Sairaanhoitajan kliinistä urapolkua on kehitettävä
Sairaanhoitajien moninaisista työmahdollisuuksista huolimatta sairaanhoitajille tarvitaan nykyistä selkeämpi mahdollisuus edetä urallaan kliinisessä hoitotyössä. Nykyiset etenemismahdollisuudet vievät helposti sairaanhoitajan pois potilastyöstä. Siksi Suomen Sairaanhoitajien vaikuttamistyö kohdistuu tällä hetkellä sairaanhoitajan erikoistumiskoulutusten ja urakehitysmahdollisuuksien edistämiseen.
Sairaanhoitajan työstä säädetään laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä, jota ollaan parhaillaan uudistamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölaiksi.
Hoitotyön monipuoliset mahdollisuudet (klikkaa kuvaa)
Sairaanhoitajat työskentelevät kliinisessä työssä hyvin erilaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon alueilla esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa, ikäihmisten asumispalveluissa, ensihoidossa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, vankeinhoidossa ja maanpuolustuksessa. Työtä voi julkisen sektorin lisäksi voi tehdä yksityissektorilla ja kolmannella sektorilla (esim. järjestöissä).
Kliinisen hoitotyön lisäksi sairaanhoitajataustaisia osaajia työskentelee monenlaisissa muissa tehtävissä, kuten esimerkiksi asiantuntijatehtävissä, kouluttajina, kehittämis- ja tutkimustyössä, järjestötyössä, luottamus- ja työsuojelutehtävissä, esihenkilö- ja johtamistehtävissä sekä vaikuttamistyössä.
Erilaisissa tehtävissä toimivat sairaanhoitajat kertovat videoillamme työstään. Katso!
Koulutuksella laajempaa ja syvempää osaamista
Osaamista voi ylläpitää ja täydentää erilaisella koulutuksella. Laki velvoittaa sekä työnantajaa että työntekijää itseään siihen, että osaamista ylläpidetään riittävällä täydennyskoulutuksella. Suomen Sairaanhoitajien suositus on vähintään kuusi täydennyskoulutuspäivää/vuosi.
Täydennyskoulutus on suunnitelmallista lyhyt- tai pitkäkestoista lisäkoulutusta. Se tukee sairaanhoitajan tutkinnon suorittanutta henkilöä ammatin harjoittamisessa. Täydennyskoulutus vastaa samalla terveydenhuollon tarpeisiin ja muuttuviin vaatimuksiin. Täydennyskoulutus liittyy tiiviisti työtehtäviin sekä niiden kehittämiseen. Tarkoituksena on ylläpitää, kehittää ja syventää työntekijän ammattitaitoa sekä tukea työssä jaksamista. Työntekijän uusiin työtehtäviin perehdyttäminen ei kuulu täydennyskoulutukseen. Järjestäjinä voi olla monenlaisia tahoja: järjestöjä, kaupallisia toimijoita, korkeakouluja sekä muita koulutusorganisaatioita.
Huomionarvoista on, että mikään täydennys-, lisä- tai jatkokoulutus ei automaattisesti takaa uudenlaista työnkuvaa. Koulutukseen hakeutumisesta ja sen vaikutuksesta omaan työnkuvaan on hyvä käydä keskustelua työnantajan kanssa jo ennen koulutukseen hakeutumista. Kun koulutus on myös työnantajan intressi, niin silloin työntekijä saa todennäköisimmin myös koulutustaan vastaavia tehtäviä ja pääsee hyödyntämään koulutuksesta saamaansa osaamista.
Erikoistumiskoulutukset
Sairaanhoitajien kansalliset ja valtion rahoittamat erikoistumiskoulutukset lopetettiin 1990-luvulla, jonka jälkeen erikoistumiskoulutusten järjestäminen ei ole ollut yhtä systemaattista ja pysyvää. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin kehittäneet ja järjestäneet erilaista osaamista täydentävää, opiskelijalle maksullista koulutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen (2024:9) mukaan hyvinvointialueille tarvittaisiin tuhansia (yli 8000 erikoissairaanhoitajaa vuoteen 2028 mennessä) uusia kliinisesti erikoistuneita sairaanhoitajia, joille Suomen Sairaanhoitajat ehdottaa nimikettä erikoissairaanhoitaja.
Erikoistumiskoulutus on ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistävää pitkäkestoista koulutusta korkeakoulututkinnon suorittaneille tai vastaavan osaamisen saavuttaneille. Siihen voivat hakeutua opisto- ja ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat. Korkeakoulut päättävät opiskelijoiden valintakriteerit. Erikoistumiskoulutukset eivät johda nykyään tutkintoon, mutta tavoitteena on, että tulevaisuudessa erikoistumiskoulutuksesta saisi erikoissairaanhoitaja-nimikkeen. Erikoistumiskoulutus tuottaa vahvaa kliinistä syväosaamista, joka antaa valmiudet toimia oman erikoisalansa asiantuntijana.
Tämänhetkisen tilanteen mukaan sairaanhoitajat joutuvat maksamaan mahdolliset erikoistumiskoulutuksensa itse. Valtio rahoittaa tällä hetkellä sairaanhoitajien kliinisiä erikoistumiskoulutuspilotteja sosiaali- ja terveysministeriön myöntämillä kertamääräisillä valtionavustusrahoilla. Kertarahoituksilla erikoistumiskoulutuspilotteja on käynnistetty tällä hetkellä psykiatrisen ja mielenterveyden hoitotyöhön, gerontologiseen hoitotyöhön, intraoperatiiviseen hoitotyöhön ja kansansairauksien hoitotyöhön. Näiden pilottien tarkoituksena on luoda malli pysyville valtakunnallisille kliinisen hoitotyön erikoistumiskoulutuksille, jotka perustuvat STM:n selvitystöiden (2021:36; 2024:9; 2025:7) esiin nostamiin kriittisiin erikoisaloihin ja jatkossa myös työelämän ja palvelutarpeen muutoksiin. Suomen Sairaanhoitajat vaatii erikoistumiskoulutuksille pysyvää valtion koulutuskorvausta, jotta koulutus olisi opiskelijalle maksuton.
Valtioneuvoston asetuksen mukaan ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten laajuus on vähintään 30 opintopistettä. Koulutukset hyödyntävät korkeakoulujen uusinta tutkimus- ja kehittämisosaamista. Ammattikorkeakoulujen käynnissä olevista erikoistumiskoulutuksista (Opintopolku-sivusto) löytyy muutamia sairaanhoitajille tarkoitettuja erikoistumiskoulutuksia. Ammattikorkeakoulut tarjoavat myös monenlaisia lisäkoulutuksia, jotka eivät ole varsinaisia erikoistumiskoulutuksia.
Ylemmät korkeakoulututkinnot
Suomen korkeakoulurakenne on ns. duaalimallinen: meillä on ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Molemmissa on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulututkinto.
Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut puolestaan tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan pääpainopiste on soveltavassa tutkimus- ja kehitystyössä.
Ylemmän korkeakoulututkinnon kautta uralla eteneminen on aikaisemmin tarkoittanut usein siirtymistä pois suorasta kliinisestä hoitotyöstä, mutta 2000-luvun alusta on sairaanhoitajille ollut tarjolla yhä enemmän erilaisia kliinisiä urapolkuja, myös ylempiä korkeakoulututkintoja edellyttäviä. Sairaanhoitajan työ on nykyisin entistä useammin itsenäistä asiantuntijatyötä, johon sairaanhoitaja tarvitsee kliinisen tiedon syventämistä.
Lisää kliinisestä urapolusta:
- Raportti: Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin (2016)
- Raporttiin liittyvä video (2016), jossa kaksi erilaisessa laajavastuisessa kliinisessä työnkuvassa toimivaa sairaanhoitajaa kertoo työstään. Toisella on maisterin tutkinto yliopistosta ja toisella ylempi ammattikorkeakoulututkinto + sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.
- Raportti: Laajavastuinen hoitotyö – sairaanhoitajan uramalli lähellä ihmistä (2023)
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Ammattikorkeakoulussa voi suorittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK). Se on laajuudeltaan 90 opintopistettä. Tarjonta on laajaa, ammattikorkeakoulujen ohjelmat vaihtelevat eri alojen kliinisestä asiantuntijuudesta johtamiseen, kehittämiseen ja digi-osaamiseen.
Tutkinnon avulla voi syventää ammatillista osaamista työelämässä hankitun kokemuksen jälkeen. Koulutus opettaa hankkimaan ja käsittelemään oman alan tutkimustietoa ja soveltamaan sitä työssä. Se antaa valmiudet muun muassa työelämän kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin. Ylempi AMK-tutkinto antaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto (maisteri).
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon edellytyksenä on suoritettu ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva korkeakoulututkinto. Vuoden 2020 alusta myös opistotasoisen sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet voivat hakeutua suorittamaan ylempää AMK-tutkintoa ilman, että he päivittävät ensin sairaanhoitajatutkintonsa AMK-tutkinnoksi.
Ylempää AMK-tutkintoa suorittamaan valittavalta edellytetään kolmen vuoden työkokemusta sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen.
Tutkinto yliopistossa
Yliopiston ylempi korkeakoulututkinto eli maisterin tutkinto voidaan suorittaa alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Yliopistojen jatkotutkintoja ovat tohtorin ja lisensiaatin tutkinnot, jotka suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen.
Suomessa on kuusi yliopistoa, joissa voi opiskella pääaineenaan hoitotiedettä. Ne ovat Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Helsingin yliopisto. Koulutusohjelmissa voi suuntautua muun muassa hoitotyön johtamiseen, preventiiviseen hoitotieteeseen, terveystieteiden opettajakoulutukseen, kliiniseen asiantuntijuuteen tai terveyshallintotieteeseen.
Tutkintokoulutuksen lisäksi yliopistot voivat järjestää myös erikoistumiskoulutusta, tutkintojen osia sisältävää koulutusta avoimena yliopisto-opetuksena tai muutoin erillisinä opintoina ja täydennyskoulutusta.
Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus
Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus kirjattiin Suomen lakiin vuonna 2010 ja vuonna 2012 valmistuivat ensimmäiset sairaanhoitajat, joilla on oikeus. Oikeuteen johtava koulutus on 45 opintopistettä. Koulutuksen jälkeen tulee hakea rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyttä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta eli Valvirasta. Vuoden 2023 elokuussa erikoispätevyys oli rekisteröity 725 henkilölle.
Koulutukseen hakeutuvan tulee olla laillistettu sairaanhoitaja tai sairaanhoitajana laillistettu terveydenhoitaja tai kätilö. Hakijalla tulee olla viimeisten viiden vuoden ajalta vähintään kolmen vuoden työkokemus lääkkeen määräämiseen liittyvällä tehtäväalueella.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat yhteistyössä koulutuksen suunnittelussa ja käytännön järjestämisessä sekä osaamisen varmistamisessa. Opinnot koostuvat tautiopin, kliinisen lääketieteen, kliinisen hoitotyön, farmakologian ja reseptiopin opintokokonaisuuksista. Teoreettisten opintojen lisäksi opintoihin kuuluu käytännön opiskelu terveydenhuollon toimintayksiköissä. Työssä tapahtuvaa oppimista ohjaa lääkäri, joka myös vastaa opiskelijan välittömästä ohjauksesta ja osallistuu työelämässä tapahtuvan näytön arviointiin. Osaaminen osoitetaan osaamisen näytöllä, johon kuuluu valtakunnallinen kirjallinen koe ja työelämässä tapahtuva näyttö.
Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on itsenäinen terveydenhuollon tehtävä. Sitä on mahdollista toteuttaa perusterveydenhuollon avopalveluissa kuten yhteispäivystyksessä, terveyskeskuksen avovastaanoton yksiköissä ja kotisairaanhoidossa. Lisäksi rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on mahdollista erikoissairaanhoidon poliklinikoilla. Rajattu lääkkeenmäärääminen on mahdollista myös hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvissa sopimuksen perusteella tai muulla tavalla hankittavissa terveydenhuollon avohoidon palveluissa.
Sairaanhoitaja voi aloittaa lääkityksen tietyissä akuuteissa infektioissa sekä jatkaa lääkärin määräämää lääkehoitoa yleisimmissä kansansairauksissa. Ennaltaehkäisevään hoitoon sairaanhoitaja voi määrätä määrättyjä ehkäisyvalmisteita sekä rokotteita.
Rajatun lääkkeenmääräämisen edellytyksenä on kirjallinen määräys, jossa määrätään ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä sekä mahdolliset lääkkeiden määräämiseen liittyvät rajoitukset. Kirjallisen määräyksen antaa vastaava lääkäri siinä terveydenhuollon toimintayksikössä, johon sairaanhoitaja on palvelussuhteessa. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on toimipaikkakohtainen.
Työantajat voivat hakea valtiolta korvausta rajatun lääkkeenmääräämisen koulutuksen kustannuksista.
Vuoden 2020 alusta alkaen rajattua lääkevalikoimaa laajennettiin. Samalla sairaanhoitaja saivat oikeuden määrätä lääkkeitä myös kauppanimellä eli lääkkeen valmistajan tai markkinoijan lääkkeelle antamalla nimellä. Sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön määrättävissä olevat lääkkeet löytyvät asetuksesta.
Lue lisää:
- Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
- Valtioneuvoston asetus lääkkeen määräämisen edellyttämästä koulutuksesta
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä, liitteessä 1 on lista sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön määrättävissä olevista lääkkeistä
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta
- Terveydenhuoltolaki
- Valvira: Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus
- Työnjakoa uudistamalla nopeammin hoitoon ja joustavuutta palveluihin : Selvitys rajatun lääkkeenmääräämisen toteutumisesta ja kehittämisehdotukset, STM 2015
- STM uutinen 13.12.2019: Sairaanhoitajan määrättävissä oleva lääkevalikoima laajenee vuonna 2020
