Tuoreessa väitöstutkimuksessa selvisi, että valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamisessa on puutteita. Tutkijan mukaan ongelma pitäisi ratkaista ammattikorkeakouluissa ja harjoittelupaikoissa.
Väitöstutkija Emilia Kielo-Viljamaa, miltä näyttää sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaaminen?
– Tutkimuksessani opiskelijat tekivät tietotestin ja simulaatiokokeen. Kohdistin arvioinnin erityisesti kroonisten haavojen hoidon osaamiseen, sillä vaikutti, että siinä osaaminen on heikompaa. Tietotestistä opiskelijat vastasivat keskimäärin 65 prosenttiin kysymyksistä oikein, kun simulaatiossa oikein suoritettiin vain 52 prosenttia tehtävistä. Mielestäni kokonaisosaamisen tulisi olla selvästi parempaa, sillä kroonisista haavoista kärsiviä on paljon, ja määrä kasvaa väestön ikääntyessä.
Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa?
– Suurin osa ymmärsi, että haava pitää puhdistaa kunnolla, ja he osasivat arvioida haavan tilaa hyvin. Raajan verenkierto-ongelma ja haavan infektio tunnistettiin, ja potilaan kivunhoito oli hyvällä tasolla. Toisaalta haavanhoitotuotteiden valinta ja käyttö oli heikompaa, ja kirjaamisessa oli selviä puutteita. Hoidon kokonaisvaltaisuus jäi puuttumaan. Ne, jotka olivat harjoittelussa hoitaneet haavoja, selviytyivät selvästi muita paremmin.
Miten osaamista voi kehittää?
– Kouluissa pitäisi opettaa haavanhoitoa nykyistä enemmän, ja eri opetusmenetelmiä tulisi käyttää sen apuna. Esimerkiksi simulaatio soveltuu tähän oikein hyvin. Toisaalta opiskelijoille, joiden harjoittelupaikoissa ei ole paljon haavanhoitoa, voisi mahdollistaa vierailut osastoille, joissa haavoja on paljon. Tulevassa sairaanhoitajien loppukokeessa on hyvä olla haavanhoito-osio. Kehittämääni testiä voisi ainakin osin käyttää siinä materiaalina.
Terveystieteiden maisteri Emilia Kielo-Viljamaan hoitotieteen väitöskirja The Wound Care Competence of Graduating Student Nurses – Development and Testing of a Competence Assessment Instrument tarkastettiin 29. tammikuuta Turun yliopistossa.
Väitösnostot
Ylipainoon liittyvää häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ei tunnisteta tarpeeksi terveydenhuollossa.
Terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkalan kansanterveystieteen väitöskirja tarkastettiin 15. tammikuuta Oulun yliopistossa.
Vanhemman fyysinen sairaus on luultua suurempi riski lapsen mielenterveydelle.
Lääketieteen lisensiaatti Lotta Kinnusen lääketieteen väitöskirja tarkastettiin 5. maaliskuuta Oulun yliopistossa.
Hoitotyön kuvaamiseen tarvitaan yhtenäisiä käsitteitä.
Valtiotieteiden maisteri Maria Ameelin hoitotieteen väitöskirja tarkastettiin 12. maaliskuuta Turun yliopistossa.
Teksti Suvi Leppiniemi
Kuva Vesa-Matti Väärä
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 4/2021. Lue koko lehti.
