Janette Indonesiassa
Tänään on tullut kuluneeksi viikko, kun lähdimme Suomesta kohti Indonesiaa. Matka oli pitkä ja jo lentokoneessa sain varmaan jostain ruuasta jonkun pienimuotoisen mahataudin, mutta turvallisesti päästiin perille. Denpasarin lentokentällä oli meitä vastassa yksi Klinik SadaJiwan työntekijöistä, jonka kanssa matkattiin autolla kohti harjoittelupaikkaamme. Perillä oltiin noin 21 aikoihin ja heti tavattiinkin harjoittelupaikan kaksi muuta työntekijää. Ensitapaaminen oli miellyttävä, kun vastaanottavat ihmiset olivat hymyileviä ja tuntui, että he ottivat meidät hyvin vastaan. Täällä kello on viisi tuntia edellä Suomen aikaa.
Tapaamisen jälkeen suuntasimmekin majoituspaikkaan, joka sattui olemaan noin 15 metrin päässä ravintolasta/yhteistiloista, jossa tapasimme sairaanhoitajat. Myöhemmin on selvinnyt, että kyseisessä tilassa potilaat ja hoitajat viettävät suurimman osan ajasta joka vuorossa. Siellä muun muassa käydään läpi raportti vuoronvaihteessa, tehdään erilaisia hoitotoimenpiteitä esimerkiksi perushoitoa ja kävelyharjoituksia sekä syödään. Kaikki tapahtuu samassa tilassa, mikä eroaa Suomen tavoista suuresti.
Meidän majapaikkamme on tavallaan kuin suomalainen kaksio, jossa makuuhuoneessa on kaksi isoa parisänkyä. Meidän ulko-ovet ovat liukuovia. Kun ovet ovat kiinni, ovien reunoihin jää muutamien senttien raot joka puolelle. Rakojen takia myös kaikki ötökät ja liskot pääsevät vaivatta sisälle. Huoneessa vilisee vähän väliä paljon muurahaisia ja hämähäkkejä sekä jonkun verran huoneessa on näkynyt liskoja, torakoita ja muita ötököitä. Onneksi meillä jokaisella on silkkimakuupussit, joihin voi aina tunkeutua yön tullessa. Meidän huoneessa on ilmastointi, jota voi säätää haluamalleen lämpötilalle. Alussa ei tajuttu sitä, joten yöt olivat aika kylmiä. Korvatulpat ovat osoittautuneet todella hyödylliseksi, koska meidän ovien rakojen takia kaikki ulkopuoliset äänet kuuluvat todella hyvin huoneeseen. Ei olisi uskonut, että heinäsirkkojen siritys voi kuulua niin kovaa, että se saattaisi vaikuttaa unen saantiin. Aamulla usein heräämme kiekuviin kukkoihin, joita täällä on paljon. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole hirveästi haitanneet, sillä erilaisia kokemuksia täältä lähdettiinkin hakemaan. Esimerkiksi muutamat liskot huoneessa yöaikaan lähinnä enemmän naurattaa kuin itkettää.
Aloitimme työt maanantaina, joten ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa. Täällä työskentelee lääkäreitä, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja kätilöitä. Kätilöt ovat täällä töissä muun muassa sen takia, että he haluavat oppia kätilön työnkuvan lisäksi sairaanhoitoa. Täällä moniammatillinen yhteistyö sujuu todella hyvin ja käytöksen perusteella ei voi sanoa kuka on lääkäri ja kuka sairaanhoitaja. Kaikki ovat täällä tasa-arvoisessa asemassa ammatista riippumatta ja se näkyy täällä ihmisten käytöksessä. Esimerkiksi yksi päivä eräs naislääkäri oli apuna valmistamassa meille ruokaa. Se tuntui todella erikoiselta, koska Suomessa tällaiseen törmää varmasti harvemmin.
Potilaita täällä on eri maista, mutta myös Indonesiasta. Potilaiden syyt täällä olemiseen ovat korkea ikä, kuntoutuminen esimerkiksi aivoinfarktin jälkeen ja omaisen jaksamattomuus hoitaa omaista kotona. Yksi potilas on täällä sen takia, kun hänen kotimaassa ei ollut tarpeeksi lämmin. Täällä hän onneksi tarkenee.
Ensimmäisinä harjoittelupäivinä meillä jokaisella oli pieni kulttuurishokki. Indonesialaiseen hoitokulttuuriin tuleminen oli hieman haastavaa eri kielen takia. Osa harjoittelupaikan hoitajista ei puhu ollenkaan englantia, mikä luo todellisen haasteen, jos on jotain kysyttävää. Onneksi joka vuorossa on joku joka osaa englantia edes jonkin verran. Viikon aikana on selvinnyt, että osa puhuu englantia todella hyvin. Se on ollut mukava huomata, sillä on voinut alkaa keskustelemaan eri asioista paremmin.
Aamu- ja iltavuorossa on kaksi sairaanhoitajaa tai kätilöä, yksi lääkäri ja yksi fysioterapeutti. Yövuorossa on aina kaksi sairaanhoitajaa tai kätilöä ja yksi lääkäri. Täällä on pula työntekijöistä, joten usein aamuvuorolainen joutuu tulemaan yövuoroon tai yövuorolainen joutuu jäämään töihin aamuvuoroon. Kurja tilanne. Tämän hoitopaikan lisäksi, tässä samalla alueella sijaitsee poliklinikka, joka on auki vuorokauden ympäri. Usein lääkäri tulee töihin aamulla kahdeksalta ja lähtee kotiin seuraavana aamuna kahdeksalta.
Tällä viikolla olemme pääasiassa päässeet seurailemaan, minkälaista toiminta täällä on. Olemme päässeet katsomaan sairaanhoitajien, kätilöiden ja fysioterapeutin toimintaa sekä lääkärin toimintaa poliklinikalla. Ensi viikolla pääsemmekin varmasti jo paremmin osallistumaan erilaisiin hoitotoimenpiteisiin. Täällä on torstaina ja sunnuntaina aamuisin aktiviteetteja, joihin osallistuu myös Mengwin kylältä paikallisia ikääntyneitä. Päivän alussa kaikilta halukkailta mitataan verenpaine. Verenpaineen mittaus tapahtuu täällä pääasiassa manuaalisesti.
Ohessa on kuvia muun muassa matkatovereistani ja harjoittelupaikastamme. Nyt on kaksi vapaapäivää, jotka meinaamme viettää opinnäytetyön seminaarin esittämiseen AC:n välityksellä sekä tutustuen Sanurin kaupunkiin.
