Rajattu lääkkeenmääräämisoikeus

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 283/2009 hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2010. Ensimmäiset lisäkoulutuksen läpäisseet sairaanhoitajat, kätilöt ja terveydenhoitajat ovat saaneet määrätä lääkkeitä heinäkuusta 2012 lähtien.

Muutos vaikuttaa lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä, lääkelakiin sekä lakiin sähköisestä lääkemääräyksestä.

Edellytyksenä muutokseen on erikoiskoulutus, organisaatiokohtainen johtavan lääkärin suostumus, lakisääteinen lupamenettely sekä ilmoituskäytäntö Valviraan.

Lakiuudistus koskee vain rajattua joukkoa ja liittyy aina työntekijän tehtäväkuvaan ja julkisen perusterveydenhuollon toimintayksikön kanssa solmittuun palvelussuhteeseen. Sairaanhoitajien ohella uudistus koskee myös sairaanhoitajina rekisteröityjä terveydenhoitajia ja kätilöitä.

Uudistus tuo mukanaan selkeitä hyötyjä.

Lääkkeenmääräämisoikeus on ollut voimassa mm. Yhdysvalloissa 30 vuotta, Englannissa 20 vuotta, Ruotsissa 15 vuotta ja Irlannissa kaksi vuotta. Myös Suomessa asia on kypsynyt lakimuutosten tasolle. Monet tehtävänkuvan laajennukset ovat parantaneet tuottavuutta, terveydenhuollon laatua ja saaneet kiitosta potilailta.

Sairaanhoitajaliiton verkkosivujen huhtikuun 2010 pikakyselyssä, 72% vastaajista oli sitä mieltä, että rajattu lääkkeenmääräämisoikeus tulee nostamaan sairaanhoitajan ammatin statusta

Sairaanhoitajaliiton rooli uudistuksessa

Miksi Sairaanhoitajaliitto on tukenut muutosta?

Potilaiden hoitoon pääsy helpottuu, hoito tulee sujuvammaksi ja terveyskeskusten resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön.

Kaikkien terveyspulmien hoitamiseen ei tarvita lääkäriä. Pitkäaikaisesti sairaiden seuranta, ohjaaminen ja lääkereseptien uusiminen voidaan siirtää sairaanhoitajille.

Uudistus helpottaa lääkäreiden työpaineita ja parantaa hoidon saatavuutta kun sairaanhoitaja pitää terveyskeskuksessa akuuttivastaanottoa ja voi aloittaa lääkehoidon tai lähettää potilaita jatkotutkimuksiin.

Lääkärit voivat käyttää enemmän aikaa erityisen haastaviin potilaisiin ja sairaanhoitajat voivat ottaa selkeämmin kokonaisvastuuta potilaiden pitkäaikaisseurannasta. Molemmat ammattiryhmät pääsevät kehittämään ammattiosaamistaan ja työn vetovoimaisuus terveyskeskuksissa säilyy.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan sairaanhoitajat pystyivät hoitamaan vastaanotoilleen ohjatuista potilaista itsenäisesti 81-96 prosenttia. Lopuissa tapauksissa sairaanhoitaja joko konsultoi lääkäriä tai ohjasi potilaan lääkärin vastaanotolle. Tulokset osoittavat, että sairaanhoitajan laajennettuun tehtäväkuvaan perustuvat terveyspalvelut, joihin sisältyy myös lääkkeenmääräämisoikeus, olivat turvallisia, laadukkaita ja potilaiden hyväksymiä.

Parhaimmillaan lakiuudistus selkeyttää ja vahvistaa lääkärien ja sairaanhoitajien yhteistyötä potilaan hyväksi.

Onko uudistus turvallinen?

Tutkimustulokset ja kokemukset osoittavat uudistuksen olevan turvallinen. Uudistus edellyttää lisäkoulutusta, lääkärin tukea ja viranomaisvalvontaa.

Nykyisin on epävirallisia käytäntöjä, joissa sairaanhoitajat määräävät lääkkeitä. Toiminta on jo osoittanut uudistuksen tarpeellisuuden.

Potilasturvallisuutta edistää myös se, että lääkäri voi halutessaan estää lääkkeen uusimisen. Kun krooninen sairaus diagnosoidaan, tekee lääkäri ensin potilaalle hoitosuunnitelman, jota sairaanhoitaja noudattaa.

Lisäksi sairaanhoitaja voisi määrätä lääkkeitä tiettyihin lieviin infektiosairauksiin, joissa myös lääkäri aloittaa lääkityksen valtakunnallisen hoitosuosituksen mukaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi virtsatieinfektiot.

Edellytyksenä yksittäisen sairaanhoitajan oikeudelle määrätä lääkkeitä on 45 opintopisteen lisäkoulutus, johon sisältyy kliinisen hoitotyön, tautiopin ja kliinisen farmakologian opintoja.

Kansainvälisien tutkimuksien mukaan sairaanhoitajat ovat tarkkoja lääkkeitä määrätessään. Ne osoittavat, että sairaanhoitajien vastaanottoihin käytetään enemmän aikaa potilasta kohti verrattaessa lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Sairaanhoitajilla on hyvät valmiudet kartoittaa kokonaistilannetta potilaan kanssa oikean hoitomuodon löytämiseen. Sairaanhoitajat myös käyttävät enemmän lääkkeettömiä hoitokeinoja.

Käytäntö on osoittanut, että nykyisellään asetuksen sallima lääkelista on liian suppea. Sairaanhoitajaliitto on antanut kesäkuussa 2013 sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon rajatun lääkkeen määräämisestä annetun asetuksen muuttamisesta vastaamaan järjestelmässä havaittuihin ongelmiin.