Auktorisoitu haavahoitaja Marja-Leena Peltonen Seinäjoen keskussairaalasta näkee työssään, että vapaa-aika on monasti vaarallisempaa kuin työ – varsinkin kesällä.
Seinäjoen keskussairaalan kirurgian poliklinikan haavavastaanotolla kesä on palovammojen sesonkiaikaa. Saunassa on roiskunut kuumaa vettä tai horjahdettu kiukaaseen, palavaan grilliin on ruiskutettu sytytysnestettä, tai housunlahkeet ovat syttyneet palamaan kulotuksessa.
– Nämä ovat meidän kesäjuttumme, sanoo auktorisoitu haavahoitaja Marja-Leena Peltonen.
Hoitopaikka määräytyy valtakunnallisen porrastuksen mukaan palovamman laajuuden, vammamekanismin, syvyyden, sijainnin, sekä potilaan iän ja perussairauksien perusteella. Haavavastaanotolle potilaat tulevat lähetteellä 2–3 viikkoa tapaturman jälkeen. Ensin on lääkärin ja haavahoitajan yhteisvastaanotto, jossa tehdään vielä uusi palovammojen syvyyden arvio ja hoidon linjaus: konservatiivinen hoito vai leikkaus.
– Potilaillamme on yleensä toisen asteen pinnallisia, keskisyviä ja syviä, mutta myös kolmannen asteen palovammoja. Leikkaushoidon jälkeen vakavimpien palovammojen seurantakontrollit ovat ensin meillä, mutta perusterveydenhuolto vastaa päivittäisistä haavahoidoista, Peltonen sanoo.
Palovammat ovat usein hyvin kivuliaita. Siksi on tärkeää huomioida kipulääkitys ja vamma-alueen puudutus ennen toimenpiteitä. Haavavastaanotolla palovammat puhdistetaan, ja valitaan haavasidos, jonka voi vaihtaa mahdollisimman kivuttomasti.
– Sidonnassa on tärkeää, että potilas kykenee liikkumaan ja liikuttamaan raajojaan. Tämä korostuu erityisesti käsien palovammoissa, jolloin joka sormi on sidottava erikseen. Tämä vaatii hoitajalta näppäryyttä ja kädentaitoja, Peltonen kertoo.
Sidoksen valintaan tuovat haastetta usean eri syvyysasteen vammat ja eri paranemisvaiheessa olevat vaurioalueet.
Erityisesti vaikeammat palovammat aiheuttavat potilaalle traumaattisen shokin, ja hän tarvitsee alusta alkaen myös henkistä tukea.
– Kun palovamma on laaja ja sijaitsee esimerkiksi kasvojen alueella, se on potilaalle henkisesti raskas kokemus. Asiaa on vaikea hyväksyä erityisesti silloin, kun vamma aiheuttaa pysyviä ja näkyviä muutoksia omassa fyysisessä olemuksessa ja ulkonäössä, Peltonen sanoo.
Laajemmissa ja vaikeimmissa palovammoissa potilaan hoitoon osallistuvat erikoislääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, haavahoitaja tai sairaanhoitaja, ravintoterapeutti sekä psyykkisen tuen ammattilaiset.
Työ palovammojen parissa on jättänyt jälkensä myös Peltosen omaan kesänviettoon.
– Se opetukseksi kaikille, että vain yksi ihminen tekee pesuvedet erikseen ja ajatuksella. Ja suojataan se kiuas kaiteilla, että on mistä ottaa kiinni.
Kolmen asteen palovammoja
1. asteen palovammaan ei muodostu rakkuloita. Iho punoittaa ja on kivulias, ja iholla voi olla turvotusta. Aikuisilla kymmenen prosentin ja sen alle sekä lapsilla alle viiden prosentin laajuiset pinnalliset palovammat hoidetaan perusterveydenhuollossa.
2. asteen palovammat jaetaan kolmeen eri syvyysasteeseen: pinnalliseen, keskisyvään ja syvään. Iholle muodostuu rakkuloita heti tai muutaman tunnin kuluessa tapaturmasta riippuen siitä, kuinka syvä vamma on. Iho on kosketusarka ja helakan punainen. Ihoa painettaessa syntyy vitaalireaktio. Syvässä toisen asteen palovammassa ihon tunto voi olla jo alentunut. Syvät toisen asteen palovammat hoidetaan yleensä aina ihonsiirreleikkauksella.
3. asteen palovammassa vaurio läpäisee koko ihon eikä iholle muodostu rakkuloita. Iho on tunnoton, koska hermopäätteet ovat tuhoutuneet. Vaurioalue on vihertävän harmaa tai musta, nahkamainen ja kuiva. Nämä palovammat vaativat aina leikkaushoidon.
Teksti Mari Schildt
Kuva Juha Harju
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 4/2023. Lue koko lehti jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu Sairaanhoitaja-lehteen.
