Asiantuntija Liisa Karhe pohtii blogissaan lähiesihenkilön ratkaisujen merkitystä yksittäisen sairaanhoitajan elämään ja koko työyksikön arkeen. Tarina on kuvitteellinen, mutta se voisi olla totta. Näiden tilanteiden kanssa ollaan koko ajan tekemisissä hoitotyön arjessa.
Osastonhoitajan huoneen ovenraosta kurkistaa punaposkinen Saija-sairaanhoitaja, joka huokaisee syvään ja kysyy, voiko tulla kysymään työvuoroasiaa. Hän kertoo, että seuraavan viikon lauantaina on mummin hautajaiset toisella puolella Suomea.
- Olen yrittänyt vaihtaa vuoroa toisten kanssa, mutta kenellekään ei tunnu sopivan, Saija kertoo.
Osastonhoitajana olen koko armaan pitkän perjantain haalinut kokoon tulevan viikonlopun työvuorovahvuuksia, sillä menossa oleva flunssakausi on verottanut miehitystä isolla kädellä. Tiedän, että seuraava viikonloppu ei välttämättä ole yhtään sen paremmin miehitetty, kun sinne asti pääsemme. Lähtökohtaisesti minulla on mahdollisuus ratkaista osastonhoitajalle hyvin tavallinen pulma ainakin neljällä eri tavalla ja valitsen vastaukseni joko ajatuksella a) en vaihda, b) en ehdi, c) jätän asian ilmaan tai d) ratkaistaan yhdessä.
Valintani ratkaisuksi riippuu pitkälti siitä, mistä näkökulmasta asiaa lähestyn: ajattelenko asiaa Saijan näkökulmasta vai omastani. Vai lähestynkö asiaa organisaation, olemassa olevan johtamiskulttuurin, työyhteisön arvojen, sääntöjen, työehtosopimusten näkökulmasta? Vai sovitanko näitä kaikkia näkökulmia ratkaisuuni? Voisin perustella kaikki vaihtoehdot a-c ja katsoa ratkaisussani lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutuksia tai vaikka molempia. Itseasiassa tämä ei olekaan mikään yhden Saija-sairaanhoitajan kohdalla tehtävä ratkaisu, vaan seuraukset tästä voivat kantaa ensi viikon lauantain jälkeen jopa vuosien päähän.
En vaihda työvuoroja
Jos valitsen a-vastauksen, sanon Saijalle, että hän ei nyt valitettavasti pääse hautajaisiin, sillä työvuoro velvoittaa hänet olemaan työpaikalla ja itsepähän hän on töihin tullessaan tiennyt tulevansa kolmivuorotyöhön, jossa myös viikonloppuisin on työvuoroja.
Sanon Saijalle, että työvuorot on tehty noudatettaviksi ja perustelen ne kooveetessillä, vastuullani potilasturvallisuudesta, toiminnan turvaamisesta ja tasapuolisuudesta. Kerron, että minun vastuullani on työvuorojen vahvuudet, enkä voi niitä vajentaa, jos en tiedä, saanko tilalle ketään. Pahoittelen, että hautajaiset sattuivat tällaiseen aikaan, sillä muuten kyllä olisi ollut mielestäni tärkeää, että Saija olisi päässyt mummin hautajaisiin. Saija katsoi neuvottomana minua ja sanoi, että mummi oli heille tärkeä. Sanoin, että ymmärrän, mutta tällä alalla on tämmöistä.
En ehdi
Jos valitsen b-vastauksen, muistutan Saijaa siitä, että hän on itse vastuussa vuoronvaihdostaan, sillä osastonhoitajana en ehdi kaikkien vuoroja vaihdella. Saija kertoi, että mummi oli Saijan puolison äiti, joten kerron, että palkallista vapaatakaan tähän ei saa. Kerron osaston tiukasta tilanteesta ja siitä, että minulla ei ole aikaa alkaa vaihtelemaan työvuoroja ja olen nytkin tehnyt olan takaa töitä saadakseni tulevan viikonlopun vahvuudet siedettäviksi. Kerron myös, että minun on juuri saatava valmiiksi henkilöstön työhyvinvointisuunnitelma ja kaikki liikenevä aikani menee suunnittelutöiden tekoon. Saija huokaisee syvään ja sanoo, että voi yrittää vielä kysellä, mutta entä jos ei se onnistu. Kohautan olkapäitäni ja Saija lähtee.
Jätän asian ilmaan
Jos valitsen c-vastauksen, pahoittelen Saijalle, että olisin kyllä halunnut hänen pääsevän hautajaisiin, mutta minulla ei ole asiaan ratkaisua, kuten hän varmasti täysin ymmärtää, ja että en voi tehdä asialle mitään. Sanon Saijalle, että yksikön toiminta ja potilaat menevät kaiken edelle ja itselläni ei ole mitään ratkaisua asiaan, jos vuoronvaihtajia ei kerta kaikkiaan löydy. Perustelen Saijalle, että yksittäisten työntekijöiden työvuoroja ei voi noin vain poistaa listoilta, koska sitten pitäisi tehdä jokaisen kohdalla samalla tavoin ja sitten työvuorovahvuudet tippuisivat. Sanon vielä Saijalle, että myös toinen sairaanhoitaja on pyytänyt vapaaksi kyseistä lauantaita, kun hänellä on koiran eutanasia-aika. Levittelen Saijalle käsiäni ja sanon, että miten minä arvotan mummin ja koiran hautajaiset. Saija katsoo minua epäuskoisen näköisenä ja sanoo nopeat heipat.
Ratkaistaan yhdessä
Jos valitsen d-vastauksen, totean väsyneelle Saijalle, että kyllähän sinun on päästävä perheen mummin hautajaisiin, ja otan asian hoitaakseni, vaikka en heti siinä keksikään ratkaisua. Totean Saijalle, että mummin hautajaiset ovat vain kerran ja lauantaivuoroja on täällä tarjolla joka lauantai.
- Saija, sinä menet hautajaisiin ja mietitään, miten tämä asia hoidetaan, sanon Saijalle.
Ehdotankin, että voisiko hän tehdä listassa työvuoron jonain toisena päivänä, jossa on vajetta. Saija soittaa puolisolleen ja asia on sovittu. Minä jään miettimään, mistä otan sairaanhoitajan lauantaille Saijan tilalle. Aikaa lauantaihin on vielä viikko ja luotan, että asia järjestyy. Maanantaina onkin hiljaisempaa ja Sanni Sairaanhoitaja kysyy, voisiko hän pitää vapaata, kun hänelle tuli tärkeä meno. Hän kertoo voivansa tehdä korvaavan vuoron missä vaan. Ehdotan lauantaita ja se sopii hänelle. Totean myöhemmin Saijalle, että lauantain osalta vahvuus on kunnossa. Saija kiittelee silminnähden helpottuneena. Ainahan asiat eivät järjesty näin helpolla, mutta usein ne järjestyvät hyvällä tahdolla. Se voi teettää osastonhoitajalle hieman lisää työtä, mutta tällainen tehty työ tulee takaisin moninkertaisena hyvänä.
Lauantai ja hautajaiset tulevat ja menevät ja Saija palaa töihin.
Millä mielellä Saija jatkaa työtään erilaisten osastonhoitajakohtaamisten jälkeen?
Tapauksessa a) Saija lähti harmistuneena ja voimattomana kotiin ja sanoi puolisolleen, että hän on kyllä valinnut väärän alan. Saijan puoliso totesi kotona, ettei voi uskoa asiaa todeksi. Puoliso tuohtui ja uhkasi soittaa Saijan työnantajalle. Saijan mielestä oli turha soittaa, koska ”ala on tämmöinen.” Saijan katkeruus työpaikan joustamattomuutta kohtaan alkoi kertyä, kun hän kuuli työkavereiltaan samanlaisia juttuja. Saijan mitta täyttyi jo seuraavana keväänä. Hän päätti lähteä opiskelemaan uutta alaa ja jää opintovapaalle. Saija jätti näin yhden kokeneen osaajan aukon tähän yksikköön.
Tapauksessa b) Saijasta tuntui, ettei osastonhoitaja kiireiltään ehtinyt auttaa häntä, vaan ohitti hänen ongelmansa. Osastonhoitajalle oli tärkeämpää saada strategiat valmiiksi. Saijan pahastus ei jäänyt tähän, vaikka Saija ymmärsikin osaston tilanteen ja senkin, että osastonhoitajan oli vaikea saada tilalle ketään. Silti osastonhoitajan käytös tuntui loukkaavalta. Saija puhui työkavereiden kanssa kokemastaan ja kertoi, että oli kokenut osastonhoitajan etäiseksi eikä kyllä enää koskaan mene kyselemään mitään. Saija koki, että etäisyys hänen ja osastonhoitajan välillä kasvoi, koska osastonhoitaja ei edes palannut asiaan. Jo saman vuoden jouluna Saija vaihtoi päivätyöhön ja jätti yhden kokeneen osaajan aukon tähän yksikköön.
Tapauksessa c) Saijasta tuntui, että hän ja hänen asiansa oli osastonhoitajalle ilmaa, eikä osastonhoitajaa voinut vähempää kiinnostaa hänen perheensä asia. Saija jutteli työkavereidensa kanssa ja totesi, että osastonhoitajalla oli tapana muutoinkin olla ottamatta kantaa asioihin, joihin työntekijät olisivat halunneet hänen mielipiteensä. Olisihan se kiva, että osastonhoitajaa edes vähän kiinnostaisi työntekijöiden elämäntilanne, Saija mietti. Hän laittoikin työhyvinvointikyselyyn palautetta siitä, että toivoisi johtamiselta enemmän työntekijöiden elämäntilanteiden huomiointia. Saija kuuli kavereiltaan, että toisessa yksikössä otettiin työvuorotoiveet huomioon ja joustettiin työvuoroissa myös työntekijöiden elämäntilanteiden mukaan. Saija siirtyi seuraavana syksynä tälle toiselle osastolle ja jätti yhden kokeneen osaajan aukon tähän yksikköön.
Tapauksessa d) Saijasta tuntui, että hänen elämäntilanteensa otettiin huomioon tilanteessa, jota hän itse ei saanut ratkaistua. Hän sanoi työkavereilleenkin, että on helpottunut, että asia lopulta järjestyi ja hän pääsi perheen kanssa tärkeään tilaisuuteen. Saija sanoikin myöhemmin osastonhoitajalle, että on kehunut muillekin sitä, miten työvuoroissa ja työvuorosuunnittelussa otetaan työntekijöiden elämäntilanteet huomioon. Saija sanoi, että hän on tosi tyytyväinen, että sairaanhoitajat voivat itse suunnitella työvuoronsa. Listantekijä toki viimeistelee listat, mutta enää ei tarvitse hänenkään miettiä, millaisiahan työvuoroja kukin haluaisi, kun ne suunnitellaan itse. Muutama vuoro siellä aina silloin tällöin vaihtuu, mikä on ihan ymmärrettävää.
Saijakin on kuullut automaattipohjaisesta työvuorosuunnittelusta, jossa ohjelma arpoo työvuorot. Saija on sitä mieltä, että osastonhoitajille, jotka valitsevat vaihtoehdot a-c, varmasti automaattipohjainen työvuorosuunnittelu sopii vallan mainiosti. Silloin ei tarvitse osastonhoitajan tai listantekijän käyttää aikaansa työvuorojen suunnitteluun, vaan voi vaikka paneutua työhyvinvointistrategiaan, jossa suunnitellaan, miten sairaanhoitajan työoloja voitaisiin tehdä vetovoimaisemmaksi. Epämieluisten työvuorojen sattuessa työntekijälle, voi osastonhoitaja nostaa kädet pystyyn: en se ollut minä, se oli suunnitteluohjelma. Mitä sitten, kun automaattinen työvuorosuunnittelu antaa vuoroja, joissa työntekijällä on puolison mummin hautajaiset, ystävän häät, lapsen ristiäiset, pääsykokeet tai vaikkapa kauan odotettu maratonjuoksu? Saija miettii, että onko niin, että sitten sairaanhoitajilla ei ole enää omaa elämää vai muutellaanko sitten oikein urakalla työvuoroja, jolloin listan saattaminen palkanmaksukuntoon teettää moninkertaisen työn?
Hyvä kysymys onkin Saijan huomio, mihin osastonhoitajan tai listantekijän työaikaa on kannattavaa käyttää, mihin laittaa rahaa ja mistä säästää. Kannattaa miettiä kaksi kertaa. Saija-sairaanhoitajan on myös mietittävä, onko työ elämää varten vai elämä työtä varten. Toivottavasti tarjoamme hänelle ja hänen kollegoilleen työtä elämää varten.
Inspiroiduitko tästä? Blogeillamme tuomme sairaanhoitajan äänen kuuluvaksi ja asiantuntemuksen näkyväksi.
