Siirry sisältöön
Sairaanhoitajapäivät Liity jäseneksi

Selvitä iäkkään delirium

Sekavuustila deliriumin tunnistaminen iäkkäällä potilaalla voi olla haastavaa, mutta se kannattaa. Ennaltaehkäisy ja hyvä hoito lyhentävät sairaalahoitoa sekä ehkäisevät laitostumista ja kuolemaa.

Sairaanhoitaja Niina kohtaa työssään iäkkäitä potilaita, jotka saapuvat sairaalan vuodeosastolle. Ei ole harvinaista, että iäkäs potilas vaikuttaa levottomalta: vaeltelee, puhuu sekavia ja on kovasti lähdössä jonnekin. Toisinaan iäkäs vaikuttaa ulkoisesti rauhalliselta, mutta jututettaessa huomaa, että potilas ei ole aivan tässä päivässä kiinni. Niina miettii, johtuuko sekavuus muistisairaudesta vai onko kyseessä delirium.

Väitöskirjatutkimusta akuuttigeriatriasta Turun yliopiston kliinisellä laitoksella tekevä sairaanhoitaja (yamk), tohtorikoulutettava Jonna Laine, mistä voi päätellä, että potilas on deliriumissa?

– Levottoman, sekavia puhuvan iäkkään delirium on helpommin tunnistettavissa, mutta hiljainen delirium, jossa potilas ulkoisesti vaikuttaa rauhalliselta, on haastava. Sen voi kuitenkin saada näkyviin haastattelemalla ja erilaisilla mittareilla.

Laine neuvoo, että iäkkäälle potilaalle pitäisi aina tehdä 4AT-testi sairaalaan tullessa. Kyseessä on deliriumin ja muistitoimintojen nopeaan alkuarviointiin tarkoitettu seulontatyökalu, joka löytyy Googlesta hakusanalla 4AT-testi. Sen avulla saadaan viitteitä, onko iäkäs deliriumissa.

– Kannattaa myös aina muistaa rutiinikysymykset: mikä päivä on, mikä vuosi on ja missä ollaan? Mikä on potilaan syntymäaika ja ikä? Ne antavat jo viitteitä muistista ja sekavuudesta, Laine sanoo.

Potilaspapereista käy yleensä ilmi, jos potilaalla on muistisairaus, mutta Laine varoittaa jättäytymästä niiden varaan. Soitto omaisille tai hoitavalle taholle voi valaista, onko kyseessä yllättävä sekavuustila.

Jos potilas on muistisairauden vuoksi des­orientoitunut, eli ajan ja paikan taju on hämärtynyt, delirium saa hänet käyttäytymään epätyypillisellä tavalla.

– Deliriumille tyypillistä on tilan vaihtelu vuorokauden aikana: potilas saattaa olla välillä hyvinkin skarppi, ja välillä taas ei. Deliriumista kertoo myös oireiden äkillinen ilmeneminen, Laine kertoo.

Rauhoittavien lääkkeiden käyttö voi pahentaa ja pitkittää deliriumia.

Delirium ei ole yksittäinen sairaus, vaan se on elimellisen syyn laukaisema, nopeasti alkava aivotoiminnan häiriö. Kuka tahansa voi mennä deliriumiin. Muistisairailla sekä haurailla gerasteniapotilailla, joilla on usein monia perussairauksia ja lääkityksiä, on suurempi riski deliriumiin.

– Kun iäkkäällä todetaan akuutin sairauden oireita, ja hän päätyy päivystyspoliklinikalle ja sieltä edelleen sairaalan vuodeosastolle, deliriumin riski kasvaa huomattavasti: perussairaus on pahentunut ja ympäristö muuttunut kaksi kertaa, Laine sanoo.

Paras hoito deliriumiin on sen ennalta­ehkäisy, mutta jos iäkäs on deliriumissa, sen syy on selvitettävä ja hoidettava. Deliriumin ennaltaehkäisy ja hoito on sama: perussairaudet on saatava hoitotasapainoon. Lisäksi tarvitaan hyvää perushoitoa.

– Pidetään potilas kiinni ajassa ja paikassa. On huolehdittava, että potilas syö, juo, käy vessassa ja nukkuu ja että vuorokausirytmi pysyy. Potilaan tulisi pysyä liikkeellä, ja kivut tulisi hoitaa pois, Laine neuvoo.

Laine sanoo, että rauhoittavien lääkkeiden käyttöä pitäisi välttää, sillä se voi pahentaa ja pitkittää deliriumia. Samoin lepositeet voivat lisätä levottomuutta ja riskiä delirium-tilan kehittymiseen. Lääkityksien säännöllinen tarkistaminen on myös tärkeää.

Delirium voi kestää kauan, jos siihen ei puututa. Potilaan yleistila voi laskea niin paljon, ettei kotiuttaminen onnistu enää lainkaan. Hoitamattoman deliriumin ennuste on huono. Deliriumia voi kuitenkin ennaltaehkäistä hyvällä hoidolla.

Teksti Mari Schildt

Kuva Shutterstock

Sairaanhoitaja (yamk) Jonna Laine tekee akuuttigeriatriasta väitöskirjatutkimusta Turun yliopiston kliinisellä laitoksella.

Kirjoitus on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2022. Lue koko lehti.

sulje
Osta oma lippusi nyt!