. Esimerkiksi haavanhoitotuotteet voisivat olla yhdessä kärryssä.

Jonkun tietysti täytyy huolehtia suuresta yhteisvarastosta ja koko sairaalan tavaravirroista. Varastohenkilöt tuovat tavarat varastonostimiin. Lisäksi Uuteen lastensairaalaan on palkattu seitsemän hoitologistikkoa. Ajatus on, että hoitologistikot tuovat tavarat mahdollisimman lähelle hoitajia ja potilaita. He täyttävät osastojen käsivarastot ja kaikkien osastojen hoitotarvikepisteet, esimerkiksi potilashuoneet sekä lääkehuoneet.

– Suomessa hoitologistikkoja koulutetaan Lahdessa, mutta heitä on vielä vähän. HUSissa he ovat ensimmäiset laatuaan. Muualla heitä jo on sairaaloissa, mutta lähinnä vain leikkaussaleissa. Uudessa lastensairaalassa heidän toimintaympäristönsä kattaa koko sairaalan.

Simonen tietää jo, että seitsemän hoitologistikkoa ei todennäköisesti riitä. Tarvittava määrä on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen, koska järjestely on Suomessa ainoa laatuaan.

– Tarvitaan ensin käytännön kokemusta. Sairaalan käyttöönotto etenee kahdessa vaiheessa. Kakkosvaiheessa arvioidaan, mikä on hoitologistikkojen lopullinen tarve.

Tavararumbaan on tulossa toinenkin tervetullut lisä, paikannusjärjestelmä. Esimerkiksi lääkintälaitteisiin tulee paikannin, jonka avulla laite pystytään jäljittämään. Tietokoneelle tulee sovellus, joka kertoo paikantimen lähettimeltä saadun tiedon perusteella missä päin sairaalaa laite seilaa.

– Tämä säästää paljon hoitajien askelia. Ei tarvitse kuin katsoa koneelta missä laite on. Jos se on toisella osastolla, voi kilauttaa ja kysyä onko se käytössä.

Samanlaista paikannusjärjestelmää on suunniteltu myös hoitohenkilökuntaan, jotta tiedetään tarkasti esimerkiksi, kuka potilaan huoneessa on käynyt ja milloin. Tämä lisää hoidon läpinäkyvyyttä potilaille ja omaisille.

– Potilaille tulee tabletin kaltainen monipalvelupääte, josta esimerkiksi lapsen vanhemmat voivat tarkistaa onko lääkäri jo käynyt katsomassa lasta.

Ihmisten paikannus on myös herättänyt huolta hoitohenkilökunnan yksityisyyden suojasta.

– Sensoreita ei tietenkään laiteta pukutiloihin, vessoihin tai taukohuoneeseen.

HUS saa Uuden lastensairaalan avaimet rakennuttajalta vappuna. Siitä alkaa kuumeinen kalustaminen ja sisustaminen sekä hoitohenkilökunnan perehdytys ja koulutus.

– Meillä siirrytään usean osaston mallista isoihin osastoihin, joiden sisällä on monenlaista osaamista. Se asettaa omat haasteensa perehdyttämiselle.

Lisäksi sairaalan tilaratkaisuista tulee avoimia, eli hoitajille ei ole enää perinteisiä kanslioita vaan avoimia hoitaja-asemia. Niiden yhteyteen tulee pienehköt, suljetut tilat, joissa voi tarvittaessa käydä puhumassa arkaluonteisempia asioita.

– Uusi lastensairaala ei olekaan pelkästään uusi talo. Sen myötä luodaan myös kokonaan uutta hoitokulttuuria. Meillä on jo maailman paras henkilökunta, ja toivon, että uuden sairaalan myötä tarjoutuu myös parhaat mahdolliset työskentelyolosuhteet antamaan maailman parasta hoitoa lapsille ja perheille.

Teksti Suvi Leppiniemi Kuvat Päivi Miettinen ja Shutterstock

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *