Rutiineja vai jatkuvaa kehittämistä tulevina vuosina?

Pääkirjoitus

Tiedolle perustuva yhteiskunta, jatkuva uuden tiedon tuottaminen sekä vaihtuvat työtehtävät asettavat haasteita osaamisen kehittämiselle. Meistä jokaisella on varmasti kokemusta omasta työyksiköstä, jossa jatkuva kehittäminen edellyttää uusiutumista sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Lisäksi uudet teknologian menetelmät ja kilpailu paremmuudesta asettavat paineita kehittämistyölle. On oltava aikaansa edellä ja kyettävä ennakoimaan myös tulevia tapahtumia.
Tarvitaanko rutiineja jatkuvassa kehittämistyössä? Suomen sivistyssanakirjan mukaan rutiinilla tarkoitetaan tottumusta. Perinteisesti se mielletään usein vastakohdaksi luovuudelle, jolloin rutiini on esteenä kehittymiselle ja innovatiivisuudelle. Rutiinit ovat kuitenkin myös hyödyllisiä tietyissä arkipäivän tilanteissa, koska ne nopeuttavat ja selkiyttävät toimintaa ja vapauttavat energiaa muihin vaativimpiin tehtäviin.
Tehyn julkaiseman Lähietiikan lähteellä -oppaassa tarkastellaan myös rutiinien merkitystä etiikan näkökulmasta. Sen mukaan rutiinit luovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta hoitotyöhön. Tällöin niitä voidaan pitää työpaikan yhteisinä pelisääntöinä. Sen sijaan rutiineista muodostuu ongelma silloin, kun niistä tulee itsetarkoitus.
Ne voidaan ymmärtää jäykiksi ja muuttumattomiksi toimintatavoiksi, joista ei saa poiketa. Näissä tilanteissa yksilö ei pysty joustamaan totutuista tavoista, vaikka olosuhteiden muuttuminen sitä edellyttäisi. Hoitotyössä vakiintuneiden toimintatapojen merkitystä voidaan perustella myös asiakkaiden saaman tasa-arvoisen kohtelun ja hoidon näkökulmasta. Kun jokaisen kohdalla noudatetaan samanlaista tapaa toimia, ajatellaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuvan. On kuitenkin tärkeää pohtia, ovatko tietyt toimintatavat tärkeitä juuri tietyn asiakkaan kohdalla. Rutiinien käyttöön saattaa liittyä riski unohtaa yksilön subjektiivisuus ja ainutkertaisuus. Keskeinen pohdittava asia liittyykin kysymykseen: miten on mahdollista toteuttaa samanaikaisesti yksilöllistä hoitoa ja noudattaa työyksikössä olevia rutiineita? Ruotsalainen tutkija Patrik Rytterström kumppaneineen on tarkastellut rutiinien merkitystä hoitotyön käytännössä. Saadut tulokset perustuvat hoitajien haastatteluaineistoon. Niiden mukaan hoitotyössä tehdään päivittäin paljon sellaisia tehtäviä, jotka perustuvat ”käytännön” rutiineihin. Nämä vaihtelevat osastoittain, eikä niitä kyseenalaisteta. Lisäksi näillä käytännön rutiineilla ei ole suoraa merkitystä potilashoitoon. ”Tukkivat” rutiinit puolestaan estävät potilaan saamaa hyvää hoitoa ja ovat usein tiedostamattomia yhteisössä. Sen sijaan ”merkitykselliset” rutiinit koetaan tärkeiksi, koska ne ovat yhteneviä hyvää hoitoa koskevien hoitajien omien arvojen ja työyhteisön toimintatapojen kanssa. Tällöin keskeistä on toimintatapojen kriittinen tarkastelu ja arvioiminen hoitamisen näkökulmasta.
Käytännön hoitotyön lisäksi myös tutkimustyössä on tärkeää tarkastella rutiineja, koska tiedostamattomina ne voivat olla esteenä kehittymiselle. On oleellista kyseenalaistaa toimintatapoja kysymällä: Miksi minulla on tapana toimia tietyllä tavalla? Voisinko tehdä asian mahdollisesti jollakin muulla tavalla?
Viime vuoden ensimmäinen Tutkiva Hoitotyö -lehti jaettiin lahjana kaikille Sairaanhoitajaliiton jäsenille. Samalla toteutettiin myös lehden lukijakysely. Sen mukaan suurin osa vastaajista piti lehden sisältöä kiinnostavana, hyödynnettävyyttä käytännön potilastyössä hyvänä ja lehden luettavuutta selkeänä. Tulokset olivat erittäin positiivisia − kiitos kaikille vastanneille! Palaute lehden kehittämistyöstä kuluneilta vuosilta on rohkaisevaa.
Tässä numerossa julkaistavat artikkelit käsittelevät ajankohtaisia aiheita, jotka sisältävät kehittämishaasteita sekä hoitotyön käytännölle että tutkimustyölle. Nämä haasteet liittyvät muistipotilaan haastatteluun, ohjauksen laadun kirjaamiseen, eettiseen ennakkoarviointiin ja hoitotyön johtajien johtamistyyleihin sekä työterveyshoitajan työn osaamisvaatimuksiin. Lisäksi puheenvuorossa pohditaan terveydenhuolloin organisaation vetovoimaisuutta sairaanhoitajan osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Menestyksellistä ja parhainta alkanutta vuotta 2014 kaikille lehden lukijoille, tutkijoille ja yhteistyökumppaneille.

Tarja Pölkki
TtT, dosentti, päätoimittaja