Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi Asiointipalvelu
In English Haku

Mielen kuormitustekijät hoitotyössä ovat lisääntyneet

uutinen

Sairaanhoitajaplus: Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan työterveydestä ja työkyvystä puhuttaessa ovat teemoina yhä useammin työstressi, uupumus tai masennus.

– Henkinen kuormittavuus on kasvanut, koska yhä useammissa työtehtävissä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta, sanoo Työterveyslaitoksen ohjelmapäällikkö Ari Väänänen.

Henkinen kuormitus on kasvanut eri aloilla. Työterveyslaitos tutki muun muassa opettajia, joiden rooli on yhä enemmän valmentaa ja tukea oppilasta kuin kaataa valmista tietoa opetettavien eteen.

Harri Lauren

Johtava työterveyspsykologi Harri Lauren työterveyspalveluita tarjoavasta Pirte Työterveydestä tietää, että sama kehitys on tapahtunut myös sairaanhoitajilla. Pirte järjestää sekä Tampereen kaupungin että Tampereen yliopistollisen sairaalan työterveyshuollon.

– Vuorovaikutukseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Osaamisvaatimus on kasvanut digitalisaation ja ihmisten terveystiedon lisäännyttyä. Tietosuojavaatimusten lisääntyminen lisää työpainetta, kun kirjaamisissa pitää olla entistä tarkempi. Tarve tehdä asioita päällekkäin on lisääntynyt. Kaikki nämä tekijät lisäävät sairaanhoitajan työn psykososiaalista kuormittavuutta.

Laurenin näkemys hoitotyön tekijöiden arkeen tulee kymmeneltä vuodelta, jotka hän on työskennellyt Pirtessä. Oman perspektiivinsä Laurenin näkemyksiin tuo, että hänen vaimonsa on sairaanhoitaja.

– Kiire sanana on kärsinyt inflaation, kun kaikilla on nykyisin niin kiire. Mielestäni kuitenkin sairaanhoitajien kiire ja tarve tehdä asioita päällekkäin on lisääntynyt.

Hoitoaikojen lyhentyminen lisää paineita. Sama ja isompikin määrä potilasohjausta pitää sisällyttää yhä lyhyempään aikaan.

– Hoitotyössä ei ole enää väljyyttä, mahdollisuutta tehdä työtä vähemmän paineisena edes ajoittain.

Lauren huomauttaa, että hoitotyön fyysinen kuormitus ei ole kadonnut, vaikka uusia apuvälineitä onkin käytössä.

– Edelleen työpäivät vietetään jalkojen päällä ja potilaita pitää kääntää sekä siirtää.

Myös Soten tuoma muutostahti huolestuttaa psykologia. Jatkuvat muutokset kun lisäävät työntekijöiden henkistä kuormaa.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa todettiin, että ammateissa, joissa on ihmissuhteisiin liittyvä ulottuvuus, on kohonnut riski käyttää masennuslääkkeitä. Naishoitajat kuitenkin käyttävät suunnilleen saman verran masennuslääkkeitä kuin saman koulutustason naiset keskimäärin. Mieshoitajat sen sijaan käyttävät masennuslääkkeitä saman koulutustason miehiä enemmän.

Ari Väänänen

– Tämä voi liittyä hoitotyöhön hakeutuvien miesten taustaan tai siihen, miten he tiedostavat psyyken ongelmat ja niiden hoitokeinot, Ari Väänänen miettii.

Harri Lauren uskoo jälkimmäiseen selitykseen.

– Varon kovasti tekemästä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä, mutta ehkä on turvallista sanoa miesten tiedostavan psyyken asioita yleisesti naisia heikommin. Mieshoitajilla on enemmän tietoa ja ehkä toisenlainen asennekin psyyken ongelmiin kuin miehillä yleensä. Ja onhan esimerkiksi niin, että lääkärit käyttävät muita ihmisiä enemmän lääkkeitä, eivätkä he ole todistetusti muita sairaampia.

Jos hoitotyön psyykkiset kuormitustekijät ovat kasvaneet, miksi naishoitajat eivät sitten käytä muita naisia enempää masennuslääkkeitä? Syynä saattaa olla se, että työssä on tapahtunut myös positiivisia, psyyken kuormitusta vähentäviä muutoksia.

– Poikkeuksia toki on, mutta yleisesti voi todeta, että hoitotyön johtaminen ja esimiestyö ovat parantuneet. Nykyisin hoitotyön johtajat ovat koulutettuja ammattijohtajia, kun aikaisemmin johtotehtäviin nostettiin työssä pätevöityneitä hoitajia.

Laurenin mielestä vaikutusmahdollisuuksien kasvu oman työn kehittämiseen sekä lisääntyneet ura- ja koulutusmahdollisuudet tuovat työhön uutta mielekkyyttä. Sairaanhoitajat ovat itsenäisiä ammattilaisia, joiden asema ja rooli on parantunut, jos vertaa menneisyyden hierarkiseen hoitokulttuuriin.

– Työ on monipuolista ja haastavaa, mikä motivoi. Mielestäni ei siis voi sanoa, että hoitoalalla työelämä olisi varsinaisesti kurjistunut. Sairaanhoitajat voivat pääsääntöisesti aika hyvin, vaikka työn psykososiaalinen kuormitus onkin lisääntynyt.

Joskus kuitenkin sairaanhoitajakin uupuu työhönsä. Laurenin kokemuksen mukaan silloin työkuorma on usein ollut sekä laadullisesti että määrällisesti merkittävää. Taustalta voi löytyä työilmapiiriin tai työyhteisöön liittyviä ongelmia.

– Usein meneillään on myös jokin yksityiselämän kuormitus. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että työelämä kuormittaa ihmistä niin paljon, että pienikin vastoinkäyminen yksityiselämässä katkaisee kamelin selän.

Erään positiivisen muutoksen Lauren on havainnut.

– Ihmiset tulevat työterveyteen nykyisin paljon helpommin puhumaan omasta jaksamisestaan. Se on todella hieno asia, koska työterveyden pitäisi olla matalan kynnyksen paikka, johon tullaan puhumaan ongelmista jo ennen sairastumista.

Teksti Suvi Leppiniemi  Kuvat Shutterstock, Kimmo Torkkeli (Laurenin kuva), Työterveyslaitoksen arkisto (Väänäsen kuva)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *