Terveiset Euroopan kivuntutkimusyhdistyksen kongressista

Espanjan Valenciassa 4.-7.2019 järjestetty Euroopan kivuntutkimusyhdistyksen (European Pain Federation, EFIC) kongressi oli järjestyksessään 11., ja teemana oli tänä vuonna oli Bringing The Future to the Present. Ohjelmassa oli ilahduttavasti akuutin ja leikkauksen jälkeistä kivunhoitoa enemmän kuin aikaisemmin. Kroonisessa kivunhoidossa oli useampi sessio stimulaatiohoidosta ja opioidikriisistä niin Euroopassa kuin USA:ssa. Postereissa näkyi entisen itäblokin ja aasialaisten töitä hoitotyössä ja lääketieteen tutkimuksissa. Hoitotyön osalta esim. näkyi kivunhoidon ohjeistusten saattamista käytäntöön ja lääketieteessä erilaisten perifeeristen puudutteiden tapausselostuksia. Sentraaliset ja perifeeriset puudutteet lisääntyvät, koska halutaan opioidi-lääkityksen vähentämistä. Tapausselostuksia oli opioidi-vapaista toimenpiteistä. Mielenkiintoista, sillä opioidi on korvattu muilla lääkeaineilla kuten ketamiinilla, dexametadetominilla ja/ tai lidocainilla. Psykologian puolella ahdistus on edelleen mielenkiintoinen lähestymistapa kivunhoidon kannalta ja samoin uni ja kipu.

Keskiviikko 4.9.
Euroopassa laajasti käytössä oleva PAIN OUT on laadullinen kipurekisteri. PAIN OUT on ollut jo vuodesta 2009 ja saanut mittavan rahoitusta EU:sta. Rekisteri keskittyy leikkauksen jälkeiseen kivun voimakkuuksiin levossa, liikkeessä, syvään hengittäessä ja yskiessä sekä vaikeuttaako kipu nukkumista/unta, haittoja (pahoinvointia, harhoja, painajaisia). Aikaisemmin rekisteriä kerättiin käsin kipuhoitajien toimesta. Nyt rekisteri on integroitu potilastietojärjestelmään, josta tiedot voidaan kerätä automaattisesti ja analysoida kivunhoidon ammattilaisten taholta. Rekisterin promoottorina ovat olleet professori W. Meissner Saksasta ja hoitotyön tutkija tri R. von Boekel Hollannista. Nykyään rekisterissä on 25 eri maasta 100 sairaalaa ja 77 000 potilasta. Pääosin Euroopasta (Saksa, Hollanti, Ranska, Sveitsi jne.). Viimeisimpinä ovat liittyneet Brasilia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Rekisteriä on käännetty 20 eri kielelle. Kaikki isoimmat toimenpiteet tulee rekisteriin diagnoosikoodin perusteella. Tuloksia käytetään kivunhoidon koulutuksissa.

Edelleen kivuntutkijoiden mukaan kivunhoidon seurannassa kirjaukset ovat huonoja kautta linjan. Eri koulutusmuotoja haetaan opetuksen parantamiseksi. PAIN OUT:n rinnalle on otettu käyttöön care bundle, meille jo tuttuja ydinosaamisen tekijöinä. Laadullisella kysymyspatteristolla selvitetään toteutuuko kivunhoidon suositukset käytännössä kirjausten perusteella. Teho-osastot ovat olleet ensimmäisiä bundlauksen käyttäjiä. Kuten luennoissa painotettiin, me emme hoida potilasta bundlen takia, mutta se ohjaa hoitoa oikeaan suuntaan.

Torstai 5.9.
APS ( Acute Pain Service ) -hoitajana keskityin edelleen leikkauksen jälkeiseen kivunhoitoon. Hoitotyön tutkija R. von Boekel kertoi APS-toiminnasta ja sen kehityksestä Hollannissa. Ehdoton edellytys toiminnalle on riittävä henkilöstö- ja aikaresursointi, jotta voidaan keskittyä koulutukseen, kehittämiseen ja konsultaatioon. Koulutusta pidetään kaiken perustana. Koulutusta niin hoitohenkilökunnalle kuin potilaille. Ohjeistuksia kivunhoidosta, toimenpiteiden kivunhoidon protokollat ( ensimmäiset, toisen ja kolmannen linjan hoidot ) ja suositukset multimodaalisesta kivunhoidosta, perifeeristen ja sentraalisen puudutteiden käyttö opioidien vähentämiseksi. Tässä samaisessa sessiossa oli mukana myös australialainen professori S. Shung, jonka käsialaa on Uuden Seelannin ja Australian leikkauksen jälkeisen kivunhoidon (anzca) ohjeet ja suositukset. Kerrankin tuli kasvot opukselle.

Kroonisten kivun riskipotilaiden kartoitus ennakkoon on ollut puheenaiheena jo useamman vuoden. Luentosalissa oli noin 150 anestesiologia ja noin 20 sairaanhoitajaa. Tri Pogatzki-Zahn kysyi yleisöltä, kuinka monella on käytössä ohjeistus kroonisen kivun riskipotilaista. Vain muutama käsi nousi. HUSilla on ollut käytössä kroonisen kivun riskipotilaan pisteytys jo vuosia. APS jälkipoliklinikka on leikkauksen jälkeisen kivunhoidon uusi seurantamuoto. Poliklinikalle pääsee lähetteellä potilas, jolla jää tavanomaista enemmän kipulääkekombinaatioita kotiin ja kipulääkkeiden purkuohjeet on tehty ja/tai potilas on kartoitettu mahdolliseksi kroonisen kivun riskipotilaaksi. Potilaat joko saavat puhelinsoiton perusteella tai poliklinikkakäynnin, jossa ohjeistetaan potilasta. Tätä suomalaista keksintöä on HUSin, Hyvinkään ja Oulun lisäksi myös Torontossa. Siis edelläkävijöitä tässäkin. Syystäkin olin torstaina ylpeä työpaikastani.

Perjantai 6.9.
Kuten isoissa kongresseissa on tapana niin täälläkin oli monta sessiota yhtä aikaa ja oli valinnan vaikeus. Muina päivinä jäi papariposterit vähemmälle. Perjantaina keskityin enemmän näytteilleasettajiin ja posteihin. Postereita oli joka päivälle satoja ja posterin tekijä oli esittelemässä työtään. E-postereita oli samanlainen määrä. Perjantain luennoista mielenkiintoinen oli onkologi professori J. Paice Chigagosta (Pain and opioids in cancer care: benefits, risks and alternatives). Opioidikriisi USA:ssa on johtanut suorastaan kummallisiin kuvioihin syöpäkivunhoidossa.

Potilaat, joilla on juuri todettu syöpä ja heidän kivut ovat lisääntyneet huomattavasti, saattaa apteekki kieltäytyä antamasta opiodeja, esim oksikodonia yli 60mg päiväannosta. Tai lääkkeistä vain muutaman päivän tai viikon tarvetta varten. Saattaa olla, ettei apteekki enää varastoi lainkaan opioideja varkauksien pelossa. Tämä johtaa siihen, että potilas joutuu käymään useammassa apteekissa ennen kuin saa lääkkeensä. Kipuklinikat panostavat lisäksi potilaiden käytännön ohjeistamiseen, kuten lääkkeiden säilyttämisestä. Kotona on turvallista säilyttää kipulääkkeet lukollisessa kaapissa asuntomurtojen tai perheenjäsenen huumeongelman takia. Professori Paice kertoi, että entistä enemmän opioideja käyttävät ne, joille niitä ei ole määrätty tai syöpä on jo voitettu ja vahvoja kipulääkeitä ei enää tarvita. Kun sairausvakuutus ei kata opioidilääkitystä, on halvempaa ostaa heroniinia tai kannabista kadulta muutaman dollarin hintaan.

Perjantai-ilta matkasin kotiin, koska minun piti olla lauantaina toisaalla Suomessa. Kongressi oli mielenkiintoinen ja voimaannuttava muutaman päivän sessio, vaikka aikataulu oli kiireinen. Kerrankin oli hyvää kongressiruokaa, joten kongressipaikalta ei tarvinnut poistua koko päivänä. Hämmentävää oli nähdä, että Suomesta oli paljon ammattilaisia, mutta vähän hoitajia. Samalla huomasi muiden käytäntöjä. Uskoa omaan työhön vahvistaa se, että kansainvälissä tasossa olemme joissain asiassa pitkällä. Ehkä seuraavissa kongresseissa on suomalaisia hoitotyön postereita tai luennoitsijoita.

Kiitos Uudenmaan sairaanhoitajille apurahasta!
Outi Saarelainen

Outi Saarelainen ja kollega Kirsi Leikoski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *