Viisi vinkkiä työkiertoon

Sairaanhoitajaplus: Mennäkö vai eikö mennä?

  1. Taskuun jää aina lisäoppia

Ritva Miinalainen

Yleisin syy työkierrolle on lisäopin hakeminen. Sitä myös saa, tietää erikoissairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri Ritva Miinalainen, jonka viime vuonna valmistuneen gradun aihe oli työkierron ja osaamisen kehittymisen välinen yhteys.

– Yksiselitteinen tulos oli, että osaamisen koetaan lisääntyvän työkierrossa, Miinalainen toteaa.

Jotta työkierrosta saa mahdollisimman paljon irti, on tavoitteet syytä määritellä etukäteen kierron eri osapuolten kanssa.

– Työnantajalla ja työntekijällä voi olla erilaisia tavoitteita. Yhä useammin työnantajan tavoite on, että henkilökuntaa voi sujuvasti liikuttaa paikasta toiseen.

Oppimistavoitteena voi olla esimerkiksi syvällisemmän tiedon saaminen jostain sairaudesta, jolloin kiertoon lähtijästä tulee oman osastonsa asiantuntija tässä aiheessa. Tavoitteet voivat olla myös yleisempiä, esimerkiksi hoidon kokonaisuuden hahmottaminen tai vaikkapa yhteistyön sujuvoittaminen eri yksikköjen välillä.

– Joskus käteen jää paljon enemmän ja ihan eri asioita kuin osasi odottaakaan. Monilla ammatti-identiteetti vahvistuu ja motivaatio kasvaa kun pääsee kehittämään itseään. Vähintäänkin tuloksena on verkostoituminen. Kun tuntee ihmisiä, kynnys konsultoida laskee.

2. Ajalla on väliä

Työkierron kesto kannattaa pohtia tarkkaan. Miinalaisen mukaan puoli vuotta on yleensä koettu toimivaksi ratkaisuksi.

– Tietysti aika pitää suhteuttaa tavoitteisiin, eli joskus vuosikin on sopiva aika. Tutkimukseni mukaan kolme kuukautta jää usein vähän lyhyeksi, ainakin, jos on tarkoitus hankkia syvällistä tietoa ja osaamista.

Hyvin pitkässä työkierrossa työntekijä alkaa helposti jäädä jälkeen siitä, mitä omassa yksikössä tapahtuu. Paluuhetkellä tämä pitää ottaa huomioon ja järjestää tarvittaessa lisäperehdytystä. Pitkä poissaolo voi saada työntekijälle aikaan irrallisuuden tunteen, kun ei ole ihan vielä sisällä uudessa työyhteisössä, mutta sidos vanhaan yhteisöön heikkenee.

Sekin kannattaa pohtia tarkkaan, missä vaiheessa uraa työkiertoon lähtee.

– Syväosaaminen omassa työssä pitää olla hyvällä tasolla etenkin pitkissä työkierroissa. Kovin varhaisessa vaiheessa uraa työkierto voi olla jopa turvallisuusriski, jos työntekijä ei hahmota oman osaamisensa rajoja. Silloin tärkeää on riittävä tuki ja ohjaus sekä työkierrossa että sieltä palatessa.

3. Hyppää rohkeasti tuntemattomaan

Monella työkierron motiivi on yksinkertaisesti vaihtelunhalu. Silloin paikan pohdinnassa kannattaa olla avoin ja luova, eikä tarttua ilmeisimpään vaihtoehtoon. Esimerkiksi loikka psykiatrialta somaattiselle puolelle voi olla todella silmiä avaava. Yleensä työkierrossa työntekijöitä vaihdetaan päittäin, mikä voi joskus hidastaa kierron toteutumista.

– Varsinkin omaan työhön tympääntyneille tekee hyvää käydä jossain ihan muualla. Voi olla, että silloin arvostus omaa työtä kasvaa. Joskus käy kyllä niinkin, että ihminen jää työkiertopaikkaansa pysyvästi.

Joskus työnantaja joutuu motivoimaan työntekijää kovastikin kiertoon lähtemisessä. Miinalaisen mielestä ketään ei pidä pakottaa näihin kuvioihin etenkään silloin, kun ihmisellä on henkilökohtaisessa elämässään suuria haasteita.

Oman ajattelun ravistelu on joskus kuitenkin paikallaan.

– Joskus syntyy vaikutelma, että joidenkin henkilöiden tai yksiköiden tekemä työ on niin ”ainutlaatuista ja haasteellista”, että toisia ei haluta edes päästää sitä opettelemaan. Semmoistakin käsitystä on, että itsellä on kiire ja jossain muualla on kovin paljon helpompaa.

Ajatusvääristymät oikenevat kierrossa, ja toisten tekemän työn arvostus lisääntyy. Miinalaisen tutkimuksen mukaan vastahakoisestikin kiertoon lähtenyt voi jälkikäteen olla tyytyväinen lähtöönsä.

4. Älä lannistu vastoinkäymisistä

Liian kovat odotukset voivat pilata työkierron. Sen takia on syytä selvittää tarkkaan työn tekemisen reunaehdot.

– Joskus on tullut ikävänä yllätyksenä työmatkan piteneminen tai palkanlisien pois jäänti, kun työ painottuukin arkiaamuihin.

Miinalaisen tutkimuksessa tuli esille myös negatiivisia kokemuksia. Eräs esimies oli unohtanut koko sovitun työkierron.

– Yksiköissä saattaa olla alkujaan negatiivinen asenne kiertoon tulijaan, eikä ohjausta ole annettu. On esimerkiksi saatettu estää tietynlaisten potilaitten hoitaminen. Nämä kokemukset olivat onneksi tutkimuksessani vähemmistössä.

Tällaisissa ongelmissa on syytä ottaa yhteyttä omaan ja työkiertopaikan esimieheen ja oikaista tilanne mahdollisimman pian. Muutenkin Miinalainen suosittaa, että palautekeskusteluja pidetään kierron aikana ja sen lopussa.

– Hyvällä perehdytyksellä on mahdollista päästä hoitamaan vaativiakin potilaita. Tämä on tahdosta ja asenteesta kiinni. Kiertoon tullut on tasavertainen työntekijä, ja sellaisena häntä pitää kohdella.

5. Ole armollinen itsellesi

Uudessa paikassa odotuksia itseään kohtaan kannattaa laskea. Varsinkin pitkään samassa paikassa töitä tehneenä ei enää muista, että uudessa paikassa tututkin asiat voivat olla vaikeita, kun tavaroita ei löydä ja käytännöt ovat erilaisia.

– Tutkimuksessani nousi tästä asiasta kahdenlaista kokemusta. Osa koki osaamattomuuden tosi ahdistavana. Saattaa olla, että itseään hyvin osaavina pitävien on vaikea kohdata ja näyttää oma osaamattomuutensa uudessa ympäristössä. Toisaalta osa koki hyvin vapauttavana, että saa heittäytyä opiskelijan rooliin, eikä tarvinnut kantaa niin suurta vastuuta kuin omassa yksikössään.

Miinalainen kehottaakin olemaan etenkin alussa armollinen itselleen. Potilaallekin saa kertoa sen, että on hiljan aloittanut uudessa yksikössä eikä muista vielä kaikkea. Sitten vain otetaan asioista selvää.

Parhaimmillaan uusi yksikkö on kiinnostunut tulijasta ja haluaa myös kuulla sekä nähdä, miten hänen yksikössään asiat tehdään.

– Ymmärrys lisääntyy puolin ja toisin, ja se on aina potilaiden, työyhteisön ja koko organisaation etu.

Teksti Suvi Leppiniemi Kuvat Shutterstock ja Ritva Miinalaisen selfie

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *