Tutkiva Hoitotyö -tiivistelmä: Kuusiaho I-L, Böök ML, Rönkä A. 2021. Enemmän huolta, vähemmän tukea: yhteisvanhemmuuden ensi askeleet esikoistaan odottavilla vanhemmilla korona-aikana. Tutkiva Hoitotyö 19(2), 20–28.
Tutkimuksen tarkoitus: Kuvata, miten esikoistaan odottavat vanhemmat kokivat koronapandemian vaikuttaneen vanhemmuuteen valmistautumiseen ja erityisesti siihen, miten he yhdessä valmistautuvat ja sitoutuvat tulevaan vanhemmuuteen (ns. yhteisvanhemmuus).
Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin huhti-elokuussa 2020 ja toteutettiin etäyhteyksin. Tutkimukseen osallistui 22 esikoistaan odottavaa vanhempaa (11 pariskuntaa). Haastatteluaineisto analysoitiin temaattisella sisallönanalyysilla.
Tulokset: Odottavat vanhemmat kokivat, että koronapandemia vaikutti vanhemmuuteen valmistautumiseen siten, että isien osallistumismahdollisuudet rajoittuivat, yhteiskunnan tuki väheni, rajoitustoimet aiheuttivat sosiaalista eristäytymistä ja stressitekijät lisääntyivät. Yhteisvanhemmuuden kannalta haitallista oli puolisoiden jääminen palvelujen ulkopuolelle ja odottavien parien heikentynyt mahdollisuus saada tukea läheisiltä, vertaisilta ja palveluilta. Sosiaalisen eristäytymisen hyötynä odottavat vanhemmat pitivät lisääntynyttä parisuhdeaikaa ja mahdollisuutta keskittyä vauvan odotukseen.
Päätelmät: Korona-aika teki näkyväksi odottavien vanhempien vahvan toiveen molempien vanhempien osallistumiseen palveluissa. Odottavia vanhempia tulisi tukea niin, että puolison läsnäolo äidin rinnalla mahdollistuisi kaikissa tilanteissa, eivätkä he jäisi yksin tai tiedosta paitsi.
Asiasanat: koronapandemia, laadullinen haastattelu, neuvola, perhestressimalli, Suomi, vanhemmuuteen siirtymävaihe, yhteisvanhemmuus
Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään?
- Yhteisvanhemmuus – se miten vanhemmat yhdessä toimivat vanhempina – on tärkeä voimavara ja hyvinvointia edistävä tekijä vanhemmaksitulovaiheessa.
- Poikkeusaikana äitiysneuvolapalveluita ja synnytyssairaalan käytänteitä jouduttiin rajoittamaan, ja perhevalmennuksia peruttiin ja siirrettiin verkkoon.
Mitä uutta tietoa tutkimus tuottaa?
- Esikoistaan odottavat kokivat rajoitustoimien heikentävän yhteisvanhemmuutta, sillä ne kohdistuivat isien osallistumiseen sekä parien mahdollisuuksiin saada tukea toisiltaan, lähipiiriltä ja palveluista.
- Korona-ajan kokemukset toivat näkyväksi odottavien vanhempien voimakkaan halun vanhempien tasa-arvoiseen osallistumiseen neuvolapalveluissa ja synnytyssairaalassa.
- Esikoistaan odottavien vanhempien ääntä ei toistaiseksi ole huomioitu missään muussa korona-ajan tutkimuksessa.
Miten tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön käytännön, koulutuksen, johtamisen ja/tai tutkimuksen kehittämisessä?
- Äitiysneuvolassa ja synnytyssairaalakäynneillä tulisi aina mahdollistaa molempien vanhempien osallistuminen, ja näin kannatella myös isien (tai puolisoiden) suhdetta syntymättömään lapseen, erityisesti esikoislapsen kohdalla.
- Koska yhteisvanhemmuus on tärkeä voimavara ja suojatekijä odottaville vanhemmille, sen tukeminen neuvolatoiminnassa ja perhevalmennuksessa olisi hyvin tärkeää pandemian jälkiseurausten ennaltaehkäisemisessä.
