Siirry sisältöön
Liity jäseneksi

Sairaanhoitajan monet eri urapolut

Sairaanhoitajalla on mahdollisuus valita hyvin erilaisia työpaikkoja ja edetä urallaan. Toimipaikasta ja työnkuvasta riippumatta sairaanhoitaja tarvitsee elinikäistä oppimista ja täydennyskoulutusta pystyäkseen työskentelemään muuttuvassa terveydenhuollossa.

Sairaanhoitajalla on monia erilaisia vaihtoehtoja

Sairaanhoitajan osaaminen on keskeisessä asemassa potilaan kokonaisvaltaisessa terveyden ja sairauden hoidossa, ohjauksessa, sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä potilaan läheisten ohjaamisessa.

Sairaanhoitajataustaisia osaajia tarvitaan kliinisen työn lisäksi erilaisiin tavalla tai toisella hoitotyötä ja terveydenhuoltoa koskeviin tehtäviin. Erilaisia mahdollisuuksia perustutkinnon suorittamisen jälkeen on paljon!

Sairaanhoitajan työstä säädetään laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

Hoitotyön monipuoliset mahdollisuudet 

Sairaanhoitajat työskentelevät kliinisessä työssä hyvin erilaisilla terveydenhuollon alueilla, muun muassa:

  • sairaanhoidon eri erikoisalat
  • erikoissairaanhoito
  • perusterveydenhuolto
  • avoterveydenhuolto
  • kotisairaanhoito
  • ensihoito
  • kouluterveydenhuolto
  • yksityissektori
  • kolmas sektori
  • vankeinhoito
  • maanpuolustus
  • kansainväliset tehtävät

Suoran kliinisen työn lisäksi sairaanhoitajataustaisia osaajia työskentelee monenlaisissa muissa tehtävissä kuten:

  • asiantuntijatehtävissä
  • kouluttajina
  • kehittämistyössä
  • tutkimustyössä
  • järjestötyössä
  • luottamus- ja työsuojelutehtävissä
  • esimiestehtävissä
  • politiikassa

Sairaanhoitajan koulutus ja työkokemus antavat hyvän pohjan lisäkoulutuksen jälkeen erilaisiin tehtäviin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi johtaminen, kouluttaminen, kehittäminen, tutkimus, hallinto, arviointi ja valvonta.

Sairaanhoitajia tarvitaan myös eri tasoille yhteiskunnallisiksi päättäjiksi. Sairaanhoitajan koulutus ja työkokemus antavat tähän ainutlaatuista ja arvokasta ymmärrystä, tietoa ja kokemusta.

Sairaanhoitajien aseman kannalta on merkityksellistä, että sairaanhoitajia on paikoilla, joissa voidaan vaikuttaa sairaanhoitajien asiantuntijuuden, koulutuksen ja yhteiskunnallisen aseman ja potilaan hoidon kehittämiseen.

Koulutuksella laajempaa ja syvempää osaamista

Osaamista voi ylläpitää ja täydentää erilaisella koulutuksella, muun muassa erikoistumis- tai muulla täydennyskoulutuksella tai ylemmillä korkeakoulututkinnoilla.

Laki velvoittaa sekä työnantajaa että työntekijää itseään siihen, että osaamista ylläpidetään riittävällä täydennyskoulutuksella. Sairaanhoitajaliiton suositus on vähintään kuusi täydennyskoulutuspäivää/vuosi.

Huomionarvoista on, että mikään jatko- tai täydennyskoulutus ei sinällään takaa uudenlaista työnkuvaa. Asiasta on käytävä keskustelua työnantajan kanssa tai aktiivisesti hakeuduttava uusiin työtehtäviin, tarvittaessa uuteen työpaikkaan.

Erilaisia koulutustahoja

Työpaikalla voi olla omaa täydennyskoulutusta ja urapolkumalleja.

Erilaiset täydennyskoulutuskokonaisuudet voivat vaihdella yhden päivän seminaareista pidempiin kokonaisuuksiin ja järjestäjinä voi olla monenlaisia tahoja, niin järjestöjä, kaupallisia toimijoita kuin koulutusorganisaatioita.

Erikoistumiskoulutukset

Erikoistumiskoulutukset ovat osa koulutusjärjestelmää, lait ja asetukset säätelevät niitä. Valtio rahoittaa erikoistumiskoulutuksen järjestämistä. Korkeakoulut voivat järjestää erikoistumiskoulutusta maksutta tai periä enintään 120 euroa opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohden.

Erikoistumiskoulutus on ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistävää pitkäkestoista koulutusta korkeakoulututkinnon suorittaneille tai vastaavan osaamisen saavuttaneille. Niihin voivat hakeutua niin opisto- kuin ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat. Korkeakoulut päättävät opiskelijoiden valintakriteerit. Erikoistumiskoulutukset eivät anna tutkintoa.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten laajuus on vähintään 30 opintopistettä. Koulutukset hyödyntävät korkeakoulujen  uusinta tutkimus- ja kehittämisosaamista sekä vastaavat ajankohtaisiin ja tulevaisuuden työ- ja  elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Niitä kehitetään korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä.

Opintopolku-sivusto pitää yllä listaa käynnissä olevista ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksista. Erikoistumiskoulutuksena voidaan järjestää vain koulutus, jonka perusteista on sovittu ammattikorkeakoulujen/yliopistojen keskinäisessä yhteistyössä.

Erikoistuneen sairaanhoitajan osaaminen perustuu erikoistumiskoulutuksen tuottaman teoreettisen tiedon ja työkokemuksen integroitumiseen. Työssä korostuu erikoisalan vahva kliininen asiantuntemus, hyvät ohjausvalmiudet ja kehittävä työote sekä oman alan tutkimuksen seuraaminen. Erikoistunut sairaanhoitaja saattaa pitää erikoisalansa vastaanottoa. Hänellä on usein hyvä toimintayksikön tuntemus ja hän on sitoutunut oman asiantuntemuksensa syventämiseen sekä tiedon välittämiseen omassa yksikössään.

Erikoistumiskoulutusten lisäksi ammattikorkeakoulut järjestävät avointa ammattikorkeakouluopetusta. Siihen ei ole pohjakoulutusvaatimuksia, vaan se on avointa kaikille kiinnostuneille.

Ylemmät korkeakoulututkinnot

Suomen korkeakoulurakenne on ns. duaali-mallinen: meillä on ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Molemmissa on mahdollista suorittaa ylempi korkeakoulututkinto.

Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut puolestaan tarjoavat käytännönläheistä ja työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan pääpainopiste on soveltavassa tutkimus- ja kehitystyössä.

Ylemmän korkeakoulututkinnon kautta uralla eteneminen on aikaisemmin tarkoittanut usein siirtymistä pois suorasta kliinisestä hoitotyöstä, mutta 2000-luvun alusta on sairaanhoitajille ollut tarjolla enenevästi erilaisia kliinisiä urapolkuja, myös ylempiä korkeakoulututkintoja edellyttäviä. Sairaanhoitajan työ on nykyisin entistä useammin itsenäistä asiantuntijatyötä, johon sairaanhoitaja tarvitsee kliinisen tiedon syventämistä.

Lisää kliinisestä urapolusta:

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto

Ammattikorkeakoulussa voi suorittaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (ylempi amk-tutkinto). Se on laajuudeltaan 90 opintopistettä. Tarjonta on laajaa, ammattikorkeakoulujen ohjelmat vaihtelevat eri alojen kliinisestä asiantuntijuudesta johtamiseen, kehittämiseen ja digi-osaamiseen.

Tutkinnon avulla voi syventää ammatillista osaamista työelämässä hankitun kokemuksen jälkeen. Koulutus opettaa hankkimaan ja käsittelemään oman alan tutkimustietoa ja soveltamaan sitä työssä. Se antaa valmiudet muun muassa työelämän kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin. Ylempi amk-tutkinto antaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto (maisteri).

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon edellytyksenä on suoritettu ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva korkeakoulututkinto. Vuoden 2020 alusta myös opistotasoisen sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet voivat hakeutua suorittamaan ylempää amk-tutkintoa ilman, että he päivittävät ensin sairaanhoitajatutkintonsa amk-tutkinnoksi.

Ylempää amk-tutkintoa suorittamaan valittavalta edellytetään kolmen vuoden työkokemusta sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen.

Tutkinto yliopistossa

Yliopiston ylempi korkeakoulututkinto eli maisterin tutkinto voidaan suorittaa alemman korkeakoulututkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen jälkeen. Yliopistojen jatkotutkintoja ovat tohtorin ja lisensiaatin tutkinnot, jotka suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen.

Suomessa on viisi yliopistoa, joissa voi opiskella pääaineenaan hoitotiedettä. Ne ovat Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Koulutusohjelmissa voi suuntautua muun muassa hoitotyön johtamiseen, preventiiviseen hoitotieteeseen, terveystieteiden opettajakoulutukseen, kliiniseen asiantuntijuuteen tai terveyshallintotieteeseen.

Tutkintokoulutuksen lisäksi yliopistot voivat järjestää myös erikoistumiskoulutusta, tutkintojen osia sisältävää koulutusta avoimena yliopisto-opetuksena tai muutoin erillisinä opintoina ja täydennyskoulutusta.

Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus

Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus kirjattiin Suomen lakiin vuonna 2010 ja vuonna 2012 valmistuivat ensimmäiset sairaanhoitajat, joilla on oikeus. Oikeuteen johtava koulutus on 45 opintopistettä. Koulutuksen jälkeen tulee hakea rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyttä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta, Valvirasta. Lokakuussa 2019 erikoispätevyys oli rekisteröity 477 henkilölle.

Koulutukseen hakeutuvan tulee olla laillistettu sairaanhoitaja tai sairaanhoitajana laillistettu terveydenhoitaja tai kätilö ja hakijalla tulee olla viimeisten viiden vuoden ajalta vähintään kolmen vuoden työkokemus lääkkeen määräämiseen liittyvällä tehtäväalueella.

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat yhteistyössä koulutuksen suunnittelussa ja käytännön järjestämisessä sekä osaamisen varmistamisessa. Opinnot koostuvat tautiopin, kliinisen lääketieteen, kliinisen hoitotyön, farmakologian ja reseptiopin opintokokonaisuuksista. Teoreettisten opintojen lisäksi opintoihin kuuluu käytännön opiskelu terveydenhuollon toimintayksiköissä. Työssä tapahtuvaa oppimista ohjaa lääkäri, joka myös vastaa opiskelijan välittömästä ohjauksesta ja osallistuu työelämässä tapahtuvan näytön arviointiin. Osaaminen osoitetaan osaamisen näytöllä, johon kuuluvat valtakunnallinen kirjallinen koe ja työelämässä tapahtuva näyttö.

Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on itsenäinen terveydenhuollon tehtävä. Se on mahdollista perusterveydenhuollon avopalveluissa kuten sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä, terveyskeskuksen avovastaanoton yksiköissä ja kotisairaanhoidossa, lisäksi erikoissairaanhoidon poliklinikoilla. Rajattu lääkkeenmäärääminen on mahdollista myös kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvissa sopimuksen perusteella tai kunnan tai kuntayhtymän lukuun muulla tavalla hankittavissa terveydenhuollon avohoidon palveluissa.

Rajatun lääkkeenmääräämisen edellytyksenä on kirjallinen määräys, jossa määrätään ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä, ja mahdolliset lääkkeiden määräämiseen liittyvät rajoitukset. Kirjallisen määräyksen antaa vastaava lääkäri siinä terveydenhuollon toimintayksikössä, johon sairaanhoitaja on palvelussuhteessa. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on toimipaikkakohtainen.

Työantajat voivat hakea valtiolta korvausta rajatun lääkkeenmääräämisen koulutuksen kustannuksista.

Vuoden 2020 alusta alkaen rajattua lääkevalikoimaa laajennetaan. Samalla sairaanhoitaja saa oikeuden määrätä lääkkeitä myös kauppanimellä eli lääkkeen valmistajan tai markkinoijan lääkkeelle antamalla nimellä. Asetuksessa mainittuja uusia lääkkeitä voi kuitenkin määrätä vasta sen jälkeen, kun tarvittavat tiedot saadaan Lääketietokantaan 1.3.2020.

Lue lisää:

sulje
Kiitä sairaanhoitajaa