Krooninen säärihaava aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja terveysriskin etenkin tulehtuessaan. Oikea diagnoosi ja asiantunteva hoito pelastaa jalkoja ja henkiä.
Terveyskeskukseen saapuu 82-vuotias Rauni. Tulosyynä on puoli vuotta sitten syntynyt säärihaava. Kotihoito on hoitanut haavan kolmesti viikossa. Vastaanotolla märkien sidosten alta säären sivusta löytyy kipeä, haiseva, kämmenen kokoinen ja katteinen haava, jonka ympäriltä iho on punoittava ja kuuma. Jalka on turvoksissa.
Haavahoitaja Mervi Niskanen, miten Raunia pitäisi hoitaa?
– Ensinnäkin taustatekijät tulee selvittää aina jo haavan synnyttyä, sillä terve iho ei haavaudu ilman traumaa. Jos haava ei asianmukaisella hoidolla näytä paranemisen merkkejä, tulee syyt selvittää. Tämän tulisi onnistua jokaisessa terveyspalveluja tuottavassa yksikössä.
Mikäli haava ei parane, potilas pitää lähettää ajoissa erikoissairaanhoitoon. Jos Raunilla on kuumetta, tulehdusarvojen nousua ja yleisoireita, suunta on päivystys.
Kiireettömässä tilanteessa paras paikka Raunille olisi monesta sairaalasta löytyvä haavakeskus. Siellä hänen tilanteeseensa perehtyy etukäteen moniammatillinen tiimi: verisuonikirurgi, ihotautilääkäri, haavahoitaja, diabeteshoitaja, jalkaterapeutti ja tarvittaessa muutkin asiantuntijat.
– Tällöin päätetään jatkotutkimukset ja keitä asiantuntijoita tarvitaan vastaanotolla.
Verikokeissa selvitetään esimerkiksi pitkäaikaissokeri ja albumiini. Alhainen albumiini kielii pitkäaikaisesta aliravitsemuksesta. ABI-mittauksessa, jossa lasketaan nilkka-olkavarsipaineen suhde, selviää raajan valtimoverenkierron tila.
Yleisin säärihaavan syy on laskimoiden vajaatoiminta, mutta taustalla voi olla myös vaikkapa valtimonkovettumatauti, diabetes tai ihosairaus. Tärkeintä on saada haavalle oikea diagnoosi, sillä se ratkaisee hoidon.
– Esimerkiksi laskimoperäisessä haavassa keskeistä on turvotuksen poisto ensin kompressiosidoksin ja myöhemmin, turvotuksen laskettua, lääkinnällisillä hoitosukilla.
Tärkeintä on saada haavalle oikea diagnoosi, sillä se ratkaisee hoidon.
Raunin haava vaikuttaa tulehtuneelta. Infektiossa paikallishoidon tavoite on vähentää mikrobikuormaa ja puhdistaa haavaa kuolleesta kudoksesta, solujätteestä sekä eritteestä.
Haavaa suihkutetaan pari minuuttia kädenlämpöisellä vedellä ja kate poistetaan paikallispuudutuksessa. Tämän jälkeen haavan pohjalta otetaan bakteeriviljely.
– Kaikissa kroonisissa haavoissa on bakteerikasvua, se yksin ei ole merkki infektiosta.
Paikallishoitotuotteissa on liuoksia ja sidosaineita, jotka poistavat haavasta fibriini- ja nekroosikudosta, sitovat hajua, imevät eritettä tai tappavat bakteereita.
– Infektiossa käytetään aina antibakteerisia tuotteita.
Muiden tuotteiden käyttö on kiinni haavatyypistä, käsillä olevasta valikoimasta ja hoidosta päättävän mieltymyksistä.
– Tuotteita on valtavasti, mutta riittää, kun opettelee käyttämään hyvin alle kymmentä.
Sidosten vaihto ajoitetaan niin, että haavassa pysyy paranemiselle edullinen kosteus ja lämpötila, mutta ympäröivä iho ei vety. Ihoa suojaa esimerkiksi sidos, joka ohjaa kosteutta suoraan ylöspäin, ei sivulle.
– Erityksen määrä voi vaihdella hoitokerrasta toiseen. Hoitajalla tulee olla kyky arvioida tilannetta joka kerta haavaa hoitaessaan. Aina on myös kirjattava tehdyt hoidot ja haavan tila, jotta tieto välittyy eteenpäin. Haavan hoito on tiimityötä.
Niskanen muistuttaa, että kipu ja pitkät haavahoidot ovat Raunille raskaita.
– Hoitajan tulee motivoida potilasta esimerkiksi monipuoliseen, proteiinipitoiseen ruokavalioon ja infektion rauhoituttua pohjepumppua aktivoivaan liikuntaan.
Yksi kannustin on monelle ylitse muiden.
– Saunaa voin suositella vasta, kun haava on parantunut.
Teksti Suvi Leppiniemi
Kuva Shutterstock
Mervi Niskanen on auktorisoitu haavahoitaja. Hän työskentelee Päijät-Hämeen keskussairaalan haavakeskuksessa asiantuntijasairaanhoitajana.
Artikkeli on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 7/2020. Lue koko lehti.