Kolumni: Apinakin putoaa puusta

Kesken metsälenkin päädyin äkkiarvaamatta todellisuuteen, jossa polveni oli verestä punainen ja turpeesta musta. Syyksi osoittautui keskellä latupohjaa lepäillyt puunjuuri: Viitisen senttiä korkea ja kymmenen senttiä leveä rihmamainen lenkki. Siihen solahti tossun kärki.

Poluilla juoksevan kannattaa varautua kaatumaan usein, mutta nyt närästi. Olinhan kaartanut latupohjalle juostuani aivan virheettömästi pitkän pätkän hankalaa, kivikkoista juurakkoa. Latupohjan piti olla turvallinen paikka edetä huolettomasti, antaa hengityksen tasaantua.

Ei mennyt kauankaan, kun olin ehtinyt vertailla lankeamista kaikkiin ikinä tekemiini virheisiin. Totesin, että yhteinen tekijä on tarkkaavaisuuden herpaantuminen. Useimmiten asiat menevät suunnitellusti, jos ne saavat täyden huomioni. Jos huomiostani kilpailee tehtävän lisäksi väsymys, alati pärisevä puhelin tai yleinen häly ja huuto, virheen todennäköisyys kasvaa.

En tehnyt parastani – siksi kaaduin.

Japanilaisen sananlaskun mukaan apinatkin putoavat puusta. Jopa hyvin harjaantuneet, kaikki päivänsä puussa viettävät eläimet tekevät ajoittain virhearvioita. Joskus olosuhteet vain sattuvat olemaan sellaiset.

Myös kaikilla turvallisuuskriittisillä aloilla tehdään virheitä. Terveydenhuollossa järjestelmään keskittyvä potilasturvallisuusajattelu on vähintään virallisesti läpäissyt kaikki organisaatiot. Siinä turvallisuus on virheiden ennakoimista, ei niiden kieltämistä. Virhe syntyy prosessissa eikä ketjun viimeisen suorittajan käsissä.

Silti virheen tekeminen on työntekijälle kova paikka. Ehkä hoitoalalle hakeutuu kovin tunnollisia ihmisiä, tarvittaessa taitavia itsensä ruoskijoita. Ehkä he ovat oppineet näkemään itsensä vain ja ainoastaan kyvykkäinä. Ehkä on vaikea armahtaa itseään. Virhe pakottaa itsetuntemuksen todelliseen testiin: Hyväksynkö todella inhimillisyyteni? Hyväksynkö myös työtoverin inhimillisyyden? Syytänkö, vaikka organisaatio ei syyttäisi?

Joskus apina kurottaa oksaan, joka katkeaa. Inhimillinen ihminen ei ole sen kummempi, ei edes sairaanhoitajana.

Lotta Tuohino, sairaanhoitaja ja vapaa kirjoittaja

Juttu on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2018.
Tällä palstalla vuorottelevat Taina Latvala, Lotta Tuohino ja Anu Lehtola-Donner.