Perhehoitoliitto ja Suomen Sairaanhoitajat esittävät kansallisesti yhtenäistä perhehoidon mallia, joka yhdistyy omasairaanhoitajamalliin. Tavoitteena on inhimillinen ja kustannustehokas ratkaisu hoivakriisiin, joka tukee ihmisten kotona pärjäämistä ja keventää kotihoidon kuormaa.
Kansallinen ikäohjelma 2030 nostaa perhehoidon keskeiseksi keinoksi vanhuspalveluiden kehittämisessä. Perhehoito tarjoaa elinympäristöksi kodin niille, jotka eivät vielä tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Kun perhehoitoon kytketään omasairaanhoitaja, syntyy palvelumalli, joka tuo hoivan lähelle ihmistä ja vahvistaa hoidon jatkuvuutta.
Suomen Sairaanhoitajat ja Perhehoitoliitto esittävät, että perhehoitoa tulee tarjota systemaattisesti sekä kansallisesti yhtenäisellä tavalla kaikille asiakasryhmille, joille se soveltuu kuten esimerkiksi ikääntyneille, omaishoitajaperheille, kuntoutujille, saattohoidossa oleville sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. Perhehoito voi olla lastensuojelun perhehoidon lisäksi lapsiperheille sopiva palvelu heidän omaan kotiinsa sosiaalihuoltolain nojalla ennaltaehkäisevästi.
Perhehoidolla voidaan tukea myös itsenäistyvää nuorta tilanteissa, joissa hän tarvitsee vahvempaa tukea perheestä oman elämänhallinnan haasteissa.
“Suomella on mahdollisuus olla suunnannäyttäjä ja edelläkävijä kaikkien perhehoitoon soveltuvien asiakasryhmien hoivan ja hoidon järjestämisessä. Perhehoidon palvelukokonaisuuden kehittäminen on hyvällä alulla. Nyt on aika tehdä siitä kansallisesti yhtenäistä ja liittää siihen omasairaanhoitajamalli”, painottavat Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Sanna Kosonen ja Suomen Sairaanhoitajien toiminnanjohtaja Anne Pauna.
Omasairaanhoitaja perhehoidon tukena
Omasairaanhoitajatoimii perusterveydenhuollossa ja tuntee asiakkaan tilanteen. Perhehoitajat voivat konsultoida häntä ja saada tarvittaessa apua kotiin. Perhehoitaja taas on ihmisen yksilöllisen elämän ja arjen asiantuntija ja välittää tietoa sairaanhoidollisista tarpeista omasairaanhoitajalle Malli on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävä ja tukee ikäihmisten kotona asumista pidempään.
“Kun hoivaa tarjotaan kodissa perhehoitajan toimesta ja sairaanhoidon tuki on helposti saatavilla, vältetään kalliit siirtymät ja varmistetaan arjen sujuvuus. Sairaanhoitajat ja lähihoitajat voivat keskittyä omaan ydintehtäväänsä, hoitotyöhön, eivätkä hoivaan. Samalla hoitotyön ammattilaisten eettinen kuorma vähenee, kun roolit ja vastuut ovat selkeät”, sanoo Anne Pauna.
Esteet ja ratkaisut
Perhehoidon laajentumisen esteinä ovat tietoisuuden puute, asiakasprosessien toimimattomuus ja alueelliset erot perhehoidon toimintaedellytyksissä. Joillakin hyvinvointialueilla perhehoitoa ei myönnetä ilman omaishoidon sopimusta, mikä on epätasa-arvoista ja jättää yksinäiset ihmiset palveluiden ulkopuolelle.
Järjestöt vaativat keskitettyä ja koordinoitua toimintamallia, jossa perhehoidon resurssit, ohjauksen rakenteet ja myöntämiskriteerit kehitetään valtakunnallisesti.
“Tarjoamme ratkaisun hoidon ja hoivan kriisiin. Jos siihen ei tartuta nopeasti ja tehokkaasti, haluamme kuulla miksi – ja mitä muuta kansallisesti tehdään tilanteen ratkaisemiseksi”, Sanna Kosonen ja Anne Pauna haastavat.
Perhehoitoliitto ja Suomen Sairaanhoitajat ovat valmiita osallistumaan työryhmiin ja kehittämistyöhön, kun perhehoitoa ja siihen yhdistettyä omasairaanhoitajamallia ryhdytään toden teolla kehittämään.
Tausta:
Perhehoito on hyvinvointialueiden järjestämää ja valvomaa sosiaalipalvelua, joka perustuu perhehoitolakiin (263/2015). Se toteutuu perhehoitajan tai hoidettavan kodissa osa- tai ympärivuorokautisesti. Muotoja ovat pitkäaikainen, lyhytaikainen, osavuorokautinen, kiertävä ja päivystyksellinen perhehoito. Perhehoitaja toimii toimeksiantosuhteessa, ei työsuhteessa.
