Sairaanhoitajaplus: Turun hoitotieteen laitoksen tohtoriopiskelija Maria Ameel on tällä hetkellä vierailevana tutkijana Belgian KU Leuvenissa. Ameel keskusteli Belgian kliinisten asiantuntijoiden yhdistyksen puheenjohtajan Lieve Goossensin kanssa ja otti selvää, millaisten vaiheiden kautta Belgiassa on edetty hoitoyön kliinisen asiantuntijuuden kehittämisessä, ja mitkä ovat belgialaisten neuvot suomalaisille sairaanhoitajille ja päättäjille.
Lieve Goossens sanoo kehityssuunnan alkaneen 1980-luvulla, jolloin ensimmäiset asiantuntijasairaanhoitajat aloittivat Belgiassa. Toive sairaanhoitajien laajennettuun työnkuvaan tuli lääketieteellisestä näkökulmasta, kun lääkärit kaipasivat HIV/AIDS-epidemian hoitoon uudenlaisia resursseja koordinoimaan tämän potilasryhmän hoitoa ja seurantaa. Sen jälkeen vastaavia toimia tuli syöpäsairaanhoitajille, palliatiiviseen hoitotyön ja nefrologiaan. Yhteistä hoitajille oli maisterintutkinto, monella oli myös tohtorin opinnot aloitettuna.
Goossens itse päätyi sattumalta onkologian ja hematologian tutkimushoitajan työstä asiantuntijatehtäviin. Hän oli palaamassa yliopistosta takaisin sairaalamaailmaan ja osallistui kartoittamaan kollegansa kanssa osastoilta sellaisia potilaita, joilla olisi ollut katetrin tukos. Osastoja kiertäessään, hoitajat pyysivät heitä auttamaan katetreihin liittyvien kipujen tai muiden ongelmien hoidossa. Pian Goossens ja hänen kollegansa huomasivat, että heidän työpäivänsä täyttyivät hoitajien ja potilaiden ohjauksesta, tutkimuspotilaiden kartoittamisen sijaan.
Työpari sai työstään hyvää palautetta niin potilailta kuin sairaanhoitajilta ja pian heidät palkattiinkin tekemään konsultoivaa työtä täyspäiväisesti. Goossensin mukaan he löysivät sattumalta potilaiden hoidon tarpeen, jonka pystyivät täyttämään. Työnkuva laajentui hematologiasta vähitellen koko sairaalaan. Tässä yhteydessä toimi vakinaistettiin. Goossens kirjoitti työnkuvan sisällön itse. Työn sisällön kuvauksen lisäksi hänen piti myös perustella, miksi työ on taloudellisesti kannattavaa, eli mitä hyötyjä asiantuntijaroolista on sairaalalle.
Sittemmin hän sai työparikseen kaksi erikoissairaanhoitajaa, jotka auttavat häntä näyttöön perustuvien käytäntöjen jalkauttamisessa, potilasohjauksessa ja työntekijöiden koulutuksessa. Goossensin työnkuva muodostui osittain työparina toimivien erikoissairaanhoitajien osaamisen johtamisesta. Vuosien mittaan tehtävät, joita tekivät ensin vain hoitotyön asiantuntijat, siirtyivät sittemmin erikoissairaanhoitajille.
Nyt suurimman osan esimerkiksi katetriongelmista hoitavat osastojen koulutetut sairaanhoitajat. Osaaminen on siis siirtynyt lähemmäksi potilasta organisaatiossa. Erikoissairaanhoitajien kanssa tehtävä työ on mahdollistanut sen, että Goossens on pystynyt jatkamaan tutkimusta ja hänellä on ollut aikaa innovointiin ja kehittämiseen.
2000-luvulle tultaessa Belgian yliopistosairaaloissa toimi useita hoitotyön asiantuntijoita, ja vähitellen he alkoivat verkostoitua sairaaloiden sisällä. Sairaalan sisäistä, eri erikoisalojen verkostoa Goossens pitää osaamisen ylläpitämisen kannalta keskeisenä, sillä asiantuntijatehtävät ovat usein yksinäisiä ja haasteet yhteisiä.
Vuonna 2015 Gentin yliopistollinen sairaala kokosi yhteen hoitotyön asiantuntijat. Yhdistys syntyi vuonna 2016. Yhdistykseen kutsuttiin edustus myös aluesairaaloista, ammattiyhdistyksestä sekä lisäksi hoitotyön professori, vahvistamaan tutkimusyhteistyötä.
Hoitotyön kliininen asiantuntija -ammattinimikkeen virallistaminen tapahtui Belgiassa terveysministerin aloitteesta. Yleislääkärinä työskennellyt terveysministeri Maggie De Block halusi päivittää hierarkkisen, vanhan terveydenhuollon ammattinimikkeitä käsittelevän lainsäädännön. Lisäksi hän halusi uuteen lakiin selkeän ammattiuramallin hoitajille. Ministeri halusi jäykkien ammattinimikkeiden sijaan painottaa erilaisten tehtävien tarkoitusta ja potilaan saamia terveyshyötyjä.
Kliinisten asiantuntijoiden yhdistys muotoili alustuksen lakialoitteesta, hoitotyön kliininen asiantuntija tehtävänkuvan sisällyttämisestä uuteen terveydenhuoltolakiin. Se esiteltiin syksyllä 2018 ja hyväksyttiin tämän vuoden alussa.
– Kyse ei ole vain tehtävänsiirroista lääkäreiltä koulutetuille hoitajille. Asiantuntijasairaanhoitaja tekee enemmän. Hänen tehtävänään on hoitotyön kehittäminen ja osaamisen johtaminen. Kaiken keskiössä on potilas ja hoidon tarve, johon ei nykyisellään pystytä vastaamaan, sanoo Belgian Kliinisten asiantuntijoiden yhdistyksen puheenjohtaja Lieve Goossens.
Sairaanhoitajien laajentuvat työnkuvat ovat Maria Ameelin mukaan ajankohtaisia paitsi Suomessa myös muualla Euroopassa. Siksi hän kysyikin Lieve Goossensilta, mitä opittavaa asian kanssa kamppaileville voisi olla Belgian esimerkistä.
– Tunnistakaa hoidon tarve potilaiden tai palvelujärjestelmien kohdalla ja sitten vaan lobbaamaan ministereitä ja päättäjiä!
Teksti Eva Agge ja Maria Ameel, sh, vtm, TtT-opiskelija (Turun yliopisto, Hoitotiede) Kliininen asiantuntija HUS Psykiatria Kuvat Maria Ameel ja Shutterstock
Haluatko lisää tämänkaltaisia artikkeleita, mutta et ole vielä tilaaja? Tilaa Sairaanhoitajaplus-uutiskirje
