Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi Asiointipalvelu
In English Haku

Minne menet, sairaanhoitaja?

Tapasin vanhan ystäväni kahvilassa. Hän kertoi silmät loistaen työharjoittelusta, jonka on aloittanut pienessä ompelimossa. Olin onnellinen hänen puolestaan, että hän oli lähtenyt toteuttamaan unelmaansa ja voi taas hyvin. Kaksi vuotta sitten hän uupui sairaanhoitajan työssään.

Ystäväni koki, ettei pystynyt tekemään työtään niin kuin toivoi, vaikutusmahdollisuudet olivat mitättömät, työnjako epätasaista palkkaukseen nähden, eikä koulutuksiin päässyt. Hän palasi vanhaan työhönsä vuoden sairausloman jälkeen osa-aikaisena mutta totesi, ettei mikään ollut muuttunut. Hän päätti vaihtaa alaa.

Omaan työhöni liittyen olen käynyt hoitoalan vetovoimaisuudesta keskusteluja lähellä olevan oppilaitoksen kanssa. Perusopinnoista vastaava opettaja kertoi, mitä vasta opintonsa aloittanut sairaanhoitajaopiskelija oli sanonut: opiskelijaa hävettää kertoa ystävilleen, että hän opiskelee sairaanhoitajaksi.

Puhumme paljon sairaanhoitajan työn veto- ja pitovoimasta. Meillä on todella iso työ löytää ne keinot, joilla nämä saadaan palautettua.

Valmistuin itse sairaanhoitajaksi 90-luvun laman aikana, jolloin sairaanhoitajia valmistui työttömäksi. Huomattava osa opiskelukavereistani lähti töiden perässä Englantiin ja Norjaan. Arvostusta kuitenkin riitti. Mummoni kutsui naapurin mummot kahville kertoakseen, että lapsenlapsi valmistui sairaanhoitajaksi. Tämän uutisen myötä myös mummoni osakkeet nousivat naapurustossa.

Maailma on muuttunut. Paluuta entiseen ei ole. Meillä on yhteinen päämäärä saada sairaanhoitajien palkkaus, arvostus ja työolot kuntoon niin, että voimme olla ylpeitä omasta ammatistamme.

Varthän är du på väg, sjukskötare?

Jag mötte en gammal vän på ett kafé. Hon berättade med lysande ögon om sin arbetspraktik som hon startat i en liten syateljé. Jag var lycklig för hennes skull för att hon gått in för att göra verklighet av sin dröm och nu igen mådde bra. För två år sedan blev hon utmattad i sitt arbete som sjukskötare.

Min vän upplevde att hon inte kunde utföra sitt arbete som hon önskade, påverkningsmöjligheterna var minimala, arbetsfördelningen ojämn i förhållande till lönen och kurser fick man inte delta i. Hon återgick till sitt gamla arbete på deltid efter ett års sjukskrivning men konstaterade att ingenting hade förändrats. Hon beslöt att byta bransch.

I anslutning till mitt eget arbete har jag fört samtal om vårdbranschens attraktivitet med en närbelägen läroanstalt. Läraren som ansvarar för grundutbildningen berättade vad en nybörjare som sjukskötarstuderande hade sagt: studeranden skäms för att tala om för sina vänner att hen studerar till sjukskötare.

Vi talar mycket om sjukskötararbetets dragnings- och hållningskraft. Det är faktiskt mycket arbetsamt för oss att hitta medel med vilka vi kan återställa detta.

Jag blev själv färdig sjukskötare under 90-talets recession då sjukskötare kunde utexamineras till arbetslöshet. En betydande del av mina studiekamrater som var ute efter arbete reste till England och Norge. Men man blev nog också uppskattad. Min mormor bjöd gummorna i grannskapet på kaffe för att berätta att hennes barnbarn blivit färdig sjukskötare. I och med den nyheten steg min mormors aktier i grannskapet.

Världen har förändrats. Det finns ingen återvändo till det gamla. Vi har ett gemensamt mål att få sjukskötarnas löner, värderingar och arbetsförhållanden i bättre skick så att vi kan vara stolta över vårt eget yrke.

Teksti Nina Hynninen

Kuva Petteri Löppönen

Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 5/2022. Lue koko lehti.