Mitä töihin kuuluu?

Emma Rautiolla oli vähän erilainen kesäduuni. Hän kruisaili kesäkuun ajan Uudellamaalla kysymässä sairaanhoitajilta, mitä hoitotyön arkeen kuuluu.

Harmaa Honda nielee Lahden moottorietä ja yhtä harmaa ilmamassa piilottaa auringon, kun sairaanhoidon opiskelija Emma Rautio suuntaa Helsingistä Järvenpäähän. Hän on kesäkuun ajan kiertänyt Uudenmaan sairaanhoitajien kesäkiertueella tapaamassa sairaanhoitajia heidän työpaikoillaan.

Toimittaja Suvi Leppiniemi (vas) pääsi sairaanhoitajaopiskelija Emma Raution mukaan Uudenmaan sairaanhoitajien kesäkiertueelle.

– Yhtään en tiedä, kuinka monta sairaanhoitajaa tänään tapaan ja mistä kaikesta jutellaan. Joskus olen tavannut kerralla kolmekymmentä hoitajaa, joskus kolme. Kerran minut kutsunut ihminen oli sanonut työkavereilleen vain, että hänellä on tänään yllätys. Yllätys olinkin sitten minä.

Kesäkiertueen idea on ollut viedä Sairaanhoitajaliiton tervehdys suoraan työpaikoille ja kuulostella, millaista hoitotyön arki on.

– Valitettavan kiireiseltä se vaikuttaa, ja moni on kertonut että venymistä tarvitaan. Toisaalta olen törmännyt suureen ammattiylpeyteen ja timanttisiin ammattilaisiin, jotka eivät haluaisi olla töissä missään muualla.

Tietyömaa hidastaa Raution parkkipaikan hakua, mutta hän on silti ajoissa koputtelemassa Järvenpään kotihoidon ovea.

– Tervetuloa, ihanaa kun tulit! hoitotyön esimies Niina Lakua tervehtii Rautiota.

Ilahtunut vastaanotto ei ole ainoa laatuaan.

– En ole mikään esiintyjä, ja hetken kyllä mietin mihin soppaan olen lusikkani taas onnistunut tökkäämään, kun lupauduin kesäkiertueelle. Käynnistäni on kuitenkin oltu silminnähden iloisia, joten turha jännitys on jäänyt.

Kesäkassien sisältöä tutkimassa sairaanhoitaja Heidi Pakkala (vas), sairaanhoitajaopiskelija Laura Kataja, sairaanhoitaja Tea Pillikko, hoitotyön esimies Niina Lakua ja Emma Rautio.

Rautio asettuu kahvihuoneeseen ja kaivaa kesäkasseistaan kahvia ja Marianne-karkkeja sekä Sairaanhoitajaliiton materiaaleja. Pian pöytää täyttävät muun muassa News, Pews- ja Isbar-kortit sekä Sairaanhoitajalehdet ja sairaanhoitajien kollegiaalisuusohjeet. Kasseja on jaettu reilusti yli 300,  ja enemmänkin olisi mennyt.

Sairaanhoitajat käyvät töidensä lomassa jututtamassa Rautiota, ja alkukankeuden jälkeen huoneen täyttää iloinen puheensorina. Keskustelu polveilee kesäsijaisten asioista palkkaukseen. Rautiolle selviää, että Järvenpään kotihoidossa autoja toivottaisiin lisää, mutta polkupyöriä ollaan juuri tilaamassa lisää henkilökunnan aloitteesta.

– Taidanpa ottaa tästä Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, että tiedän kahdeksantoista työvuoden jälkeen, miten tämä homma olisi pitänyt hoitaa, sairaanhoitaja Matleena Flinkkilä nauraa. Flinkkilällä on katkennut kosketus Sairaanhoitajaliittoon monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän on ollut töissä Norjassa, Saudi-Arabiassa ja Uudessa-Seelannissa. Nyt hän pohtii uudelleen liittymistä.

– Muualla maailmassa sairaanhoitajia ja Suomesta tulevien ammattitaitoa arvostetaan todella paljon. Maista, joissa olen ollut töissä, saadulla palkalla tulee huonoiten toimeen Suomessa. Asia suututtaa, maailmanmatkaaja myöntää.

Rautio on nähnyt kesäkuun aikana liki 30 työpaikkaa ja kilometrejä on kertynyt 1 200.

– Lähes kaikkiin paikkoihin olen ehtinyt, joihin on kutsuttu.

Helposti lähestyttävä ja sosiaalinen opiskelija on saanut vierailullaan yllättäen myös monta työtarjousta.

– Moni paikka on ollut ilmapiiriltään niin mukava, että olisin voinut jäädä vaikka heti iltavuoroon. Minulla ei ole mitään tietoa, mitä haluan valmistuttuani tehdä, mutta tämä antaa toivoa siihen, että töitä löytyy.

Valmistuminen on edessä jouluun mennessä, ja heinäkuun alusta suunnitelmat ovat selvät. Rautio lähtee katkolle Salon A-klinikalle.

– Se on ensimmäinen virallinen pestini sairaanhoitajana! Vähän jännittää, mutta uskon kyllä haldaavani työn.

Teksti ja kuvat Suvi Leppiniemi

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *