Suomen Sairaanhoitajien Vaikuttamistyön tiimi pohti mm. eettistä ja vastuullista kansainvälistä rekrytointia yhdessä aiheesta väitelleen lehtori Floro Cubelon kanssa. Julkaisemme tämän keskustelun blogina, koska se avaa konkreettisella tavalla silmiemme eteen Suomen tilannetta.
Suomen Sairaanhoitajat haluaa nostaa tässä blogissa esiin Suomeen tulleiden maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajien epäeettisen ja karun kohtelun. Huolimatta siitä, että tällä hetkellä sairaanhoitajapula on piilotettu hyvinvointialueiden rekrykieltojen, yt-neuvotteluiden, määräaikaisten työsopimuskatkojen ja vakinaistamiskieltojen taakse, on vaarallisen lyhytnäköistä karkottaa nyt sairaanhoitajia alalta ja jopa maasta.
Sairaanhoitajapula ei ole kadonnut mihinkään
Maahanmuuttoa on pidetty välttämättömänä ratkaisuna sairaanhoitajapulaan veto- ja pitovoiman parantamisen lisäksi ja sitä se on varmasti myös tulevaisuudessa. Hyvinvointialueilta eläköityy Kelan (2024) mukaan vuoteen 2033 mennessä noin neljännes sairaanhoitajista, terveydenhoitajista ja kätilöistä ja reilusti yli kolmannes osastonhoitajista.
Suomen hallitus on linjannut jatkavansa työperäisen maahanmuuton kehittämistä ja vahvistavansa erityisesti korkeasti koulutettujen sekä mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työperäistä maahanmuuttoa. Työ- ja elinkeinoministeriö on listannut myös sairaanhoitajat yhdeksi yhdeksästä valtakunnallisesta työvoimapula-alasta. Hallituksen työperäisen hyväksikäytön vastaisen toimenpideohjelman mukaan pyritään takaamaan kaikille turvalliset työmarkkinat ja halutaan pitää kiinni tänne muuttavista ja täällä jo asuvista osaajista sekä heidän perheistään. Hallitus on luvannut myös selvittää ja edistää pitovoimaan vaikuttavia tekijöitä. (Orpon hallitus, päivitetty 28.3.2025). Suomen Sairaanhoitajien vaikuttamistyön tiimi kysyykin, miten nämä toimet näkyvät sairaanhoitajille?
Rekrytoinnissa ja kohtelussa on paljon parannettavaa!
Suomi on viime vuosina eräiden muiden kehittyneiden maiden kanssa tehostanut rekrytointia kehitysmaista kuten Filippiineiltä ja Intiasta. Rekrytoinnissa on Floro Cubelon mukaan paljon haasteita niin lähtömaassa kuin isäntämaassakin maahanmuuttajasairaanhoitajien näkökulmasta.
Ensimmäinen kompastuskivi liittyy rekrytointifirmoihin, joita ei valvo kukaan, vaan kuka tahansa voi perustaa rekrytointifirman. Osa firmoista on WHO:n ohjeiden vastaisesti perinyt suuria rekrytointimaksuja. Sairaanhoitajat ovat saattaneet ottaa näiden maksujen takia isoja lainoja kotimaassaan päästäkseen lähtemään. Rekrytointifirmat ovat antaneet riittämätöntä tai jopa harhaanjohtavaa tietoa isäntämaista.
Toisena isona haasteena on epäselvyydet sopimuksissa, joissa sairaanhoitajia velvoitetaan ottamaan alemman tason tehtäviä, mikä viittaa siihen, että heitä käytetään halpatyövoimana. Työsopimukset ovat myös saattaneet muuttua ilman minkäänlaista etukäteisilmoitusta ja oletetulla kielitaidolla ei pärjääkään sairaanhoitajana. Alku Suomessa voi olla todella ankea: talvella Suomeen muuttanutta yksinhuoltajasairaanhoitaja oli odottanut pelkkä tyhjä yksiö, jossa on patja lattialla.
Cubelo (2025) väitteli toukokuussa 2025 filippiiniläisten, kansainvälisesti koulutettujen sairaanhoitajien liikkuvuuden edistämisestä pohjoismaissa ja kehitti sairaanhoidon työperäisen maahanmuuton mallin. Hän haastatteli filippiiniläissairaanhoitajia ja kertoi, että sen sijaan, että sairaanhoitajia alettaisiin suoraan pätevöittämään Suomen vaatimuksia vastaavaan osaamiseen, heidät laitetaan toimimaan hoiva-avustajan tai laitoshuoltajan tehtäviin. Tämän jälkeen heitä koulutetaan oppisopimuskoulutuksella lähihoitajiksi, vaikka sairaanhoitajakoulutuksen käyneillä saattaa olla jo vuosien sairaanhoitajakokemus taustalla. Heidän tehtäviään saatetaan yllättäen muuttaa eikä heillä ole varmuutta siitä, pääsevätkö he koskaan sairaanhoitajan tehtäviin. Tämä on sairaanhoitajan ammatin aliarviointia ja osaamisen vähättelyä, mikä vaarantaa sairaanhoitajan ammatillisen identiteetin eikä motivoi näitä ammattilaisia, toteaa Cubelo.
Raakaa todellisuutta on, että nyt maahanmuuttajasairaanhoitajienkaan työsuhteita ei aina jatketa ja he voivat joutua työttömiksi ja taloudellisiin ongelmiin. Heidän pätevöitymismahdollisuutensa venyvät ja mutkistuvat ja karenssien takia he eivät saa edes työttömyyskorvausta. Nämä sairaanhoitajat eivät usein kuulu ammattiliittoihin, sillä heidän kotimaassaan ammattiliittoon kuulumista pidetään usein tabuna, ja siihen liittyy pelko irtisanomisesta, työsuhteen päättämisestä tai jopa vainosta ja hengenvaarasta. Tämä voi johtaa jopa karkotuksiin. Cubelon mukaan moni filippiiniläissairaanhoitaja muuttaa lopulta Suomesta englanninkielisiin maihin. Vastoin hallituksen linjauksia ja hyviä tavoitteita, Suomi ei ole tarjonnut maahanmuuttajille turvallisuutta eikä pysyvyyttä työsuhteillaan eikä siksi houkuttele toimiensa vuoksi työperäisiä maahanmuuttajasairaanhoitajia.
Mitkä ovat kansalliset toimet?
Nyt tarvitaan toimia, että maahamme tulleet ja jo kieltä opiskelleet ja pätevöityneet tai pätevöitymässä olevat sairaanhoitajat eivät lähde Suomesta pois sen takia, että heitä kohdellaan kaltoin. Sairaanhoitajan tutkinnon laillistamisprosessista tulisi huolehtia jo ennen maahanmuuttoa. Myös kotoutumista olisi alettava tukea jo tässä vaiheessa. Toiseksi työtyytyväisyys ja ammatillinen pätevyys helpottavat olennaisesti kotoutumista. Kolmanneksi tarvitaan kattava malli tuen tarjoamiseksi sekä ennen maahanmuuttoa, sen aikana, että sen jälkeenkin. Erityisen tärkeää olisi Cubelon mielestä välttää sairaanhoitajien rekrytointia koulutustaan vastaamattomiin töihin ja tarjota sen sijaan selkeästi urakehitysmahdollisuuksia.
Floro Cubelo on kuvannut väitöskirjassaan OSAT-mallin (operational standards in acculturation and transformation), joka tarjoaa jäsennellyn kehyksen eettiselle ja järjestelmälliselle rekrytoinnille ja kotouttamiselle. Mallissa korostetaan yhteistyötä sidosryhmien välillä sekä lähtö- että kohdemaissa, kahdenvälisten työsopimusten tarpeellisuutta ja kattavien tukijärjestelmien käyttöönottoa. Cubelo toteaa, että hyvin jäsennelty ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa on olennaisen tärkeä onnistuneen kotouttamisen ja pysyvyyden varmistamiseksi Pohjoismaissa, mikä takaa myös maahanmuuttajasairaanhoitajien ammatillisen tyytyväisyyden ja panoksen maamme terveydenhuoltojärjestelmään. Kaikkien sairaanhoitajien ammatilliseen tyytyväisyyteen tulee panostaa, sillä maahanmuuttajasairaanhoitajat tarvitsevat suomalaisia kollegoja ja päinvastoin.
Suomen Sairaanhoitajien Vaikuttamistyön tiimi ja lehtori Floro Cubelo.
Tekstiksi koonnut Liisa Karhe
