Sairaanhoitajaliiton näkökulmasta 0,7 työntekijän henkilöstömitoitus tehostetun palveluasumisen yksiköihin ja laitoshoitoon on tyhjää parempi. Sairaanhoitajaliitto antoi lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta.
– Pelkkä luku ja sen toteutuminen ei kuitenkaan turvaa iäkkäiden laadukasta hoitoa ja hoivaa, vaan vasta se, mitä on luvun sisällä ja ympärillä”, sanoo Sairaanhoitajaliiton kehittämispäällikkö Liisa Karhe.
Ikäihmisten palveluissa tarvitaan enemmän sairaanhoidollista kokonaisvaltaista osaamista ja hyvää esimiestyötä
Mitoituksen tulee olla sidottu asiakkaiden toimintakykyyn ja hoitoisuuteen.
- Mitoitukseen laskettavat henkilöstöryhmät ovat oikeita vain silloin, kun jokainen voi tehdä koulutustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä asiakkaan paras huomioiden.
- Esimiehiä ei tule laskea mitoitukseen. Heitä tarvitaan esimiestyöhön ja johtamiseen.
- Koulutetun hoitohenkilöstön työ tulee kohdentaa hoitotyöhön.
- Mitoituksessa ja henkilöstörakenteessa on tärkeää määritellä terveydenhuollon ammattihenkilöiden, erityisesti sairaanhoitajien ja lääkäreiden osuutta tarkemmin.
- Lääkehoidon koulutusta ja lääkelupia ei koskaan tule voida antaa kevyin perustein, vaan henkilön tulee aina suorittaa virallinen lääkekoulutus ja lääketentti.
- Jokaisella tehostetun palveluasumisen, laitoshoidon ja kotihoidon piirissä olevalla ikäihmisellä tulisi olla nimetty oma sairaanhoitaja ja lääkäri, jotka tuntevat asiakkaan ja hänen tilanteensa ja hoidon tarpeensa.
- Oma sairaanhoitaja vastaa asiakkaan kokonaishoidon ja lääkehoidon koordinoinnista, suunnittelusta, toteutuksen ohjeistuksesta ja arvioinnista yhdessä lääkärin kanssa.
- Sairaanhoitajan osaamista tulee olla saatavilla myös viikonloppuisin, jolloin voidaan välttyä turhilta päivystyskäynneiltä ja voidaan puuttua ajoissa asiakkaiden mahdollisiin voinnin ja terveydentilan muutoksiin.
- Lakiin ei saa jättää mahdollisuutta olla noudattamatta mitoitusta ja laadukkaan hoidon mahdollistavaa henkilöstörakennetta ja henkilöstömitoitusta silloin, kun kyse ei ole henkilöstön saatavuusongelmasta.
- Kun RAI-mittari saadaan valtakunnalliseen käyttöön ja toimintaan, tulee hoitoyksiköiden henkilöstömäärät määrittää todellisen tarpeen mukaan.
- Mitoituksen tulee koskea toteutuvaa hoitoa/hoivaa.
- Henkilöstön veto- ja pitovoimaan vaikuttavat tekijät ovat työnantajien ja työyhteisöjen käsissä, jos henkilöstörakenne- ja henkilöstömitoitus ovat kohdillaan.
Asiakaskeskeisyys ja osaaminen keskiössä, kun töitä jaetaan
Sairaanhoitajaliitto kannattaa välillisten tukipalveluiden eriyttämistä hoitotyöstä. Tukipalvelutyöhön tulee varata oma resurssinsa.
– Jos aletaan pilkkoa saman henkilön tekemää välitöntä ja välillistä työtä, se lisää tehtäväkeskeistä työskentelyä, mikä ei ole hyvä asia kenenkään kannalta, Karhe huomauttaa.
- Tukipalvelutyön erottaminen välittömästä asiakastyöstä voi osoittautua haasteelliseksi ellei sitä määritellä tarkemmin.
- Kaikkien terveydenhuollon ammattiryhmien ja hoiva-avustajien työnkuvat tulee selkiyttää.
- Kodinhoitajien työ ei ole välitöntä asiakastyötä kuten sairaanhoitajan työ.
- Sairaanhoidolliset tehtävät tulee erottaa normaaleista arjen selviytymiseen liittyvistä hoiva- ja tukipalveluista.
- Laadun kannalta on merkityksellistä lisätä sairaanhoitajien osuutta, koska sairaanhoitajia tarvitaan käytännön työssä vastaamaan asiakkaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ja toimintakyvyn ylläpitämisestä sekä potilasturvallisuudesta ja hoivan/hoidon laadusta.
- Laadulle tarvitaan erilliset mittarit.
- Alueellista erityisosaamista tulee hyödyntää eri palveluntuottajien kesken.
Mittarit on otettava käyttöön suunnitelmallisesti
RAI-mittarin käyttöönotto tulee Sairaanhoitajaliiton mielestä tehdä pakolliseksi, jotta valvonta mahdollistuu. Käyttöönotto on tehtävä suunnitelmallisesti ja siihen on tarjottava koulutusta. Lisäksi käyttöönottoon on varattava riittävästi aikaa ja resursoitava henkilöstöä.
- On huolehdittava, että työyksiköissä ei koidu mittarin käyttöönotosta ja käytöstä kohtuutonta työmäärää, mikä on pois asiakkaiden hoidosta.
- Tarvittava henkilöstömäärä tulee mitoituksessa laskea todellisten työtuntien mukaan.
- On lyhytnäköistä säästää jättämällä huomiotta esimerkiksi arkipyhät ja tiedossa olevat lakisääteiset poissaolot ja tilastollisesti tiedossa olevat poissaolot, esimerkiksi sairauslomat, koska on selvää, että asiakkaat tarvitsevat hoitoa ja hoivaa myös arkipyhinä ja silloin, kun henkilöstöllä on poissaolonsa.
- Henkilöstöhallinnon tulisi olla paljon nykyistä suunnitelmallisempaa lyhytjänteisyyden sijaan. Sijaisten pitkäntähtäimen suunnitelmallinen käyttö antaa vakautta henkilöstöjohtamiseen. Jos tätä vakautta ei ole, menee esimiesten aika sijaisten hankkimiseen. Samalla henkilöstö kokee epävarmuutta, mikä puolestaan lisää halua vaihtaa työpaikkaa ja alaa.
Sairaanhoitajaliitto kannattaa vaiheittaista siirtymistä
Sairaanhoitajaliitto näkee, että siirtymäaikaa tarvitaan enemmän kuin kolme vuotta. Siirtymäajan liiallinen pitkittäminen ei auta, jos valmisteluja siirretään siihen asti, kun on pakko toimia. On suuri riski siihen, että jäädään odottamaan vuotta 2023 tekemättä mitään. Siirtymään tulisi kannustaa vaiheittain.
- Toteutus edellyttää lisää henkilökuntaa, koulutusta, alalle motivointia, huomion kiinnittämistä hoitoalan brändiin ja imagoon sekä palkkaukseen.
- Käytössä tulee olla luotettavat mittarit: RAI-, toimintakyky- ja laatumittarit. Mittareiden tulee olla valtakunnallisesti yhtenäisiä.
- Lisääntyvä henkilöstöresurssi ei yksistään takaa työolojen parantumista ja hoitajien paluuta muilta aloita takaisin hoitotyöhön ja sen myötä nykyistä parempia työoloja, vaan tarvitaan myös esimiestyön ja johtamisen ammattimaistamista ja johtamiskulttuurin muutosta sekä palkkatason merkittävää korjausta tasa-arvoiseksi vastaavan koulutustason miesvaltaisten alojen kanssa.
Lisätietoja:
Nina Hahtela, puheenjohtaja, Sairaanhoitajaliitto, nina.hahtela@sairaanhoitajat.fi tai 010 321 3331
Liisa Karhe, kehittämispäällikkö, Sairaanhoitajaliitto, liisa.karhe@sairaanhoitajat.fi tai 010 321 3336
