Siirry sisältöön
Liity jäseneksi

Yhteenvetoa Namibian harjoittelusta

Pia, Serkan ja Hannele Namibiassa

Jää paljon tarinoita kerrottavaksi

…Ja niin kyllä jäikin, monia erilaisia kokemuksia, joista riittää tarinointia kaikille, joita vaihtoaikani Namibiassa kiinnostaa. Ensinnäkin aika vaihdossa meni äkkiä! Oli kyllä upeaa palata myös kotiin ja nähdä itselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, mutta kyllä sitä olisi vielä voinut jatkaa seikkailua Namibian upeissa maisemissa.

Tässä lyhyt yhteenveto Namibiassa vietetystä ajasta, niin harjoitteluiden kuin vapaa-ajankin osalta: Harjoitteluahan minulla oli suunnitellusti 12 viikkoa, johon sisältyi tehon-, lasten- sekä päivystysosaston harjoittelu. Kuten arvata saattaa, on hoitotyö ja kaikki käytännöt todella erilaisia Namibiassa Suomeen verrattuna. Ekoina viikkoina oli hyvin vaikea ymmärtää joitakin toimintatapoja tai käytäntöjä, joita sairaalassa oli, mutta viikkojen mittaan sitä sitten oppi elämään ”maassa maan tavalla”. Esimerkiksi Suomessa on tärkeää keskustella ja informoida potilasta, kun hänelle tai hänen kanssaan tehdään jotakin hoitotoimenpiteitä tai –mittauksia, tämä ei ole Namibiassa ominaista. Minulla oli kuitenkin tapana esittäytyä potilaille ja kertoa mitä olen tekemässä ja tämä herätti hämmennystä niin hoitajissa kuin potilaassakin. Sairaalan hygieniataso oli mielestäni järkyttävä ja esimerkiksi sairaalassa ei ollut potilaille näytteenanto wc:tä vaan näytteenantohuone, jossa oli kroonari lattialla jonka päällä potilaiden täytyi antaa virtsanäyte eli PLV:stä ei tietoakaan ja kyseisen huoneen lattia oli aina täynnä roiskeita ja haju oli myös sen mukainen. Kaiken kaikkiaan harjoittelut Katuturan sairaalassa olivat opettavaiset ja avasivat omaa maailmankatsomusta taas pikkuisen laajemmaksi. Alkuun tuntui, että harjoittelu oli henkisesti todella rankkaa, mutta kun oppii hyväksymään paikallisten tavat tehdä asioita ja tietää itse tekevänsä kuitenkin aina parhaansa, niin se ns. ahdistus loppui.

Vapaa-aikana minä ja miesystäväni Pate aina reissattiin vuokratulla autolla ympäri Namibiaa. Muutamia kertoja käytiin myös yhdessä Pian ja Serkanin kanssa reissulla. Olihan se nyt aivan mahtavaa lähteä pois kaupungista ja nähdä Namibian luontoa! Joka viikonloppu meillä oli auto vuokrattuna ja reissusuunnitelmat tehtynä ja sit vaan vuokrattiin camping-kamat ja lähdettii safareille. Oli aivan epätodellinen fiilis ekoina kertoina nähdä villinä luonnossa eläviä isoja safari eläimiä kuten norsuja, kirahveja, leijonia, leopardeja jne. Todellakin suosittelen kaikille Namibiaan menijöille käymään eri safareilla ja kokemaan kaiken itse, näkeemään juttuja omin silmin!

sossusvlei hiekkadyynit kuva:@paul_hanninen

Jos sua vähänkään houkuttaa lähteä vaihtoon, niin tee se! Kaikki järjestelyt ottaa aikansa tietty, mut kaikki on sen tulevan vaihtokokemuksen arvoista. Jos ei lähde vaihtoon, vaikka haluais, uskon että se valinta kaduttaa ja PITKÄÄN! Vaihdossa ollessa, englanninkielen käyttö parantuu hurjasti, oppii uusia kulttuurillisia asioita, saa uusia ystäviä ja varmasti myös tulee tekemään juttuja mitä ei ehkä Suomessa tulis tehtyä –kuten haiden kanssa sukeltelu.

Hannelen ja Pian työyö päivystyksessä

-Hannele

Namibian jälkipuinnit

Joskus kannattaa lähteä kotimaata kauemmaksi hankkimaan työkokemusta ja katsomaan miten asiat muualla hoidetaan. Itse koen saaneeni työkokemusta, mitä Suomessa en olisi saanut hankittua. Matkan aikana on koettu kohtaamisia erilaisten potilastapausten kanssa, työskennelty erilaisessa toimintaympäristössä kulttuurieroista puhumattakaan. Englannin kielen taito ja ammattisanasto ovat myös karttuneet valtavasti. Vaihdon aikana oli ylä- ja alamäkiä eikä vastoinkäymisiltäkään aina selvitty. Vapaa-ajalla jouduin itsekin kokemaan maan heikosta sosio-ekonomisesta tilanteesta johtuvien varjopuolien seurauksia ja tapaturman seurauksena kokemaan potilaan roolin myös itse. Mutta kaikesta selvittiin ja monta kokemusta ja tarinaa rikkaampana palattiin Suomeen.

päivystyksen elvytyskärry

Työ antaa paljon, mutta myös vapaa-ajalla koetut elämykset ovat kultaakin kalliimpaa. Namibian luonto on vertaansa vailla ja ainakin tämän luontoihmisen sydän sykki savanneille, aavikon yllä avautuvalle tähtitaivaalle ja leirinuotioille. Koettiin paljon myös erilaisia adrenaliinia nostattavia extreme-aktiviteetteja, kuten sky diving –hyppy, varjoliitelyä dyynien yllä ja pienkoneella lentelyä Victoria-putouksilla. Näitä seikkailuja muistellaan sitten lapsenlapsille tarinoiden vielä eläkepäivillä kiikkustuolissa keinuen.

Marko Kososen sanoja lainatakseni: ”Siperia opettaa, mutta niin opettaa Afrikkakin. Ainakin olen oppinut kuinka suppean kuvan asioista saa, jos perustaa kaiken tietonsa siihen mitä on lukenut netistä. Maailmaa on hyvä käydä katsomassa aina välillä paikan päällä ja puhua vasta sitten.” Näihin mietteisiin voin itsekin samaistua hyvin vahvasti. Afrikka opetti lukemattomilla tavoilla ja en voi muuta kuin suositella vaihtoon lähtemistä ihan jokaiselle, vaikka se hyppy tuntemattomaan omalta mukavuusalueelta miten pelottaisi ja käytännön asioiden järjestäminen tuntuisi työläältä. Älä mieti enempää, vaan tee päätös ja lähde vaihtoon!

-Pia

Mahtava reissu!

Fiilikset Namibian matkasta ovat mahtavat. Tutustuin uuteen kulttuuriin ja erilaisiin hoitokäytänteisiin. Suomeen verrattuna asiat tehtiin hyvin erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi suonensisäiset lääkkeet vedettiin ensin ruiskuun, minkä jälkeen neula pistettiin suoraan suoneen ja ruiskutettiin sinne. Verikokeet saatettiin napata toisinaan reisivaltimosta, sillä tummaihoisten laskimoita kämmenselästä tai kyynärtaipeesta oli joskus haastavaa löytää. Opin paljon asioita sairaalassa, kuten Namibian sairaalan käytäntöjä, henkilökunnan hierarkiasta, luottamaan omiin tietoihin, taitoihin ja tapaan toimia. Pääsin myös paljon tekemään, esimerkiksi verikokeiden ottoa, selkäydinnäytteen oton avustamista sekä palovammapotilaan ihon puhdistamista ja hoitoa. Risuja Namibian terveydenhuollolle antaisin hygieniasta, sillä se ei aina ollut parhaimmasta päästä. Pyrin itse tekemään työni hygieenisesti ja oikein, mutta Namibiassa hygienia on selkeästi Suomen tasoa jäljessä. Loppujen lopuksi opin monta uutta asiaa niin terveydenhuollosta kuin Namibian kulttuurista. Lähdin hymyssä suin monta kokemusta rikkaampana takaisin Suomeen.

-Serkan

Hannele pPia ja Serkan menossa safarille