Uutta ymmärrystä etsimässä

Psykoosien synnystä ja hoitotavoista on Suomessa ja maailmalla paljon erilaisia käsityksiä. Tutkimus ei ole pystynyt lähellekään tyhjentävästi selittämään sairauden syntyä saati miten sitä pitäisi hoitaa. Psykiatrian dosentti Klaus Lehtinen toivoo Psykoosi 2019 -symposiumista ymmärryksen avartajaa.

– Odotan Psykoosi 2019 -symposiumilta sitä, että osallistujat saavat käytännönläheistä tietoa ymmärtää psykooseja uudella tavalla, Lehtinen toteaa.

Symposiumin toinen järjestäjä on ISPS:n (International Society for Psychological and social approaches to psychosis) Suomen paikallisyhdistys, jonka hallituksessa Lehtinen on. Suomen yhdistys järjestää symposiumia nyt ensi kertaa.

Käsitys geenien merkityksestä psykoosien puhkeamiselle on muuttunut viime aikoina voimakkaasti. Monia asiaan vaikuttavia geenejä on tunnistettu, ja geenien ja ympäristön yhteisvaikutusta on alettu ymmärtää aiempaa paremmin. Myllerrys on edennyt niin pitkälle, että moneen psykoosiin liittyvä skitsofrenia on käsitteenäkin kyseenalaistettu.

– Niin kauan kuin muistan, joku on aina ilmoittanut löytäneensä skitsofreniageenin. Uusissa satoja tuhansia yksilöitä käsittäneissä tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi, että kyse on perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Tutkimusnäyttö traumaattisten tapahtumien osuudesta psykoosien syntyyn on vahvistumassa. Symposiumissa trauman vaikutuksista asiaan on oma luentonsa.

Suomi oli psykoosien kokonaisvaltaisen hoidon edelläkävijä 80-luvulla. Lehtisen mielestä ansio kuului valtakunnalliselle skitsofreniaprojektille.

– Silloin oli suuri kiinnostus kuntoutukseen ja yksilö- sekä perhekeskeiseen työhön. Meillä luotiin tarpeenmukaisen hoidon, nyttemmin avoimen dialogin nimellä tunnettu kokonaisvaltainen hoito-ohjelma. Sitä otetaan edelleen käyttöön muualla maailmassa.

80-luvun jälkeen moni psykoterapiaan perehtynyt psykiatri jäi eläkkeelle ja näkemys hoidosta muuttui. Laman myötä psykiatrista hoitoa vähennettiin ja esimerkiksi pitkien yksilöhoitojen vaikuttavuus kyseenalaistettiin.

– Viime vuosina on onneksi saatu uutta tutkimusnäyttöä niiden vaikuttavuudesta.

Lehtinen kritisoi sitä, että psykiatriassa keskitytään nykyisin liikaa pikkutarkkaan diagnostiikkaan ja lääkitykseen eikä hoitoa tai kuntoutusta suunnitella kokonaisvaltaisesti yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa.

– Skitsofrenian hoitosuosituksessa mainitaan yhteistyö läheisten kanssa, mutta hoito valitettavasti toteutuu harvoin sen mukaisena.

Lehtinen odottaakin tulevaisuudelta ennen kaikkea hoidon muuttumista kokonaisvaltaisemmaksi. Tähän tähtää myös symposiumi, jonka ensimmäisenä päivänä keskitytään ihmisen psyykkiseen kokemukseen ja toisena päivänä avataan perhenäkökulmaa.

– Voimakkaat sairaudet vaikuttavat ympäristöön ja siksi perheen merkitys on suuri. Perheenjäsenen sairastuttua psykoosiin esimerkiksi lasten riski sairastua myös kasvaa merkittävästi, jos he eivät saa riittävää apua.

Teksti Suvi Leppiniemi Kuva Klaus Lehtisen yksityisalbumi ja Shutterstock

Psykoosi 2019
Psykoosien psykososiaalisen hoidon mahdollisuudet 2020-luvulla
31.1.–1.2.2019, Scandic Park, Helsinki

Lue myös: Psykoosin taustalla kummitteleekin trauma

Lue myös: Kognitiivinen kuntoutus – yksi merkittävimmistä psykoosin hoitomuodoista

Lue myös: Miten ymmärtää psykoosia?

Lue lisää: Avoimen dialogin tulokset ovat merkittäviä

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *