Marianne Tallberg (s. Ehrnrooth) työskenteli suurella antaumuksella sairaanhoidon ja alan historian parissa. Hän valmistui sairaanhoitajaksi 1950 ja avioitui samana vuonna. Perhe asui ensin Ruotsissa. Marianne omistautui kolmelapsisen perheen hoitamiseen sairaanhoitajatutkinnon jälkeen, mutta sitten hänen työuransa etenikin vauhdikkaasti.
Terveydenhoitajatutkinnon jälkeen 1975 Marianne valmistui 1981 sairaanhoidon opettajaksi Helsingfors svenska sjukvårdsinstitutista ja 1982 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. 1983 hänelle annettiin tehtäväksi hoitotieteellisen koulutusohjelman rakentaminen Helsingin yliopistossa. Mariannen hoitotieteellinen väitöskirja ”Maallinen sairaanhoitajatar Suomessa 1700-luvulta yhtenäisen koulutuksen alkamiseen 1930” Kuopion yliopistossa valmistui 1991. Hänelle myönnettiin dosentin arvo 1994 samaisessa yliopistossa, jossa hän myös toimi 1989–1990 hoitodidaktiikan apulaisprofessorina. Marianne oli arvostettu luennoitsija ja kongressipuhuja, ja hän julkaisi myös lukuisia artikkeleita kansainvälisissä hoitotiedelehdissä.
Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen (SFF) ja Suomen sairaanhoitajaliiton (Ssl) toiminta houkutteli aktiiviseen osallistumiseen jo 1970-luvulla. Marianne nimitettiin useaan otteeseen Suomen edustajaksi pohjoismaisissa sairaanhoitajakongresseissa. Lisäksi hän toimi pitkään Suomen toimittajana Scandinavian Journal of Caring Sciences- lehdessä ja usean kansainvälisen informaatioteknologisen yhteisön ja tiedekomitean jäsenenä. Mariannen tiedot historiantutkimuksessa ja arkistoalalla tuli käyttöön, kun Sophie Mannerheimin Ruotsissa säilytetty arkistoaineisto sekä Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen arkisto tuli siirrettäviksi Suomen Kansallisarkistoon.
Marianne toimi aktiivisesti jo 1980-luvulla Terveydenhuollon tietojenkäsittely-yhdistyksessä (nykyisin Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojenkäsittely-yhdistys) ja hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen. Vuonna 1985 Helsingissä järjestettyyn Medical Informatics Europe (MIE) – konferenssiin hän organisoi Nursing Informatics -session, johon osallistui hoitotyön tiedonhallinnan pioneereja Euroopasta ja Yhdysvalloista. Tästä tapaamisesta kehittyi vuosikymmeniä kestäviä ystävyyssuhteita. Mariannen ehdotuksesta 1988 käynnistyi MIEn alaisuudessa erityisesti pohjoismaisia hoitajia kansainväliseen IMIA NI -asiantuntijaryhmään yhdistävä hoitotyön ryhmä, jonka kunniajäseneksi hänet oli nimetty. Marianne edusti Suomea useissa erityisesti tiedonhallinnan koulutusta kehittävissä EU-projekteissa. Hän toimi NI-konferenssien tieteellisen- (NI’94) ja järjestelytoimikunnan (NI’97) jäsenenä. NI’2009 järjestettiin Ssl:n tukemana Helsingissä ja Marianne toimi myös tuolloin tieteellisen toimikunnan jäsenenä. Mariannen historian kirjoituksen asiantuntemusta käytettiin julkaistaessa historiikki International Nursing Informatics: A History of the First Forty Years 1960–2000.
Mariannelle myönnettiin 1993 Sophie Mannerheim pronssinen mitali hänen ansiokkaasta tutkimuksestaan Suomen modernin sairaanhoitajakoulutuksen perustajasta. Florence Nightingale-mitalin hän sai 2001 merkittävästä historiantutkimuksesta ja datateknologisesta tutkimuksesta hoitotyössä.
Kaija Saranto, Emeritaprofessori, sairaanhoitaja
Maicco Mustajoki, FT, erikoissairaanhoitaja
