Paneeli: Jaksamisesta on puhuttava ääneen

Paneeliin osallistuivat Annette Genberg, Frank Martela, Johanna Pulkkinen, Ulla Palomaki ja Paula Peltonen. Kuva: Tuomo Antikainen

Työntekijöiden kuuntelu ja mahdollisuus kehittää työtä parantavat työhyvinvointia. Laittomiin työvuoroihin tai huonoon perehdytykseen ei pidä kuitenkaan suostua, todettiin Sairaanhoitajapäivien paneelissa Jaksaa, jaksaa! Vaan entä, jos ei jaksakaan?

Sairaanhoitajaliiton selvityksen mukaan yli 50 prosenttia sairaanhoitajista on kokenut ainakin ajoittaista kuormitusta ja joka kuudes on erittäin kuormittunut.
─ Mitä ajattelette tästä, kysyi paneelin juontaja, Ylen toimittaja Piia Pasanen osallistujilta esiteltyään tuloksia.
Aihe oli panelisteille hyvin tuttu. Sairaanhoitajat Annette Genberg ja Paula Peltonen näkevät kuormituksen joka päivä työpaikoillaan. Uusien työntekijöiden perehdyttäminen vie aikaa, ja varallaolo kuormittaa. Myös pitkissä työvuoroissa on omat haasteensa.
Hoitotyön esimies ja työnohjaaja Ulla Palomäki on sopinut työntekijöidensä kanssa esimerkiksi lyhennetystä työajasta, jotta he välttäisivät uupumuksen.
─ Joko minulla on hyvinvoiva 50-prosenttinen sairaanhoitaja tai ei sairaanhoitajaa ollenkaan, hän kärjisti.
Palomäen mukaan on tärkeää kehittää työn tekemisen tapaa ja puhua ääneen haasteista ilman, että tarvitsee pelätä, mitä kollegat sanovat.
Samasta asiasta puhui filosofi, tutkijatohtori Frank Martela. Hän kertoi esimerkiksi Googlen tutkineen työntekijätiimejään ja huomanneen, että menestyneimmissä tiimeissä psykologinen turvallisuus on korkea. Niissä on luottavainen olo sanoa vaikeitakin asioita ääneen, olla oma itsensä.

Resurssien ja työntekijöiden puute kuormittaa hoitoalan monia työpaikkoja. Myös perehdytyksessä on puutteita. Sairaanhoitaja, Aluehallintoviraston tarkastaja Johanna Pulkkinen muistutti, että työturvallisuuslaki määrittelee oikeuden opetukseen, ohjaukseen ja perehdytykseen.
─ Laki ei erottele, onko kyseessä sijainen vai vakityöntekijä. Työnantajan on työtehtäviä jakaessa huomioitava, onko henkilö perehdytetty, hän kertoi.
Ulla Palomäki rohkaisi sairaanhoitajia kertomaan, jos eivät osaa jotakin asiaa. Työntekemisen tavan on oltava sellainen, että uskalletaan kysyä, hän korosti.
─ Paine ylhäältä on kova. Perehdytyksen pitäisi edetä todella nopeasti, mutta silloin ei tule tarpeeksi toistoja, Annette Genberg sanoi.
Pulkkinen muistutti laissa olevasta työntekijän oikeudesta, vastuusta ja velvollisuudesta. Työntekijällä on oikeus vaatia perehdytystä ja realistisia työvuoroja ja jos ongelmia on, esimiehen pitää viedä viestiä johdolle.
─ Laittomiin tilanteisiin ei saa suostua.

Juontaja, Ylen toimittaja Piia Pasanen kertoi sairaanhoitajien työpoissaolojen olevan korkeampia kuin kuntatyöntekijöiden keskimäärin. Kuva: Tuomo Antikainen

Paneeliyleisöltä kysyttiin, mikä edistää eniten työssäjaksamista. 39,5 prosenttia vastasi, että kohtuullinen työmäärä ja oikea resurssointi. 23,8 prosenttia korosti tehtävän vaativuutta vastaavaa palkkaa ja 19,5 prosenttia työilmapiiriä.
─ Palkkaus on ehdottomasti se, joka pitäisi saada kuntoon. Toivoisin vahvasti tulevien kansanedustajien ottavan kantaa asiaan, Paula Peltonen sanoi.
Annette Genberg listaa suurimmiksi kuormituksen aiheuttajiksi pitkät työrupeamat ja varallaolon.
─ Kolmessa viikossa voi olla 120 tuntiakin takapäivystystä. Silloin pitää olla valmis lähtemään nopeasti vaikka 16 tunnin maksansiirtoon.
Työvuorolistalla takapäivystys näkyy kuitenkin vapaapäivänä. Myös vastuu työssä on kova, ja uusia työntekijöitä paljon.
─ Työ on ihanaa, mutta hallinnollisesti on tehty ihan vääriä ratkaisuja, Peltonen jatkaa.
Avin tarkastaja Johanna Pulkkinen korostaa, että työ ei saa olla niin uuvuttavaa, että se sairastuttaa.
─ On tehtävä poliittisia päätöksiä, jotta on riittävästi resursseja tehdä työtä.
Kysyttäessä konkreettisia ratkaisuja, jotka parantaisivat jaksamista, Palomäki nostaa esiin tehtävänkuvat.
─ On mietittävä, mitä sairaanhoitajien resursseilla tehdään. On paikkoja, joissa tehtävänä on kaikki aamupuuron keittämisestä lähtien.
Hänen mielestään myös potilaiden hoitoisuuden tulee olla näkyvää.
Filosofi Martela korostaa autonomiaa. Työntekijät jaksavat paremmin, kun kokevat voivansa vaikuttaa asioihin, olla mukana päätöksenteossa.
─ Hierarkiaa purkamalla saatettaisiin löytää uusia tapoja kehittää.
Pulkkisenkin kokemuksen mukaan asiantuntijuus on työntekijöillä. Kun he tuovat jotain esille, siihen kannattaa tarttua.
─ Kehittämisessä ihan keskeinen asia on, että se tapahtuu alhaalta ylöspäin, Palomäki tukee.
Pulkkisen mukaan jokaiseen hoitoalan työhön liittyy psykososiaalista kuormitusta. Palautumiseen vaikuttaa myös elämäntilanne, pienet lapset, sairaudet, ikääntyneet vanhemmat.

Kommentteja yleisöltä
Paneelikeskustelun kuuntelijat saivat lähettää viestiseinälle kommentteja ja kysymyksiä aiheeseen. Alla muutamia niistä.

”Vakinaiset sijaiset etukäteen keskimääräisiin poissaoloihin.”

”Työilmapiiri paranee samassa, kun resurssointi on kohdillaan. Kun kiire ja ylityöt hellittää, niin jaksaa olla mukavampi työkaveri!”

”Pidemmät sairauslomat johtuu myös fyysisestä työstä, esim. rannemurtuma toimistotyössä 4 viikon sairausloma, hoitotyössä 8 viikkoa.”

”Ei hyvä työilmapiiri ikuisesti kanna. Meillä osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja auttaa aamutoimissa, kun muuten kädet eivät riitä.”

”Työnkierto!!! Auttaa kehittämää omaa toimintaa ja huomaamaan, ettei meillä niin huonosti omassa yksikössä asiat olekaan. Motivaatio omaan työhön muuttunut.”

”Hyvä työilmapiiri on tärkeä työssäjaksamisen kannalta. Siihen jokainen vaikuttaa omalla panoksellaan.”

”Niukan resurssin aikana tulee olla uskallusta muuttaa toimintamalleja ja satsata uudenlaiseen teknologiaan. Se parhaillaan voi lisätä työhyvinvointia, vähentää työstressiä sekä potilastyytyväisyyttä ja -turvallisuutta.”

”Perussairaanhoidossa ja sosiaalihuollossa kuormitus on yleensä koko ajan maksimissaan. Silloin on vaan pakko sanoa, että osastolle ei enää oteta potilaita. Erikoissairaanhoidossa kuormitus yleensä vaihtelee päivittäin ja osastoittain. Siellä siis hiukan pelivaraa löytyy.”

”Ei ratkaisu henkilöstöpulaan voi olla se, että perusterveydenhuolto ei ota potilaita, kun sitten potilaat makaavat erikoissairaanhoidon käytävillä hoidotta. Nähty on ja tulee eripuraa henkilöstön välille!”

”Omalla esimiehellä ei hajuakaan, mitä kentällä tapahtuu.”

”Itse uuvuin siksi, että jouduin päivästä toiseen tekemään huonoa hoitotyötä – aikaa potilaille ei ollut tarpeeksi, ja näin päivittäin, kuinka he kärsivät. En pystynyt hyväksymään niin huonoa hoitoa.”

”Jokaisen organisaation ja yksikön tulee luoda systemaattinen perehdytyssuunnitelma, jonka yksikön esimies mahdollistaa. Uuden työntekijän tulee saada turvallinen ja oppimiselle suotuisa ympäristö oppia. Sen pitää kaiken niukan resurssin ja kiireen keskellä olla mahdollista. Liian usein esimies on hyvin kaukana substanssista ja hoitotyön kentältä.”

Ulla Palomäki ja Paula Peltonen tuntevat sairaanhoitajien arjen. Kuva: Tuomo Antikainen

Teksti Salla Virta, kuvat Tuomo Antikainen

Katso paneeli tästä

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *