Tunnista sepsiksestä kärsivä potilas – varhain aloitettu hoito voi pelastaa henkiä

Tavallisesta infektiosta voi seurata sepsiksestä johtuva potilaan tilan nopea huononeminen. Oleellista on potilaan verenpaineen mittaus ja hoidon aloittaminen mahdollisimman nopeasti. Siten pelastetaan henkiä ja pienennetään hoitokustannuksia. Artikkeli perustuu juuri julkaistuun Käypä hoito -suositukseen, HUS/HYKS Meilahden sairaalan tehohoidon ylilääkärin Ville Pettilän haastatteluun sekä kirjallisuuteen.

Sepsiksellä, jota kansankielellä on kutsuttu verenmyrkytykseksi, tarkoitetaan infektion aiheuttamaa elimistön yleistä tulehduksellista reaktiota. Sen vaikeisiin muotoihin liittyy verenkierron vajausta ja elinten toimintahäiriöitä. (Duodecim 2005.) Suomessa oletetaan sepsiksestä kärsiviä potilaita olevan noin 15 000 vuodessa. Heistä noin 30 % kuolee sepsikseen. (Ruokonen & Pettilä 2005.)

Sepsiksen Käypä hoito -suositusten mukaisella hoidolla toivotaan sepsikseen kuolevien määrän vähenevän yli sadalla vuodessa. Suosituksessa korostetaan potilaiden oireiden varhaista tunnistamista ja hoidon aloittamista mahdollisimman nopeasti. (Duodecim 2005.)

 

Kuka sairastuu sepsikseen?

 

Mikä tahansa infektio voi aiheuttaa sepsiksen, mutta useimmiten sen takana on keuhkokuume tai stafylokokin aiheuttama ihoinfektio. Tehohoidossa olevilla potilailla sepsiksen aiheuttanut infektio on usein edellä mainittujen lisäksi peräisin ruoansulatuskanavasta tai virtsateistä. (Duodecim 2005.) Sairastumisriskiä lisäävät potilaan korkea ikä ja erilaiset perussairaudet, jotka heikentävät immuunivastetta, esimerkiksi diabetes, alkoholismi tai erilaiset kortisonin avulla hoidettavat sairaudet. Myös aiemmin täysin terve ihminen voi sairastua muutamassa tunnissa sepsikseen esimerkiksi koiran pureman jälkeen.

 

Erilaisia infektioita hoidettaessa onkin tärkeää pitää mielessä myös sepsiksen mahdollisuus. Infektioiden hyvä hoito, esimerkiksi haavojen puhtaana pitäminen ja asianmukainen antibioottihoito, toimii ennaltaehkäisynä. Avoterveydenhuollossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota potilaisiin, jotka ottavat uudelleen yhteyttä samojen infektio-oireiden vuoksi. Ylilääkäri Ville Pettilä painottaa verenpaineen mittaamisen tärkeyttä infektiosta kärsivillä potilailla ja huomion kiinnittämistä matalaan verenpaineeseen. Se voi olla ensimmäinen merkki alkavasta sepsiksestä.

 

Sepsiksen oireita voivat olla myös esimerkiksi hengitysvaikeus ja yleinen huonovointisuus. Vaikeassa sepsiksessä potilaan hengitys vaikeutuu entisestään, virtsan eritys vähenee ja ääreisverenkierto heikkenee. Potilas voi kuumeilla tai kärsiä alilämpöisyydestä.

 

Verenkiertovajeen hoito

 

Sepsiksestä kärsivän potilaan hoidon alkuvaiheessa korostuu verenkierron tarkkailu ja ylläpitäminen sekä tarvittaessa verenpaineen nosto nesteytyksen ja verisuonia supistavan lääkityksen avulla. Verenkiertoa seurataan muun muassa verenpaineen, keskuslaskimo- tai keuhkovaltimopaineen, diureesin sekä veren happo-emäs-taseen ja laktaattipitoisuuden avulla. Hereillä olevan potilaan tajunnan tason muutokset ovat myös merkittävä oire verenkierron vajeesta. Useimmat potilaat kärsivät nestevajeesta, joten nestehoito on yksi tärkeimpiä alkuvaiheen hoitoja (Duodecim 2005). Runsas nesteytys, esimerkiksi Ringer 1 000 ml ensimmäisen 15 minuutin aikana kokonaisnestetarpeen ollessa 3–15 l/vrk, tulisi aloittaa mahdollisimman pian epäiltäessä sepsistä. Mikäli suosituksessa annettuihin keskuslaskimo- ja keskivaltimoverenpaineen sekä tuntidiureesin tavoitteisiin ei nestehoidon avulla päästä, voidaan käyttää potilaan tarpeen mukaan noradrenaliini- tai dobutamiini-infuusiota.

Verenkiertovaje ja erityisesti heikentynyt ääreisverenkierto altistaa potilasta ihorikoille. Painumien ehkäisy asentohoidolla ja hyvällä ihon hoidolla korostuu sepsiksestä kärsivän potilaan kohdalla. Asentohoitoja toteutetaan heti potilaan hemodynaamisen tilan salliessa.

 

Tulehduksen hoito

 

Infektion aiheuttajan selvittämiseksi otetaan potilaalta veriviljelynäytteet, joista ainakin yhden tulee olla punktoiden otettu. Lisäksi otetaan muita viljelynäytteitä tarpeen mukaan esimerkiksi haavoilta, virtsasta ja ysköksistä. Antibioottihoito aloitetaan myös mahdollisimman pian, heti viljelynäytteiden oton jälkeen. (Duodecim 2005.)

 

Potilaan elimistön tulehdusreaktion hillintään voidaan Käypä hoito -suosituksen mukaan käyttää hydrokortisonihoitoa. Sen on todettu vähentävän kuolleisuutta ja verenpainetta kohottavan lääkityksen tarvetta. (Duodecim 2005.)

Vaikean sepsiksen alkuvaiheen hoidossa voidaan käyttää aktivoitunutta proteiini C -valmistetta drotrekogiinia (Xigris®). Se vähentää elimistön yleistä tulehdusreaktiota ja tulehduksen aiheuttamaa veren hyytymisjärjestelmän aktivoitumista (Pettilä ym. 2003). Sepsiksen aiheuttamien pienten verisuonitukosten uskotaan osaltaan vaikuttavan potilaan monielinvaurioiden syntyyn (Pettilä 2004). Aktivoitunut proteiini C on kallis lääke. Se annostellaan neljä vuorokautta kestävänä jatkuvana infuusiona. (Lääketietokeskus 2005.) Aktivoitunut proteiini C lisää verenvuodon riskiä eikä sitä voi käyttää potilailla, joilla on suuri riski saada verenvuotokomplikaatioita esimerkiksi äskettäin tehdyn leikkauksen tai yleisen hyytymishäiriön vuoksi (Pettilä ym. 2003, ks. myös Lääketietokeskus 2005).

 

Hengitysvajeen hoito

 

Vaikea sepsis aiheuttaa potilaalle hengitysvajetta, ja potilas tarvitsee yleensä non-invasiivistä tai invasiivistä hengityslaitehoitoa. Se toteutetaan aiheuttamatta keuhkojen venyttymistä ja lisävaurioita niin sanotun keuhkoja säästävän hengityslaitehoidon avulla. Äkillisen hengitysvajauksen Käypä hoito -suositus on valmisteilla ja ilmestyy vuonna 2006.

 

Hengityslaitehoidossa oleva potilas tarvitsee yleensä rauhoittavaa lääkitystä eli sedaatiota hoidon ajan. Potilaan sedaation ja tajunnantason seurannassa on suositeltavaa käyttää sedaatioluokitusta, esimerkiksi Ricmond Agitation-Sedation Score- eli RASS-asteikkoa. Sedaatio tulisi myös katkaista päivittäin (ks. myös Hogarth & Hall 2004).

 

Ravitsemus

 

Sepsiksestä kärsivän potilaan ravitsemus pyritään toteuttamaan kuten muillakin tehohoidossa olevilla potilailla, ensisijaisesti enteraalisesti eli maha-suolikanavan kautta jatkuvana infuusiona. Glutamiinia tai omega-rasvahappoja sisältävää immunonutritiota ei suositella käytettävän sepsiksen alkuvaiheessa, sillä se voi nykykäsityksen mukaan pahentaa tulehdusreaktiota. Edellytyksenä enteraaliselle ravitsemukselle on, että suolisto toimii normaalisti.

 

Normaalin verensokeritason ylläpitämisen on todettu mahdollisesti vähentävän tehohoitoa tarvitsevien potilaiden kuolleisuutta. Siksi myös sepsiksestä kärsivien potilaiden verensokeriarvoja seurataan säännöllisesti. Niiden noustessa suositellaan hoidoksi insuliini-infuusiota. (Duodecim 2005.)

 

Varhainen tunnistaminen tärkeää

 

Sepsiksestä kärsivät potilaat ovat usein nuoria ja parannuttuaan taudistaan heidän elämänlaatunsa on hyvä (Ruokonen & Pettilä 2005). Tunnistamalla sepsiksestä kärsivä potilas ja aloittamalla hänen hoitonsa, erityisesti riittävän verenpaineen ylläpitäminen, mahdollisimman pian, saatetaan pelastaa yli sata potilasta vuodessa. Tähän tarvitaan jokaisen potilasta eri vaiheessa hoitavan valppautta ja aktiivista otetta.

 

 

Asiasanat: käypä hoito, tehohoito, sepsis

 

Lähteet

Duodecim 2005. Käypä hoito -suositus: Aikuisten vaikean sepsiksen hoito. Duodecim 121(15). Saatavilla myös www.duodecim.fi/kh/

Hogarth D., Hall J. 2004. Management of sedation in mechanically ventilated patients. Current Opinion in Critical Care 10(1), 40–46.

Lääketietokeskus 2005. Pharmaca Fennica.

Pettilä V. 2004. Tehohoitopotilaan hyytymishäiriöt. Duodecim 120(14), 1745–1752.

Pettilä V., Perttilä J., Ruokonen E., Rintala E., Uusaro A., Aal-Kokko T. & Takkunen O. 2003. Aktivoitunut proteiini C – käyttöaiheet vaikeassa sepsiksessä. Suomen lääkärilehti 58(12), 1425–1427.

Ruokonen E., Pettilä V. 2005. Kuinka pitää sepsispotilas hengissä? Duodecim 121(2), 127–128.

Artikkeli on julkaistu alun perin Sairaanhoitaja-lehdessä 10/2005