Nuorten sairaanhoitajien mietteet ammatinvaihdosta ovat jälleen nousseet otsikoihin. Viime vuonna Sairaanhoitajaliiton Nouseva tähti -palkinnolla palkittu, Turun kaupungin geriatrisella poliklinikalla työskentelevä sairaanhoitaja (amk) Anni Järvinen sanoo, että on asiasta huolissaan.
– Ympärilläni kuulen, kun nuoret sairaanhoitajat harkitsevat alanvaihtoa. Työn haastavuus ja vaativuus eivät aina saa ansaitsemaansa arvostusta.
Arvostus näkyy hänen mielestään palkassa, mutta ei pelkästään.
– Lyhyesti sanottuna arvostuksen tulisi olla samalla tasolla, on sitten töissä sairaanhoitopiirissä, kunnalla tai yksityisellä. Kun puhutaan tasa-arvosta, olisi hyvä aloittaa ammatin sisältä, hän napauttaa.
Arvostus näkyy ja tuntuu Järvisen mukaan esimerkiksi siinä, tukeeko työnantaja kouluttautumista: onko siihen varattu aikaa ja voimavaroja?
– Toisissa työpaikoissa sairaanhoitajia kannustetaan kehittymään omassa työssään ja tehdään paljon sen eteen, että päästään koulutuksiin ja pystytään täydentämään osaamista. Toisissa paikoissa on vain pysyteltävä sellaisena, kuin on työhön mennyt, hän sanoo.
Nuorelle sairaanhoitajalle mahdollisuus kehittyä ammatissaan on Järvisen mukaan ensiarvoisen tärkeää. Jopa niin tärkeää, että vertaillessaan työpaikkoja vaaka saattaa kallistua sen puoleen, jossa pääsee kasvamaan ammattilaisena.
– Kun olen työpaikassa, jossa olen saanut kehittyä ja opiskella uutta, se korvaa jopa korkeamman palkan, jonka olisin saanut jossain toisessa työpaikassa, hän sanoo.
Järvinen miettii, että ratkaisun avaimet ovat organisaatioissa korkealla.
– Minun mielestäni arvostus tulisi olla sama joka paikassa, muuten joku jää tulevaisuudessa ilman hoitajaa.
Teksti Mari Schildt
Kuva Leena Koskela
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 3/2020. Lue koko lehti.
