Sairaanhoitajaliitto kutsui ammattikorkeakoulujen hoitotyön opettajia koolle yhteiseen keskusteluun jo kuudennen kerran. Tapahtuma on tullut vuosi vuodelta yhä suositummaksi. Joulukuun alun etätapaaminen keräsi ruutujen äärelle parhaimmillaan yli 70 opettajaa ympäri Suomen, iloitsi päivän puheenjohtajana toiminut liiton järjestövastaava Anne Jämsén.
Yhteisen keskustelun alustuksina toimi kehittämispäällikkö Liisa Karheen katsaus liiton opettajakyselyn tuloksiin sekä Karelia-ammattikorkeakoulun koulutuksen kehittämispäällikkö Marjo Nenosen esitys hänen väitöskirjansa tuloksista: Tulosperustainen rahoitusmalli parantanut ammattikorkeakoulujen tehokkuutta – uhkana vaatimustason lasku.
Niukentuneet resurssit ja talouden reunaehdot sekä tulospaineet herättivät paljon keskustelua. Niillä on monenlaista vaikutusta opettajien ja opiskelijoiden arkeen. Keskustelussa todettiin, että opettaja ei voi edellä mainittuihin asioihin juurikaan vaikuttaa: annetuilla resursseilla tulee toimia parhaalla tavalla.
Opettajien mukaan resurssit ovat kokonaisuutena riittämättömiä: siirto yhdestä paikasta aiheuttaa pulan toisaalla.
Sairaanhoitajakoulutukseen kohdistuu monia paineita talouden näkökulmasta. Keskustelussa nostettiin esiin rahoituksen epäkohta: ammattikorkeakoulujen rahoituksessa sairaanhoitajakoulutus sijoittuu halvimpien tutkintojen koriin. Opettajat totesivat myös, että Ammattikorkeakoulut maksavat kliinisen harjoittelun paikoista. Tästä kokonaisuudesta olisi opettajien mielestä tärkeää käydä keskustelua yhdessä työelämän kanssa ja pohtia, mikä on reilu ja hyvä malli, jossa resurssia jäisi myös opintojen kehittämiseen.
Harjoittelupaikkoja ei ole tarpeeksi
Erittäin paljon tapaamisessa puhututti pula kliinisen harjoittelun paikoista, se vaikuttaa koskevan koko Suomea. Tämä haastanee jatkossa kehittämään yhteistyössä työelämän kanssa uudenlaisia malleja, esimerkiksi ryhmämuotoisia moduli-malleja, joita on jo paikoin käytössä. Eri puolilla Suomea yksityiset palveluntarjoajat tarjoavat vaihtelevasti harjoittelupaikkoja. Opettajat korostivat sitä, että sote-uudistuksen myötä harjoittelupaikka-asiaan tulee vaikuttaa. Nykyisellä mallilla harjoittelupaikkoja ei kerta kaikkiaan ole riittävästi.
Vilkkaasti puhututti myös simulaatio-opetus ja sen suhde kliiniseen harjoitteluun. Simulaatio-opetus on sekä tutkimuksen että kokemuksen valossa erinomainen oppimisen tapa. Sairaanhoitajakoulutusta sitoo lainvoimaisesti ammattipätevyysdirektiivi, jonka mukaan opiskelijalla tulee olla vähintään 2300 tuntia kliinistä harjoittelua aidossa hoitotyön ympäristössä, näitä tunteja ei voi korvata simulaatiolla, vaan se on sisällytettävä teoreettisiin opintoihin. Ammattipätevyysdirektiivin noudattaminen kärjistää edelleen harjoittelupaikkapulaa. Direktiivi koettiin opettajien keskuudessa paikoin vanhakantaiseksi, mutta liiton kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla muistutti, että se on kuin rahoitus: vaikuttamistyö on hidasta ja pitkäjänteistä, se on annettu reunaehto, jota ei voi ohittaa.
Opettajat joutuivat keväällä tekemään digiloikan noin yhdessä yössä. Myös digiosaaminen puhututti tapaamisessa. Opettajat tunnistavat, että nyt on kehitetty monia hyviä uusia työn malleja, joista monista varmasti pidetään kiinni pandemian jälkeenkin. Samalle he korostivat sitä, että opettajien digiosaamisen kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen tulee varata riittävästi resursseja. On hyvä muistaa etänäkin, ettei ole yksin eikä kaikkea tarvitse ratkaista itse: olemassa olevia, yhteisesti kehitettyjä materiaaleja ja menetelmiä kannattaa hyödyntää. Tämä koskee edelleen jatkossa myös YleSh-hankkeessa kehitettyä yhtenäistä opintosuunnitelmaa ja ensi vuonna pilotoitavaa yhtenäistä loppukoetta, joista myös kuulimme keskustelussa ajankohtaisia uutisia.
Kaikkiaan on yhteinen haaste edistää alan vetovoimaisuutta. Tarvitsemme alalle hyviä ja motivoituneita hakijoita, jotka pysyvät alalla. Tämä haastaa niin koulutusta kuin työelämää. Vastavalmistuneiden tukeen tulee panostaa, ammatissa on oltava mahdollisuus erilaisiin urapolkuihin. Tässä tarvitaan vaikuttamistyötä eri foorumeilla ja eri päättäjiin, myös hoitotyön ulkopuolella.
Opettajien tunnollisuus ja eettisyys nousivat puheenvuoroissa esiin. Opettajat varmistavat sairaanhoitajakoulutuksen laatua omalla työpanoksellaan, niukoillakin resursseilla. He ovat paljon vartijoina arjen työssään. Kukaan ei kuitenkaan jaksa työskennellä jatkuvasti äärirajoilla. Opettajien työhyvinvointiin satsaamisen tärkeys nousi keskusteluiden taustalta vahvasti esiin.
Tutustu Sairaanhoitajaliiton opettajakyselyn 2020 tuloksiin.
