Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi Asiointipalvelu
In English Haku

Sairaanhoitajat itse löytäisivät oikeat säästökohteet

Hallitus on huhtikuun 2024 kehysriihessä päättänyt leikkauksista liittyen terveydenhuoltoon. Lyhytnäköisiä säästötoimenpiteitä tehdään usein ymmärtämättä kontekstia. Laki hoitajamitoituksen nostamisesta 0,7 hoitohenkilöön per hoidettava tuli voimaan jo edellisellä hallituskaudella mutta tavoitteeseen ei koskaan päästy.

Hoitajamitoituksen pudottamista 0,6 hoitohenkilöön per hoidettava perustellaan hoitajapulalla. Tahtotilaa ratkaista oikeaa ongelmaa, eli liian kuormittavia työoloja, ei löydy. Valitettavasti hoitajamitoituksen laskemisella ei luoda pitovoimaa saatikka vetovoimaa alalle. Vaikeasti monisairaiden ikäihmisten hoitaminen on vaativaa asiantuntijatyötä – ja jokaisen potilaan kannalta sillä on merkitystä, kuinka paljon sairaanhoitajalla on aikaa panostaa hoidon laatuun.

Potilasturvallisuus on ollut hoitajamitoituksen lähtökohtana. Samalla se on toiminut lupauksena turvallisesta työympäristöstä ja kohtuullisesta työkuormasta hoitohenkilöstölle. Tutkimuksissa sairaanhoitajamäärällä on merkitystä kuolleisuuteen. Liika kuormitus töissä lisää riskiä lääkityspoikkeamiin sekä sairaalakierteisiin. Nämä lisäävät terveydenhuollon kustannuksia.

Hoitotakuun nostaminen kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen on toinen näennäinen säästökohde. Potilaan hoidon kannalta on tärkeää päästä oikealle ammattilaiselle oikeaan aikaan. Silloin kun apua tarvitsisi, odottaminen tarkoittaa usein ajautumista päivystykseen hoidon arvioon.

Toimiva perusterveydenhuolto on äärimmäisen hyvä sijoituskohde. Se on myös mahdollinen, jos koko henkilöstö otetaan mukaan kehittämään toimintaa potilaslähtöiseksi. Viime vuonna otsikoihin nousivat terveysasemat, joissa hoitojonot oli saatu purettua. Jonojen purun mahdollisti uudenlainen työskentelymalli: työn tavoitteena oli saada potilas heti oikealle hoitopolulle ja se ei useimmiten alkanut lääkärin vastaanotolta.

Terveydenhuollossa voidaan tehdä säästöjä. Näennäisten säästöjen sijaan potilaan hoitotyön keskiössä olevien sairaanhoitajien pitäisi päästä kehittämään työtänsä. Näin löydetään todellisia säästökohteita.