Ostrakismi, eli ilman sanoja tai selityksiä yhteisön ulkopuolelle jättäminen, on yksi sosiaalisen väkivallan muoto. Sen kitkeminen työpaikalta on työnjohdon tehtävä, mutta toisten huomioiminen ja hyvät käytöstavat kuuluvat jokaiselle työyhteisön jäsenelle.
Sairaanhoitaja Jenninan työpaikalla käytetään autonomista työvuorosuunnittelua. Jossain vaiheessa Jennina huomasi, että tietty kollega ei osunut kuukausiin samaan työvuoroon. Tämä kollega on työyhteisössä tunnettu vallankäyttäjä, joka on monesti puuhannut työkavereille yhteistä toimintaa myös vapaa-ajalle. Jenninaa hän ei ole koskaan pyytänyt mukaan. Nyt kollega on saanut ylennyksen, ja onkin yllättäen hänen lähin esihenkilönsä. Tilanne ahdistaa Jenninaa, ja hän kysyy, onko muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa työpaikkaa?
Onko Jenninalla muita vaihtoehtoja, väitöskirjatutkija Sirpa Manninen Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta?
– Jos työpaikalla muut asiat ovat kunnossa, en ensimmäisenä neuvoisi vaihtamaan työpaikkaa, Manninen sanoo.
Hän jatkaa, että yhteisten työvuorojen välttely voi olla ostrakismia. Se tarkoittaa käytöstä tai toimintaa, jolla joku jätetään yhteisön ulkopuolelle ilman selityksiä. Kun työpaikalla käydään keskusteluja ja sovitaan menemisiä suljetussa verkkoryhmässä, ja tietoisesti jätetään joku tai jotkut yhteisön jäsenet keskustelun ulkopuolelle, on kyse cyberostrakismista.
– Ostrakismia on kutsuttu eräänlaiseksi sosiaaliseksi kuolemaksi. Ihan kuin joku henkilö ei olisikaan täällä, Manninen kuvailee.
Vaikka ostrakismia harjoittavaa henkilöä pidettäisiin vallankäyttäjänä, Mannisen mukaan tutkimustiedon valossa näyttää paremminkin siltä, että henkilön persoona voi olla hauras.
– Nämä henkilöt pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa hyljeksimällä jotakuta toista. He ovat epävarmoja omasta paikastaan yhteisössä, ja heillä on tarve saada tuntea, että pystyvät hallitsemaan ja kontrolloimaan jotain, Manninen sanoo.
Hän neuvoo nousemaan tilanteen yläpuolelle, eikä ainakaan itse alentumaan vastaavaan käytökseen. Kannattaa myös nostaa kissa pöydälle kyseisen ihmisen kanssa. On aina mahdollista, että on tehty virhetulkintoja puolin ja toisin, jolloin keskustelu puhdistaa ilmaa.
– Rohkaisen kysyjää myös rehelliseen itsetutkiskeluun: millaisena minut työyhteisössä nähdään?
Nämä henkilöt pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa hyljeksimällä jotakuta toista.
Kun ostrakismia harjoittava henkilö on oma esihenkilö, eikä suora puhe auta, Manninen kehottaa ottamaan yhteyttä esihenkilön omaan esihenkilöön, tai vieläkin ylemmäs organisaatiossa. Kannattaa myös puhua asiasta työsuojeluvaltuutetun tai työterveyshuollon kanssa, sillä psykologinen turvallisuus työpaikalla on jokaisen oikeus.
– Pelolla johtaminen on yksi ostrakismin muodoista, kun siihen liittyy tahallista yhteisön ulkopuolelle jättämistä, ja päätökset ovat epäreiluja ja epätasa-arvoisia. Se on myös huonoa johtamista, Manninen sanoo.
Esihenkilöitä Manninen neuvoo viestimään selkeästi ja avoimesti siitä, millainen toiminta ja käytös on hyväksyttävää työyhteisössä. On tärkeää, että työpaikalla noudatetaan tasapuolisesti yhdessä sovittuja sääntöjä, ja kaikki tulevat kuulluiksi.
– Esihenkilön pitää myös tunnistaa itsessään, jos ei pysty olemaan ostrakismin selvittelytilanteessa puolueeton, esimerkiksi kaverisuhteiden takia. Silloin voi pyytää toista esihenkilöä avuksi, Manninen neuvoo.
Hän luottaa, että tutkittuun tietoon perustuvat käytänteet auttavat kitkemään ostrakismia työpaikoilta.
– Kun ketään ei jätetä ulkopuolelle, se vahvistaa työyhteisöjä, Manninen sanoo.
Teksti Mari Schildt
Kuva Shutterstock
Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen väitöskirjatutkija Sirpa Manninen on tutkinut ostrakismia eli työyhteisöstä eristämistä terveydenhuollossa, sekä sen yhteyttä työhyvinvointiin.
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 5/2023. Lue koko lehti jäsen- tai tilausnumerollasi.
Tutustu tarkemmin Sairaanhoitaja-lehteen.
