Vanhusten hoivatyö alamäessä

 

Sairaanhoitajaplus: Noidankehä ja syöksykierre. Näin dramaattisilla sanoilla kuvataan vanhusten hoivatyötä Suomessa pohjoismaisen NORDCARE2-tutkimusraportin tiedotteessa. Tutkimuksen kyselyyn vastasivat eri maiden vanhustyön tekijät. Vastaava tutkimus tehtiin edellisen kerran kymmenen vuotta sitten.

Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger.

– Vanhusten kotihoito näyttää tosiaankin kurjistuneen kymmenen vuoden takaisesta. Tutkimuksen mukaan ongelmia on jo niin monta, että oli vaikea valita mitä asioita nostaa tiedotteeseen, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger Jyväskylän yliopistolta sanoo.

Iso ongelma on, että kotihoidon asiakkaiden määrä on kasvanut ja he ovat yhä huonokuntoisempia. Vanhuksilla on aiempaa enemmän muistihäiriöitä ja mielenterveys- sekä päihdeongelmia. Samaan aikaan yhä useampi hoitaja kokee hoidon laadun huonoksi. Riittämättömyyden tunne ja ylityöt ovat lisääntyneet. Kaksi viidestä ei haluaisi oman yksikkönsä hoidettavaksi vanhana. Yhtä moni harkitsee alan vaihtoa.

Pitkään hoivatyötä tutkineelle Krögerille madonluvut eivät tulleet yllätyksenä.

– Laitoshoidossa tilanne oli jo kymmenen vuotta sitten näin raskas. Nyt kotihoito on tullut samalle tasolle. Laitoshoidossa on itse asiassa käynyt niin, että hoidettavien määrä per hoitaja on laskenut hieman. Tämä saattaa liittyä hoidettavien heikentyneeseen kuntoon.

Kröger on erityisen huolissaan siitä, että hoitajat kokevat selvästi aiempaa enemmän väkivallan uhkaa ja seksuaalista häirintää sekä koti- että laitoshoidossa. Tämä on meillä selvästi yleisempää kuin muualla Pohjoismaissa.

Uhan tunne ja häirintäkokemukset voivat osin selittyä asiakkaiden lisääntyneillä ongelmilla. Samalla hoitajat kokevat vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä aiempaa huonommiksi ja luottamus esimiehiin on heikentynyt.

– Esimiesten epäkiitollinen tehtävä on tuoda tietoon muutokset, jotka heikentävät työolosuhteita.

Vertailu muihin Pohjoismaihin on Suomen kannalta ikävä – olemme huonoimpia lähes joka asiassa. Yhtenä valopilkkuna on, että meillä on kaikkein koulutetuimmat hoitajat.

– Hoitajakunta on myös nuorentunut. Voi olla, että nuori polvi on edeltäjiään kriittisempi ja heillä on suuremmat odotukset työtä kohtaan. Mikä ei tietenkään vähennä heidän näkemystensä arvoa.

Suomi ei ole yksin muutoksen kourissa. Tanska näyttäytyi aiemmin vanhusten hoivatyön edistysmaana, mutta siellä asiat ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Jos Krögerin nyt pitäisi nimetä Pohjoismaa, johon kannattaa lähteä vanhustyöhön, olisi se Norja.

– Norja on pitäytynyt perinteisessä pohjoismaisessa mallissa, eikä ole lähtenyt yksityistämään palveluja samaan tapaan kuin esimerkiksi Ruotsi. Voi olla, että resursointi on siellä muita korkeammalla tasolla.

Kröger muistuttaa, että vaikka vanhustyön olosuhteet ovat heikentyneet, valtaosa hoitajista edelleenkin pitää työstään. Sekä kotihoidossa että laitospuolella on myös yksiköitä, joissa asiat ovat hyvin. Tutkimus todistaa, että vanhustyön tekijä kokee palkitsevaksi työn ytimen, vuorovaikutuksen vanhuksen kanssa. Siihen vain on yhä vähemmän aikaa.

Tutkijan mielestä vanhusten hoivatyön heikentyminen on yhteydessä pitkään käynnissä olleeseen sote-uudistukseen.

– Kaikissa uudistuksissa vanhuspalvelut ovat aina olleet jonon perällä viimeisenä huomion kohteena. Niin näyttäisi olevan nytkin.

Kröger ei usko, että ilman lisäresursseja vanhustyössä pystytään tekemään nykyistä paljonkaan parempaa tulosta. Alan esimiehiä hän kuitenkin kehottaa miettimään sitä, miten hoivatyön tekijöiden päätöksentekoa omaan työhönsä ja luottamusta esimiehiin voisi lisätä.

– Asia on kytköksissä työhyvinvointiin, ja sen huomiotta jättäminen johtaa väistämättä ongelmiin.

Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtajana Teppo Kröger on hoivatyön tutkimuksen keskipisteessä. Yksikkö aloitti toimintansa vuoden alussa ja Suomen Akatemia on myöntänyt sille rahoituksen vuoteen 2025.

– Mielestäni tämä on huomattava panostus vanhustyöhön ja olen aika innoissani siitä, mitä pesti tuo tullessaan.

Yksikkö on kolmen yliopiston ja neljän tutkijaryhmän yhteishanke. Se tekee yhteistyötä myös ulkomaisten tutkimusryhmien kanssa.

Entä tutkijan oma vanhuus, miettiikö hän omia eläkeajan järjestelyjään?

– Kyllä, aika usein tulee tulee pohdittua miten itse turvaa oman vanhuutensa, Kröger myöntää.

Teksti Suvi Leppiniemi Kuvat Shutterstock ja Petteri Kivimäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *