Pia, Serkan ja Hannele Namibiassa
Olin edellisen viikon töissä Katatura Hospitalin päivystyksessä luomassa kontakteja paikallisiin ensihoitoyrityksiin. Täytyy myöntää, että ensimmäiset päivät päivystyksessä olivat kaoottisia. Kataturan sairaalan päivystys on ainoa julkinen päivystys Windhoekissa ja myös monet vakuutuksen omaavat päätyvät ensin Kataturan päivystykseen, josta heidät vasta siirretään ambulanssilla yksityiseen sairaalaan jatkohoitoon. Monet päivystyksen asiakkaat tulevat hyvin köyhistä oloista ja potilas-skaala on hyvin laaja. Systeemi eroaa melko paljon Suomesta. Potilaat eivätkä kulje minkään triagehoitajan kautta, joka jaottelisi potilaat ja ohjaisi eteenpäin. Vasta kun potilas pääsee tapaamaan lääkärin, lääkäri päättää minne potilas sijoitetaan. Mitään selkeää jonotussysteemiä ei ole. Ensivaikutelma päivystyksestä on kaaos ilman minkäänlaista järjestystä tai logiikkaa. Potilaita otetaan vastaan hyvin mielivaltaisesti ja hiljaisimmat ja kilteimmät jonottajat jäävät helposti sivuun, vaikka hoitoon hakeutumisen syy olisikin hyvin vakava.
Kun potilas hakeutuu hoitoon Kataturan sairaalaan, hänen täytyy ensimmäisenä hakea kyseisen päivän päivämäärällä varustettu leima potilaspassiinsa, johon siis kaikki kirjaukset tehdään käsin. Potilaspassista on haasteellista lukea edellisiä kirjauksia, diagnooseja ja lääkityksiä, kun käsialasta harvoin saa yhtään mitään selvää. Tämä aiheuttaa myös oletettavasti paljon virheitä, kun lääkemääräys mahdollisesti tulkitaan väärin. Kyseinen leima potilaspassiin maksaa 15NAD (n.1,2€) mutta kaikkein köyhimmillä ei ole varaa maksaa sitäkään. Silloin hoito ei maksa heille mitään. Päivystykseen hakeudutaankin matalalla kynnyksellä esimerkiksi yskän, kurkkukivun, vatsakivun ja ihottuman vuoksi. Toisaalta etenkin ilta- ja yöaikaan päivystykseen tulee mm. puukotettuja ja ampumavammoista kärsiviä potilaita sekä liikenneonnettomuuksiin joutuneita traumapotilaita. Myös astmaatikkoja tulee päivystykseen hyvin paljon. Astmalääkkeet ovat kalliita ja monella on astma hyvin heikossa hoitotasapainossa täällä verrattuna Suomeen.
Täällä kiireellisyysluokat on jaettu potilasluokkiin P1 – P3, joka vastaa vähän meidän värikoodattua triagea tai ensihoidon A,B,C,D-kiireellisyysluokitusta.
P1 – Hätätilapotilas. Vaatii välittömiä hoitotoimenpiteitä (esim. elvytys, ilmatien varmistaminen)
P2 – Epästabiil potilas, mutta voi odottaa hetken hoitoon pääsyä
P3 – Stabiili potilas – jaksaa istua ja voi odottaa (tai makaa sängyssä, mutta tila suhteellisen vakaa)
P4 – Vainaja (Välillä päivystykseen tuodaan potilaita joille ei ole enää mitään tehtävissä vaan he ovat kuolleet jo matkalla sairaalaan)
Päivystykseen tultaessa vasemmalla puolella aukeaa odotusaula, jossa useat potilaat odottavat pääsyä yhden lääkärin vastaanotolle. Ennen lääkärille pääsyä heidän on kuitenkin tavattava hoitaja, joka ottaa kaikki vitaalit ja kirjaa tulosyyn ja taustatiedot potilaspassiin. Kaikilta päivystykseen tulevilta mitataan verenpaine, pulssi, Spo2, sokeri, Hb, ja lämpö. Kiireisimmät potilaat tulevat ns. ”dancefloorille” joka sijaitsee keskellä päivystystä. Nämä ovat useimmiten ambulanssin tuomia potilaita tai vähintään P2 kiireellisyysluokan potilaita. Dancefloorilla työskentelee hoitajia, opiskelijoita ja yksi tai joskus jopa kaksi lääkäriä. Välillä lääkäreitä saa kuitenkin odottaa hyvinkin kauan saapuvaksi tutkimaan potilaan ja päättämään jatkohoidosta ja sijoituskohteesta ja lääkäreitä voi joutua metsästämään kissojen ja koirien kanssa etenkin jos potilaan tila on vakava ja pitäisi saada potilas nopeasti eteenpäin ja lääkittyä. Kiirehän täällä ei tunnu kenelläkään olevan. Suomalaisena olen tottunut siihen, että asiat hoidetaan tehokkaasti ja homma etenee koko ajan. Täällä on välillä äärimmäisen turhauttavaa, kun asiat ei vaan etene. Valitettavan usein myös huomaa, että ihmiset tuntuvat pakenevan vastuuta ja priorisointi on vähän hukassa. Esim. eräs nuori palovammapotilas sai odottaa pari tuntia ja lääkäri meni ensin tapaamaan astmaatikkoa, joka oli jo saanut salbutamolia ja tila oli vakaa. Toisaalla siis tämä 2. asteen palovammoista kärsivä potilas odotti kivuissaan.
Astmapotilaat saavat ensin sekoituksen 1ml salbutamolia ja 4ml keittosuolaa nebulisaattoriin (5ml annos) ja sen jälkeen odotetaan, että lääkäri tulee kuuntelemaan keuhkot ja antaa tarvittaessa Solu Cortefia.
Päivystyksessä on myös ns. ”dressing room” jossa tehdään haavanhoitoja, annetaan rokotuksia ja injektioita sekä tikataan haavoja. Täällä tosiaan sairaanhoitajat tekevät yhden kerroksen tikkauksia ja niitä pääsee opiskelijanakin opettelemaan ja tekemään.
Operation roomissa tehdään pieniä kirurgisia toimenpiteitä ja esim. haastavammat useamman kudoskerroksen tikkaukset.
Lyhenteitä ja sanastoa jotka olen joutunut kääntämään itselleni:
CDC = Center of Disease control and prevention = labra
General Outpatient = ”ajanvarauspuoli” / ei varsinaista päivystyksellistä hoitoa vaativat potilaat. Jälkikontrollit yms. tulevat Outpatient puolelle.
Bigroom = päivystysosasto
Introducers = ohjain / kara
Matron = ylihoitaja
HGT = Hemo Glucose Test
NS = No stock (tää on valitettavan yleinen kirjaus täällä inventaariolistoissa)
NA = Nothing abnormal
Kun uskaltaa olla oma aloitteinen ja avata suunsa vieraiden ihmisten kanssa, voi mahdottomiakin ovia aueta. Kävi tuuri ja tutustuin Matiakseen, jonka ohjauksessa on ollut suomalaisia ensihoitajaopiskelijoita aikaisemminkin. Matias lupasi järjestää minulle paikan ensihoitoon ja kävin perjantaina tutustumassa asemalla ja juttelemassa johtavan ALS ensihoitajan (advanced life support paramedic) kanssa ja sovittiin että aloitan maanantaina. Allekirjoitin vastuuvapautuslomakkeen, jossa selvensin että olen heillä harjoittelijana omasta tahdostani ja heillä ei ole mitään vastuuta, jos minulle tapahtuu työtehtävissä joku onnettomuus tai tapaturma (joka voi johtaa pahimmillaan kuolemaan). Koulun puolesta meillä on onneksi vakuutusturva, mutta omalla vastuulla on huolehtia työturvallisuudestaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Tänään oli ensimmäinen päivä töissä ja menin MVA-Fundin toimistolle aamulla 7:20 odottamaan että Brandon tulee töihin puoleksi. Koen olevani todella onnekas että sain hankittua paikan tänne, sillä koulun kautta ei ollut suoraan mitään harjoittelupaikkoja kentälle. Paikka, jossa työskentelen, on MVA Motor Vehicle Accident Fund eli ambulanssiyritys, jonka toiminta rahoitetaan bensasta ja polttoaineista kerättävistä varoista. Hoitoa kustannetaan aina 1000000,NAD saakka. Kyseinen summa sisältää ambulanssikuljetuksen, sairaalamaksut, kuntoutukset ja kotiin tuotavat apuvälineet vammautumisen jälkeen. MVA Fund myös tukee perhettä hautajaiskustannuksissa kuolemantapauksissa ja korvaa myös jonkinlaista palkkakulujen menetystä, mikäli onnettomuudessa ollut henkilö ei enää vammautumisen jälkeen kykene tekemään töitä.
Sisätautipotilaita yms. nämä ambulanssit eivät hoida, mutta joskus jos muualla on kiirettä ja asiakas soittaa MVA Fundin numeroon, on mahdollista että he menevät auttamaan. MVA Fundin ensivasteyksiköt toimivat käytännössä lääkäriyksikköinä, joita konsultoidaan ja jotka menevät paikan päälle. MVA Fund Ambulanssi voi kuljettaa vain kunnalliseen sairaalaan. Jos kuljetetaan yksityiseen sairaalaan MVA Fund maksaa vain saman summan, mitä kunnallisella olisi maksanut verotuloista. Ensihoito, kuljetus sairaalaan, sairaalahoito ja kuntoutus on potilaalle ilmaista, kunhan asiakas/potilas on soittanut MVA Fundin päivystysnumeroon.
Täällä ensihoitajat toimivat hyvin itsenaisesti ilman lääkäriä. Ei konsultoida eikä kysytä hoito-ohjetta. Todella paljon vastuuta siis 3v koulutuksen jälkeen! ISBAR on tuntematon käsite, eikä sanalliseen raportointiin ym. ole selkeää protokollaa. Täällä täytetään omanlainen kaksisivuinen ensihoitokaavake, josta yksi kopio jää sairaalalle / potilaalle ja yksi menee arkistoon ja yksi jää kirjaan.
Täällä ensihoitajat käyttävät Morphiinia ja Ketamiinia kipuun. Fentanyylia ja Rapifeniä ei ole vielä käytössä, mutta on kuulema tulossa käyttöön. Suksinyylikoliinia (pitkävaikutteinen) ja Rocuronia (lyhytvaikutteinen) relaksanttina. Ja kolmas lääke on Hypnomidate (anesteetti)
Ensivasteyksiköllä on varusteina kylmälaukku, lasten respiraattori, cpap, intubaatiovälineet, kaikki kentällä käytössä olevat lääkkeet, PHILIPS deffa (5 kytkentäinen on rikki, mutta menee: pun, kelt, vihr, musta, valkoinen in the middle of the sternum) / monitori (jossa paddles, ei elektrodeja / iskulätkiä, koska ne ovat liian kalliita.) Tämä yksikkö ei kuljeta potilaita vaan hoitaa potilaan kohteessa kuljetuskuntoon ja johtaa tilannetta.
Ensihoitokoulutusjärjestelmä Namibiassa noudattaa seuraavia koulutustasoja:
– Basic Life Suport (BLS) (5 week course) (—. OPA: oral airway, NPA nasal airway)
- Intermediate Life Support (ILS) (4 months course) ( —> i.v. yhteys kirkkailla nesteillä, Defibr, Nebs, ASA)
- Emergency Care Technician (ECT, EMT) (2 year UNI of Tech.) (—elvytyslääkkeet, morphine, diatzepam, LMA’s, all extraglottis)
- Advanced Life Support (ALS paramedic) (UNI 3 + 1 year) (Bachelor of Emergency Medical Care (–>can intubate, all the drugs available)
Pia
