Sairaanhoitajan vastaanotolla

Työtoverin kanssa iloa riittää hyvässä työyhteisössä. Vasemmalta sairaanhoitajat Elina Laine ja Hanna Hukkanen.

Työtoverin kanssa iloa riittää hyvässä työyhteisössä. Vasemmalta sairaanhoitajat Elina Laine ja Hanna Hukkanen.

teksti ja kuvat Sirpa Koivukoski

Sairaanhoitajuus on minulle hoitamista, välittämistä ja asiantuntijuutta

Sairaanhoitaja Hanna Hukkanen työskentelee Keravan terveyskeskuksessa sairaanhoitajana vastaanotolla ja ensiavussa. Potilaiden virta on aikamoinen ja vapaat ajat täyttyvät nopeasti. Osaamista tarvitaan eri alueilta ja sairaanhoitajalta odotetaan apua mitä erikoisimpiin vaivoihin ja tilanteisiin aina vastasyntyneestä vanhukseen. Hoidettavat asiat asettuvat yksinäisyydestä eläimen puremiin ja kaikkeen mahdolliseen niiden väliltä.

Sairaanhoitajuus

”Sairaanhoitajuus on minulle hoitamista, välittämistä ja ammatillista asiantuntijuutta. Arvostan sairaanhoitajan työn korkealle. Minulla on ollut lapsesta asti ihanteellinen kuva sairaanhoitajan työstä, ihanteellisuus on tosin hieman muuttunut työn ja kokemuksen myötä”, Hanna selvitttää suhtautumistaan ammattiinsa ja jatkaa: ”Olen halunnut sairaanhoitajan ammattiin perusterveydenhuoltoon, koska siinä saan ottaa selkeän vastuun tekemästäni työstä. Vastaanottotyö on haastavaa ja vaatii tekijältään hyviä itsenäisen päätöksenteon valmiuksia, sillä useimmiten vastaanotolla on vain sairaanhoitaja ja potilas. Päätökset on kirjattava selkeästi talteen, jotta hoitoprosessista tulee näkyvä koko tiimille. Kirjaaminen on tärkeää ja siinä tulee ottaa huomioon yhtä lailla potilaan kokonaistilanne kuin lakien ja asetusten vaatimukset”.

Kiireessäkin kohdataan potilas

Hannan mielestä on tärkeää, että sairaanhoitaja osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä potilaan oireiden perusteella ja tunnistaa milloin vastuuta on siirrettävä eteenpäin. Hän odottaakin paljon kehitteillä olevasta työparimallista, koska siinä potilaan kokonaisvaltainen hoito tulee toteutumaan hänen mielestään paremmin kuin tällä hetkellä.

Potilaan kohtaaminen nopeissa ja kiireen sävyttämissä tilanteissa on vaativaa. ”Pyrin olemaan näyttämättä kiirettä potilaalle. Yritän keskittyä juuri tähän ihmiseen kuunnellen hänen asiaansa. Rauhoitettu tilanne saa potilaankin vapautumaan ja kertomaan asiansa tarkemmin, jolloin tilanteesta hyötyvät kaikki osapuolet”, miettii Hanna työnsä sisältöä. ”Voin hyvin sanoa potilaalle, että en tiedä tästä asiasta, mutta selvitän sen ja lupaan olla häneen yhteydessä mahdollisimman pian. Mielestäni on parempi tunnustaaa tiedon puute kuin antaa epämääräinen vastaus tai jättää potilas epätietoisuuteen. Näin lisätään potilaan luottamusta ja arvostusta perusterveydenhuoltoa ja sairaanhoitajia kohtaan. Rehellisyyys ja avoimuus hoitosuhteessa ovat hyvän yhteistyösuhteen alku potilaan kanssa. Hoitosuhteen ja luottamuksen syventyessä voidaan samalla lisätä potilaan sitoutumista ja motivoitumista omaan hoitoonsa”, hän jatkaa pohtien hoitosuhteen rakennetta.

Tietotaitoa on vaalittava

Itsenäinen työ vaatii sen, että tietotaidosta on pidettävä hyvää huolta. Syy-seuraussuhteet on oltava selvillä, jotta potilas saa tarvitsemansa avun. Koska hoidon tarpeen arviointi on merkittävä osa työtä, tarkoittaa se käytännössä ”kyselijänä” olemista. On tiedettävä paljon esimerkiksi kansansairauksista ja infektiotaudeista, jotta voi potilaan oireista kyselemällä selvittää hänen vaivojaan. Tämän perusteella sairaanhoitaja tekee päätöksen kuinka kuinka pian potilas tarvitsee lääkärin tai hoitajan vastaanoton, tutkimuksia, tai milloin potilaan on hakeuduttava ensiapuun. Terveysportti on Hannalla ahkerassa käytössä koko työpäivän ajan. Kollegoiden konsultointi on myös tärkeässä asemassa, kun epäselviä asioita tulee eteen. Työtoverin kanssa keskustellaan tarvittaessa potilaan kuullen yhdessä asiaa selvitellen. Lukemiseen ja opiskeluun tämä kehittämisestä innostunut sairaanhoitaja käyttää myös omaa aikaa.

Kehittämisestä kannattaa innostua

Kehittämistyö on Hannan mielestä osa sairaanhoitajan ammattia. ”On tärkeää, että henkilöt, jotka päättävät asioista olisivat selvillä mihin asioihin päätökset lopulta käytännössä vaikuttavat. Olen aktiivinen toimija kehittämistyössä, jotta voin osallistua sen työn jalostumiseen, johon olen sitoutunut. Näin pääsen vaikuttamaan asioiden tilaan ja jatkuvuuteen, työni sisältöön ja potilaan saamaan hoitoon. Sitä kautta vastuu ja sitoutuminen työryhmässä lisääntyy, joka puolestaan lisää työhyvinvointiamme. Koen, että on turha napista epäkohdista, jos ei itse ole valmis tekemään osuuttaan asioiden muuttamisessa. Pienilläkin käytännön muutoksilla voidaan helpottaa työtä. Onneksi täällä johtaminen tukee vahvasti kehitämistä ja antaa meidän tuottaa tarvittavia malleja ja muutoksia uudelleen järjestelyjä varten. Meillä on menossa useampia kehittämishankkeita, joissa osassa olen mukana. Tarkoituksemme on muun muuassa parantaa potilaiden hoidon saatavuutta ja laatua. Ja tietysti viihtyä ja jaksaa työssämme”.

Huumori ja nauru ovat työn vastapaino

Hannan mielestä on hyvä panostaa omaan hyvinvointiin ja miettiä millaiset tekijät siihen vaikuttavat. Hän tekee itse vajaata työviikooa, josta aikaa jää perheellle. ”Minulle on tärkeää, että perhe voi hyvin. Kun kotona on asiat kunnossa jaksan paneutua täysipainoisesti potilaiden asioihin silloin, kun olen työssä”. Hanna pitää työpaikkaansa hienona työyhteisönä, jossa pienetkin hetket työtovereiden kanssa toimivat ”minityönohjauksina” antaen voimaa arjen työpaineisiin. ”Yhteiset hetket, huumori ja nauru ovat vastapainona raskaille potilaille ja merkittävä seikka työssäjaksamiselle. Ennen kaikkea ne tukevat sitä, että töihin on kiva tulla ja vaikeitakin potilasasioita jaksaa käsitellä”. Raskaimmiksi Hanna kokee työssään potilaat, jotka ovat tyytymättömiä lääkäritilanteeseen tai aikojen saatavuuteen. ”Perusterveydenhuollossa on myös asioita joihin emme voi vaikuttaa. Potilaat kaatavat tyytymättömyytensä ja pettymyksensä herkästi ensimmäisen kontaktin niskaan, joka useimmiten on hoitaja. Solvausta kuunnellessa tekisi mieli muistuttaa potilaalle, että hoitajakin on ihminen”, selvittää Hanna työnsä varjopuolta.

Hannan mukaan esimiehen toiminnalla on työhyvinvointiin merkittävä vaikutus. Tässä työyksikössä esimies on jakanut vastuuta, eikä ole pelännyt vallan menetystä. ”Saimme esimerkiksi suunnitella hoitajien kesken kesäajan toiminnan , joka onnistuikin mukavasti”, kertoo Hanna esimiehen vastuun jakamisesta.

Hierarkia on madaltunut

Positiivisena Hanna kokee sen, että moniammatillinen yhteistyö on jatkuvasti kehittynyt ja hierarkia madaltunut. Työparimalli ja erilaiset yhteiset kehittämistyöryhmät parantavat sitä edelleen. Sairaanhoitajien osuus potilaiden sujuvassa hoitoprosessissa on hänen mielestään erittäin suuri, oikeastaan välttämätön. Ilman sairaanhoitajia monet asiat potilaiden hoidossa pysähtyisivät. Lääkäri on työtoveri siinä missä muutkin ammattiryhmät, tarvitsemme toistemme asiantuntemusta, jotta potilaat tulevat hyvin hoidetuiksi. Joustava yhteistyö on kaikkien etu.

Sairaanhoitajan työstä näkyvämpää

Sairaanhoitajaliitolta ja Tehyltä Hanna toivoo enemmän vaikuttamista siihen, että sairaanhoitajan ammatin merkitys olisi yhteiskunnassa näkyvämpää. Koulutus on pitkä ja työ vaatii paljon erilaisia taitoja. Sairaanhoitaja tekee yhteiskunnassa merkittävää työtä terveyden edistämiseksi ja sairauksien parantamiseksi. Siksi työllä pitäisi olla suurempi arvo yhteiskunnassa, pohtii Hanna ammattiliittojen merkitystä jäsenilleen. Onneksi Keravalla toimii erittäin aktiivinen, käytännön läheinen Tehyn ammattiosasto, joka on Hannan mielestä upea juttu!