Sairaanhoitajaplus: Lotta Tuohino vaihtoi ensin toimittajasta sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen alan sisällä psykiatrialta somatiikalle. Hän kokee olevansa oikealla alalla ja oikealla tiellä.
Toimittaja Lotta Tuohino havahtui reilut kuusi vuotta sitten ajatukseen, ettei mielestään tee riittävän tärkeitä ja merkittäviä asioita elämässään. Hän ei ollut tarpeeksi innostunut työstään. Tuohino teki tuolloin töitä freelancertoimittajana.
Ollessaan juttukeikalla Norjassa Tuohino tapasi paljon suomalaistaustaisia sairaanhoitajia. Sairaanhoitajan ammatissa tuntui olevan sellaista sisältöä, jota Tuohino oli kaivannut. Hän päätti opiskella sairaanhoitajaksi ja muuttaa Norjaan.
Sairaanhoitajaopinnot olivat iso ponnistus. Psykiatria tuntui heti omalta, ja sen parissa Tuohino työskenteli kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta.
Ihan ensimmäisiä oppeja oli se, että vaikka olisi kuinka haastava tilanne päällä, juosta ei saa. Ei haluttu välittää potilaalle sellaista kuvaa, että jokin on hätänä. Tuohino kertoo, että usein vaativan tilanteen jälkeen kun pohdittiin, miten tilanne oli hoitunut, joku saattoi sanoa: ”Selvittiin hyvin, kukaan ei juossut.”
Kun Tuohino 2014 aloitti päihdepsykiatrialla, hän tykkäsi työstä alusta asti tosi paljon. Oli mukavaa jutella potilaiden kanssa ja ratkoa sillä tavalla ongelmia. Toisaalta Tuohinoa kuormitti se, että potilaat olivat usein hoidossa vastentahtoisesti.
– Oli raskasta käyttää sellaista valtaa toisen ihmisen elämässä.
Ei rakettitiedettä
Uudessa työssään Tuohino kertoo olevan paljon sellaista, mikä ei puhumalla muutu miksikään. Toisaalta myös somatiikalla on paljon sellaista, mikä ei selviä, ellei puhu potilaan kanssa.
Tuohinon nykyinen työ on Vatsakeskuksen yhteisosastolla, jolla hoidetaan viiden erikoisalan potilaita: ylägastro ohutsuoleen saakka, urologia, lihavuuskirurgia, sisätaudit endokriininen ja kirurgia endokriininen. Tuohino on vaiheessa: vuoden ajan perehtyvä.
Työkaverit ovat mukavia, mutta työ on kuormittavaa. Tuohino kertoo usein miettivänsä, onko hänestä tähän ja oppiiko hän tätä koskaan.
– Näppäryyttä vaativaa työtä on paljon. Koen välillä toivottomuutta, mutta minua rohkaisee harjoitteluohjaajani aikoinaan lausumat sanat: Ei tämä ole rakettitiedettä.
Myös Metropolian opettajansa sanoja Tuohino toistelee mielessään: ’Mikään ei ole niin näppärä kuin sairaanhoitaja.’
– Paitsi että minä en ole näppärä. Mutta olen sairaanhoitaja! nauraa Tuohino.
Nykyisellä osastolla pitää olla todella läheisesti kosketuksissa potilaan kanssa, psykiatrialla ei juurikaan koskettu potilasta. Tuohino on myös sitä mieltä, että verrattuna psykiatrisella työskentelyyn, hän pystyy nyt hyödyntämään paljon tehokkaammin koko koulutustaan.
– Enimmäkseen minulla on tyydyttynyt olo, kun lähden töistä.
Dramaattisia tilanteita
Lääkehoito on vaativaa. Lääkkeet menevät suoraan verenkiertoon, jolloin riskitkin ovat isommat. Potilaan tilassa voi tapahtua muutos todella nopeasti. Eteen saattaa tulla dramaattisia henkeä uhkaavia tilanteita, joten koko ajan pitää olla hereillä.
– Verrattain paljon olen yksilönä vastuussa potilaasta.
Tuohinon yllätti se, miten kuormittavaa hänen uusi työnsä on, ja siksi kovalevy tuppaa välillä olemaan melko täynnä.
– Tarvitaan tarkkuutta, hoksottimia ja tinkimätöntä asennetta. On selvää, että palkka ei ole linjassa näiden vaatimusten kanssa. Tässä työssä on sopeuduttava nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin, hallittava tosi iso tietomäärä ja kyettävä tekemään jotakin sillä tietomäärällä.
Toimittajana Tuohino pystyi tekemään etätöitä missä vain ja palkka oli parempi. Nyt hän muuttaa maailmaa auttamalla ihmisiä.
– Haluaisin jäädä sairaanhoitajana eläkkeelle. Tämä on mielestäni maailman hienoin ammatti.
Norja on edelleen suunnitelmissa, kunhan kliinistä kokemusta on kertynyt lisää ja kielitaito kohentunut.
Lotta Tuohino on toimittaja ja sairaanhoitaja. Hän on Sairaanhoitaja-lehden kolumnisti.
Teksti Eva Agge, kuva Shutterstock ja Lotta Tuohinon kotialbumi
