Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi Asiointipalvelu
In English Haku

Vanhuksen kipulääkitys on tarkkaa puuhaa

uutinen

Joskus lääkäri tai hoitaja tapaa potilaan, jonka kivun hoidossa on menty ojasta syvään virtaan.

– Muistan erään iäkkään miehen, jonka selässä oli kulumien takia kovat kivut. Leikkaushoito ei tullut kyseeseen, ja hän oli käynyt usealla eri lääkärillä hakemassa apua kipuunsa, Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkarainen muistelee.

Jokainen taho oli lisännyt oman tablettinsa soppaan. Vanhus tuli päivystykseen, koska suu oli kuiva, puhe puuroutui eikä hän pysynyt enää huimauksen takia pystyssä.

– Potilas oli kuin kävelevä lääkityksen haittavaikutusluettelo. Hän ja omaiset olivat sitä mieltä, että vaikka kipu oli lievittynyt, ei vointi ollut yhtään sen parempi kuin aiemmin.  Yhteistuumin muutimme lääkitystä paremmin siedetyksi. Potilas oli valmis aloittamaan fysioterapian, jota hän oli kivun vuoksi ensin arastellut, ja sillä oli iso merkitys hänen voinnilleen.

Pikkarainen on erikoistunut geriatriaan, ja hänelle vanhusten hoito on sydäntä lähellä työn kokonaisvaltaisuuden takia. Elimistön ikääntymismuutokset on aina otettava huomioon lääkehoitoa muutettaessa.

– Meillähän on tosi hyväkuntoisia ikääntyneitä, joiden lääkehoitoon voi suhtautua lähes kuten työikäisillä. Mutta oli kunto mikä tahansa, niin 75 ikävuoden jälkeen elimistössä alkavat muutokset, jotka heikentävät lääkkeiden sietoa. Munuaisten ja maksan toiminta heikkenevät jolloin lääkeaineiden eliminaatio hidastuu.

Hyvä esimerkki erään sairaanhoitajan kertomana on vanhuksesta, joka teki normaalit aamutoimet, mutta kävi lepäämään vielä koska väsytti. Hetken kuluttua häntä ei enää saatu hereille. Sairaalassa selvisi, että potilaan pitkään ongelmitta käyttämä kipulaastari oli käynyt hänelle liian voimakkaaksi. Lääkeaine kertyi elimistöön ja aiheutti tajunnantason laskun.

Vanhuksen elimistössä tapahtuu muitakin muutoksia, esimerkiksi vesipitoisuus vähenee ja rasvapitoisuus lisääntyy. Rasvaliukoisen diatsepaamin vaikutus voikin jatkua vanhuksella nuorempaa ihmistä kauemmin. Vesiliukoisilla lääkeaineilla kuten digoksiinilla lääkkeen vaikutus voi tehostua, koska plasmapitoisuus nousee. Tällöin nestettä, johon lääkeaine jakautuu on aiempaa vähemmän.

Mitään lääkeainetta ei Pikkaraisen mielestä voi suoriltaan laittaa kieltolistalle ihmisen iän takia. Samaan on päätynyt Fimea, joka ylläpitää Lääke 75+ -tietokantaa. Tietokannassa on värikoodein listattu vältettävät, soveltuvat ja varauksin ikääntyville sopivat lääkkeet – sekä aineet joiden soveltuvuudesta ei ole riittävää tutkimusnäyttöä.

– Punaisen valon pitää aina syttyä hoitotyön ammattilaisella, joka näkee ikäihmisen lääkelistalla opiaatin. Kannattaa muistaa, että vaikka laastarimuodossa opiaatin tai heikon opioidin imeytyminen on tasaisempaa, kyseessä on edelleen sama vahvatehoinen ja tarkasti seurattava lääkeaine. Opiaattilääkityksen aloittamista punnitaan erityisen tarkkaan silloin, kun kyse ei ole palliatiivisesta hoidosta. Useat potilaat saavatkin siitä merkittävää apua esimerkiksi liikkumiseen, joka on ollut mahdotonta kipujen takia. Iäkkäillä potilailla opiaattien keskushermostohaittavaikutukset kuitenkin korostuvat, eikä lääkityksen seurantaa saa missään vaiheessa unohtaa.

Myös käsikauppalääkkeistä löytyy harkiten käytettäviä aineita. Tavallinen tulehduskipulääke voi ajaa kuumeilevan vanhuksen kuivumistilaan, etenkin jos lääkelistalta löytyy esimerkiksi sydänsairauksiin käytettävä lääkeaine, ACE-estäjä.

– Ei se tarkoita ykskantaan sitä, ettei tulehduskipulääkkeitä voisi väliaikaisesti käyttää. Tämmöisessä tilanteessa on varmistettava, että hauras vanhus juo sopivasti nestettä.

Pikkarainen puhuu Fiocan marraskuisessa akuuttigeriatrian seminaarissa vanhukselle sopimattomista lääkkeistä. Hän aikoo muistuttaa, että vaikka mikään lääke ei ole pelkästään iän vuoksi kielletty, erityisesti antikolinergisiä lääkkeitä, vahvoja kipulääkkeitä sekä muistisairaiden potilaiden psyykelääkkeitä pitää miettiä moneen kertaan lääkitystä aloittaessa ja lääkityksen aikana.

– Ikääntyneen lista pitäisi käydä läpi kerran vuodessa, ja jokaisen, jonka vastaanotolla potilas käy, pitäisi käydä lista läpi kriittisesti. Joskus se tarkoittaa lääkityksen aloittamista, ei pelkästään listalta poistoa. Tiedän, että vastaanottoajat eivät aina antaisi tähän mahdollisuutta, mutta kyse on niin tärkeästä asiasta, että siitä ei mielestäni voi tinkiä.

Teksti Suvi Leppiniemi Kuva Shutterstock

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *