Varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijaryhmä

Varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijatyöryhmä Tuula Simola, Eeva Huttunen, Sirpa Hintzell, Jaana Kuivalainen ja Eija Kettunen.

Varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijatyöryhmä Tuula Simola, Eeva Huttunen, Sirpa Hintzell, Jaana Kuivalainen ja Eija Kettunen.

Sairaanhoitajaliiton varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijatyöryhmä haluaa kiinnittää huomion varhaisen vuorovaikutuksen kautta mahdollistuvaan ennaltaehkäisevään, terveyttä tuottavaan sairaanhoitajan työhön.

Asiantuntijatyöryhmän tavoitteena on

• sairaanhoitajan asiantuntijuuden näkyväksi tekeminen sekä kliinisen hoitotyön asiantuntijuuden kehittäminen työnohjauksen ja konsultaation keinoin.
• sairaanhoitajan kliinisen hoitotyön laadun kehittäminen lastenpsykiatriassa, pediatriassa ja lastensuojelussa
• integroida teoriatieto kliiniseen työhön ja lisätä työntekijän kokemusta oman osaamisen ja vaikuttamisen mahdollisuudesta.

Pilottihankkeena perustettu asiantuntijatyöryhmä käynnistää yhteistyössä Sairaanhoitajaliiton kanssa projektin, jossa kohderyhmänä ovat sosiaali – ja terveydenhuollon asiakkuuksissa olevat pikkulapset ja yhteistyötahoina sairaanhoitajat ja muut hoidolliset yhteistyötahot.

Asiantuntijaryhmän työn sisältö:

Asiantuntijaryhmän työn sisältö muodostuu kolmen kliinisen työn osa-alueen huomioimisesta: asiantuntijuuden kehittymisestä, työnohjauksen ja konsultaation hyödyntämisestä kliinisessä työssä sekä varhaisen vuorovaikutuksen teoriatiedosta.

  1. Asiantuntijuuden kehittyminen

Organisaatioiden muuttuvassa ja hoitotyön kompleksisessa maailmassa ympäristö luo olosuhteet, jossa työntekijän on kyettävä reagoimaan työn sisällöllisiin haasteisiin. Resurssien vähentyessä jokaisen työpanos on yhä merkityksellisempi ja nykyhetkenä merkittävässä osassa on kyky osaamisen uudistamiseen. Oppiminen on muuttunut siten, että merkittävä osa oppimisesta tapahtuu perinteisen koulutuksen ulkopuolella. Oppimisteoriat tukevat konservatiivista oppimista, nyt vaaditaan uudenlaisia käytäntöjä oppimisen tueksi sekä innovatiivisia tapoja organisoida oppimista. Pelkkä kokemus tai aika ei tee työntekijästä asiantuntijaa sillä vaarana on rutinoituminen tai pysähtynyt kehitys.

Asiantuntijuus kehittyy pitkällä aikavälillä ja on prosessi johon liittyy tietoinen intensiivinen harjoittelu, monimutkaisien yhteyksien huomiointi ja kyky liittää asiayhteyksiä toisiinsa. Olennaista on asiantuntijuuden kasvua tukeva verkosto ja palaute jossa reflektion avulla voidaan nähdä kehityksen tarpeet. Asiantuntijuus yhdistää tieteelliseltä ja työelämän suunnalta tulevan toistensa tueksi.

Asiantuntijuus ei ole vain yksilön ominaisuus, se on myös jatkuvaa yhteisöllistä toimintaa ja sen tulee laajentua osaksi arkipäivän työtä.  Asiantuntijuuden tulee integroitua toimintakäytäntöihin tehden työstä myös yllättävissä tilanteissa laadukasta ja tarkkaa.  Se vaatii työntekijältä intensiivistä keskittymistä asiantuntijuuden osa-alueiden kehittymisessä ja oman tason ylärajoilla toimimista jolloin kehitys on mahdollista.

2. Työnohjaus ja konsultaatio asiantuntijuuden kehittymisessä

Työnohjausta voidaan pitää välineenä työelämän asiantuntijatyön haasteisiin vastaamisessa (Alhanen ym. 2012; Vehviläinen 2014). Työnohjauksen kehittymistä tarkasteltaessa voidaan todeta, että kokeneemman työntekijän opastus, koulutus ja/tai mentorointi nuoremmalle kollegalleen on kehittynyt vähitellen kohti pohdiskelevampaa, dialogisempaa ja suunnitelmallisempaa työskentelyä.

Nykyisin työnohjaus nähdään pääsääntöisesti jatkuvan ammatillisen kasvun ja työn laadullisen kehittämisen välineenä (Alhanen ym. 2012 s. 16.) Työnohjausprosessissa ohjaajan tehtävä on auttaa ohjattavaa hänen kuormittavan työnsä säätelyssä, haastavien asiakas- ja/tai potilastilanteiden tutkimisessa ja ammattihenkilön ammatillisen kehityksen edistäjänä. Työnohjauksesta tehtyjen tutkimusten mukaan ohjauksella voidaan parantaa työn laatua ja se voi lisätä työntekijöiden työ hyvinvointia  (Alhanen ym.  2012; Koivu 2008). Asiantuntijaorganisaatioissa työnohjauksella haetaan keinoja työn parempaan ymmärtämiseen, ammatillisen kehityksen vauhdittamiseen, työyhteisöjen ongelmatilanteiden ratkaisemiseen sekä henkilökohtaisten työn kuormitustekijöiden hallintaan. Työnohjaus toimii tällöin yhä enenevissä määrin asiantuntijatyön ja työyhteisöjen kehittämisen välineenä (Alhanen ym. s.16, 2012.)

Työnohjaustyötä kannattaa kehittää erityisesti arkityön ammatillisen reflektoinnin suuntaan. Reflektiota käytetään kuvaamaan prosessia, jossa ohjattavat suunnitelmallisesti pysähtyvät työssään tarkastelemaan tavoitteita, lähtökohtia, toimintaa ja niiden seurauksia. Työnohjausprosessissa reflektointia ohjaa ulkopuolinen ammattilainen (Alhanen ym.  2012; Vehviläinen 2014.) Kyse on oman työn oppimisesta, joka sisältää erilaisia tasoja. Prosessin aikana työntekijä oppii työelämän ilmiöistä ja omasta suhteestaan niihin. Työntekijä tai työntekijäryhmä selkiyttää käsityksiään työn päämääristä ja/tai kehittää uudenalaisia keinoja päämäärien saavuttamiseksi. Ohjausprosessissa mahdollistuu myös ammatillisen reflektion käyttö tavalla, joka auttaa työntekijää tai – ryhmää heidän arkisissa työtilanteissaan ja ongelmatilanteissa.

Oppimisprosessin hyöty laajenee koskemaan arkityötä ja syventyy laajemmaksi reflektio – ja työmalliksi. Työnohjaus toimii tällöin oman työtoiminnan kehittäjänä ja mahdollistaa erilaiset oppimiskokemukset työtä tarkastelemalla ja siinä kohtaamia ilmiöitä tutkimalla. Ennakkoluulottomuus oman työn haasteita tutkimalla vahvistaa työntekijän tai työyhteisön ongelman ratkaisutaitoja jolloin luovuus työssä lisääntyy. Nykyisten pirstaloituneiden toimenkuvien ja työyhteisöjen haasteissa työnohjaus voi tuottaa kokemuksen eheytymisestä suhteessa toteutettavaan tehtävään tai projektiin. Ajatuksellisesti työnohjauksen mahdollisuudet toimia eheyttävänä, tehokkaana työmuotona ovat siis olemassa, toteutukseltaan asia ei ole niin yksikertainen (Alhanen ym. 2012; Vehviläinen 2014).

3. Varhaisen vuorovaikutuksen teoriatiedon integrointi kliiniseen käytäntöön

Työnohjauksien ja konsultaatioiden fokuksessa on varhaislapsuuden psyykkinen kehitys, varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteet sekä näihin liittyvät traumat. Varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteiden merkitys psyykkisen kehityksen ja hyvinvoinnin perustana sekä sen merkitys läpi elämän on laajalti tieteellisesti todistettu (Sinkkonen&Kalland, 2001, National Scientific Council of the Developing Child, NSCDC, USA, raportti 2004,   Novick&Novick, 2007).

Koska kokemukset ja niiden laatu muokkaavat ihmisen kasvua merkittävästi, varhaiset tunne-elämän ja vuorovaikutuksen kokemukset ensimmäisten elinvuosien aikana määrittävät merkittävästi, millaiseksi ihminen kehittyy ja miten hän toimii. Kliinisessä hoitotyössä hoidon laadun jatkuva arvioiminen vauva- ja pikkulapsityössä onkin ensiarvoisen tärkeää ja erityisen kustannustehokasta lapsen myöhempää kasvua kehitystä ajatellen.

Työmuodot
Asiantuntijatyöryhmän työmuotoina ovat yksilö- ja ryhmätyönohjaus sekä konsultaatiot kliinistä hoitotyötä tekeville sairaanhoitajille ja muille työntekijöille. Asiantuntijaryhmän jäsenet toimivat asiantuntijoina omissa organisaatioissaan ja toimivat hoitotyön laadun kehittäjinä. Työskentelyn avulla osoitetaan asiantuntijatyöskentelyn merkitys eri organisaatioissa.

Pilotin edetessä asiantuntijaryhmän tavoitteena on Sairaanhoitajaliiton jäsenistön tavoittaminen eri keinoin mm. Sairaanhoitajaliiton asiantuntijapankkiin liittymällä, yhteistyöllä mielenterveystyön asiantuntijatyöryhmän kanssa, blogin keinoin ja Sairaanhoitajapäivillä esittäytymällä. Kliinisen työn näkökulma tulee olemaan esillä kaikissa tuotoksissa. Tulevaisuudessa asiantuntijaryhmä voi mahdollisesti tarjota työnohjausta ja konsultaatiota omalla erityisosaamisalueella Sairaanhoitajaliiton kautta; tilaajan työnantaja mahdollistaa työnohjauksen ja vastaa kuluista. Mahdollista oppilaitosyhteistyötä selvitetään.

Pilotin kesto ja toteutusalue

Pilotin kesto on kaksi vuotta; syksystä 2015 syksyyn 2017.
Helsinki/ HUS Lastenpsykiatria ja Pediatria
Kuopio/ KYS Lastenpsykiatria ja Pediatria
Tampere/ Tampereen kaupunki, lapsiperheiden sosiaalipalvelut

Asiantuntijaryhmän jäsenten kautta asiantuntijuus tulee näkyväksi eri puolilla Suomea.

Pilotin arviointi

Tietoa ja kokemusta asiantuntijaryhmän työskentelystä ja asiantuntijuuden tarpeista kerätään pilotin eri vaiheissa ja sitä arvioidaan asiantuntijaryhmän kokouksissa. Lisäksi arvioidaan osallistuneiden asiantuntijuuden kehittymistä itsearviointikyselyn avulla. Tuloksista raportoidaan pilotin keskivaiheilla ja lopussa.

Ryhmän jäsenet

  • Jaana Kuivalainen (puheenjohtaja), psykiatrinen sairaanhoitaja, Sairaanhoitajaliiton kliinisen hoitotyön erityispätevyys (varhaisen vuorovaikutuksen hoitotyö), perhepsykoterapeutti, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapeutti, työnohjaaja. HUS/ HYKS Pienten lasten Psykiatria/ Tampereen kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalvelut/ tukipalvelut.
  • Eija Kettunen, sairaanhoitaja, erikoistuminen mielenterveystyö – psykiatria, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapeutti, työnohjaaja. HUS/HYKS lastenpsykiatria, Lasten psykososiaalisten hoitojen yksikkö.
  • Tuula Simola, osastonhoitaja, perhe –ja kuvataideterapeutti. HUS/HYKS Pienten lasten Psykiatria
  • Eeva Huttunen, psykiatrinen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapeutti, työnohjaaja. KYS lastenpsykiatrian poliklinikka, pikkulapsityöryhmä.
  • Sirpa Hintzell (sihteeri); sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, THM, MQ (Master of quality), Helsingin kaupunki.