Diabeetikon jalkahaavan taustalla usein neuropatia

Joka vuosi neljälle miljoonalle ihmiselle maailmassa kehittyy diabeettinen jalkahaava. Se on erittäin kallis hoitaa ja pitkälle kehittyneenä hengenvaarallinen. Koska diabeetikkojen määrä kasvaa, jalkahaavan tunnistamiseen ja ehkäisyyn halutaan kiinnittää enemmän huomiota.

Pahat jalkahaavat voivat vaatia amputaation, Suomessa tehdään diabeetikoille noin 450 amputaatiota vuodessa. Amputaatioiden määrä on vähentynyt hyvän ennaltaehkäisyn ansiosta, mutta vieläkin määrää voidaan pienentää.

Diabeetikon jalkahaavan syntymisen taustalla ovat useat eri tekijät, joista tärkein on perifeerinen neuropatia, kertoo yksi Käypä Hoito -suosituksen laatijoista, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Tapani Ebeling Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Vaikka jalkahaavat osataan nykyään ennaltaehkäistä ja hoitaa paremmin, ei silti ole harvinaista, että potilas hakeutuu jalkahaavan vuoksi hoitoon ja saa vasta siinä yhteydessä diabetesdiagnoosin. Diabetes voi aluksi oireilla jalkojen ongelmina, puutumisena ja tuntohäiriöinä. Jos henkilöllä ei ole diagnoosia, terveydenhuollossa ei osata kiinnittää huomiota mahdollisiin jalkaongelmiin, joita potilas ei itsekään huomaa tunnonpuutteen vuoksi. On arvioitu, että Suomessa noin 150 000 ihmistä sairastaa tietämättään kakkostyypin diabetesta, koska tauti on hyvin oireeton.

Tunnista rakennepoikkeamat ja ihomuutokset

Neuropatia tarkoittaa, että diabeetikko menettää ihon tuntoaistiaan eli ihon sisäisiä hermosäikeitään. Hän ei välttämättä tunne, että kengät hiertävät tai missä on lattia.

”Tuntoaisti on tehty suojelemaan ihmistä. Se, mitä et tunne, voi vahingoittaa sinua”, Tapani Ebeling sanoo.

Neuropatia voi aiheuttaa muutoksia jalkojen asentoon ja kävelemiseen. Diabeetikon jalat tulisikin tutkia niin, että rakennepoikkeamat ja niiden yhteydet ihomuutoksiin tunnistetaan.

”Jalan rakennetta voi tunnustella käsin ja tarkistaa esimerkiksi diabeetikoille yleisen akillesjänteen kireyden. Lisäksi tulee arvioida verenkiertoa, kirjata ylös aiemmat haavat tai mahdolliset amputaatiot”, Ebeling sanoo.

10 g monofilamenttitutkimus on nopea ja halpa neuropatian tutkimusmenetelmä, joka ennustaa hyvin haavariskiä. Sen tavoitteena on löytää tuntopuutoskohtia jalkapohjasta. Muita hyödyllisiä tutkimuksia ovat värinätunnon testaus ja akilles- ja patellajänteiden heijasteiden kartoitus.

Ebeling kertoo, että usein ammattilaisilta unohtuu tarkistaa jalkineet. Ne kuitenkin paljastavat jalkojen asennon. Hän kehottaa kiinnittämään huomion hiertymiin, kupruihin tai hankausjälkiin, jotka kertovat kävelyasennosta.

Käytännössä jalkahaava usein etenee niin, että kovettuman kautta tulee jalkaan painetta ja verenpurkauma, iho menee rikki ja tulehtuu.

Eritasoista hoitoa

Diabeetikon jalkahaavoja arvioidaan moniammatillisesti, yhteistyössä sisätautien ja kirurgian alojen kanssa ja tilanteen mukaan hoitoon osallistuvat jalkaterapeutit ja haavahoitajat. Sairaanhoitaja voi itsenäisesti arvioida jalkojen kuntoa, ja tehdä perustutkimuksen, joka mahdollistaa jalkojen riskiluokituksen.

Kaikki terveydenhuollon ammattilaiset, lähihoitajat ja sairaanhoitajat saavat huolehtia jalkojen perushoidosta silloin, kun diabeetikko ei siihen itse siihen kykene, esimerkiksi leikata diabeetikon kynsiä. Vaativat hoidot tulee keskittää Valviran rekisteröimille jalkaterapeuteille ja jalkojenhoitajille.

Jalkojen riskiluokitus kuuluu vuosittaiseen diabeteksen hoidon seurantaan ja siitä vastaa lääkäri yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Joissakin hoitoyksiköissä on käytössä myös jalkojenhoidon ammattilainen. Riskiluokituksen määrittäminen tehdään siellä, mihin diabeetikon hoito on keskitetty, terveyskeskuksessa tai sairaalassa.

Riskiluokitus ei aina riitä

Diabeetikoiden jaloista havainnoidaan hermoston toimintaa ja arvioidaan verenkierron riittävyyttä. Jalkojen rakenteellisten ja toiminnallisten poikkeamien tunnistaminen ja arvioiminen kuuluvat riskiluokitusta määrittäviin tekijöihin. Näiden perusteella määritetään jalkojen riskiluokka 0–3:een.

Jaana_Huhtanen_001

Jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Diabetesliitosta puhuu diabeetikon jalkojen hoidosta Diabetesosaaja -koulutuksessa tammikuussa. Kuva: Janne Viinanen.

”Riskiluokitus seuloo suurimman osan potilaista, mutta ei kuitenkaan valitettavasti löydä kaikkia riskipotilaita, joten jalkoja tutkivan henkilön tulee ymmärtää, miten diabetes vaikuttaa jalkojen terveyteen. Tähän tarvitaan henkilökunnan koulutusta mutta myös jalkaterapeuttia tai jalkojenhoitajaa”, jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Diabetesliitosta sanoo.

Riskiluokitusta määrittävien tekijöiden lisäksi jaloista tutkitaan muut ongelmat kuten känsät, sisään kasvaneet kynnet, sieni- ja bakteeritulehdukset sekä ihorikkoumat.

”Tarkkarajaiset känsät ovat merkki jalkojen rakenteellisista ja toiminnallisista ongelmista. Niiden kehittymiseen vaikuttavat asiat on löydettävä ja korjattava, jotta kudosrasitusta saadaan riskipotilaan jaloista poistettua. Vastaanotolla pitäisi keskittyä tähän ennaltaehkäisyyn, eikä tuhlata aikaa jalkojen kylvetyksiin ja hierontoihin”, Huhtanen sanoo.

Käypä hoito -suositus ohjaa, että 2–3 riskiluokan potilaille tulee turvata säännölliset jalkaterapiapalvelut ja pohjalliset sekä erityisjalkineet tarvittaessa. Hoitoyksiköissä tulisi olla yhteneväiset kirjalliset hoitokäytännöt potilaan lähettämiseksi jatkohoitoon sairaalan diabetespoliklinikalle. Syynä voi olla esimerkiksi verenkiertohäiriö, neuropaattinen haava tai Charcot-ongelma.

Huhtasen mukaan jalkaterapeutin ja jalkojenhoitajan työtä tarvitaan jo ennen kuin haava syntyy. Muutosten tunnistaminen, hoidon suunnittelu ja toteutus alaraajojen biomekaniikassa ovat jalkaterapeutin vahvaa osaamista. Heille tulisi ohjata korkean riskin asiakkaita, jotka tarvitsevat esimerkiksi erityisjalkineita ja tukipohjallisia.

”Jalkaterapian osaajan tulisi kuulua hoitotiimiin, sillä muuten hoidot viivästyvät ja ongelmat kasautuvat”, Huhtanen sanoo.

Jalkojenhoitoon erilaisia koulutuksia

Tällä hetkellä ainoa vaativaan jalkaterapiaan keskittyvä koulutus on jalkaterapeutin koulutus ammattikorkeakoulussa. Ennen jalkaterapeutin koulutusta terveydenhuollon oppilaitoksessa oli jalkojenhoitajan koulutus.

”Tärkeänä osana näissä koulutuksissa on erityisryhmien, kuten reuma- ja diabetespotilaiden jalkojenhoito. Näiden koulutusten vahva osaaminen hoidon eri osa-alueilta jo koulutusvaiheessa antaa valmiudet diabeetikon jalkaterapiaan”, Jaana Huhtanen kuvaa.

Lisäksi useat ammattiopistot antavat koulutusta, joka tähtää jalkojenhoidon ammattitutkintoon.

”Tämä koulutus antaa hyvät valmiudet tunnistaa, milloin tarvitaan jalkaterapeuttia, ja heillä on hyvät valmiudet toteuttaa jalkojen perushoitoja ja ennaltaehkäisevää työtä. Näyttötutkinto ei kuitenkaan tähtää vaativaan diabeetikon jalkaterapiaan”, Huhtanen sanoo.

Jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Diabetesliitosta puhuu jalkahaavan hoidosta Sairaanhoitajaliiton koulutus- ja kustannusyhtiö Fioca Oy:n ja Diabetesliiton Diabetesosaaja-koulutuspäivillä 26.–27.1.2016 Tampereella. Lisätietoa: www.diabetesosaaja.fi

Teksti: Minna Pauliina Kataja