Työ on parasta ikinä. Tykkään työstäni. Olen unelma-ammatissani. Näin kertoi lähes 1700 sairaanhoitajaa Sairaanhoitajaliiton kyselyssä viime vuoden lopulla. Vastaajat kertoivat työn olevan haasteellista, mielenkiintoista ja monipuolista. Hyvä työyhteisö, työtä ymmärtävä johto, kivat työkaverit ja potilaat tukivat työn mielekkyyttä.
Valitettavasti tämä ei ole koko totuus.
Vastaajat toivat esiin runsaasti myös työn mielekkyyttä heikentäviä seikkoja. Työn mielekkyyttä nakersi kiire ja riittämättömyyden tunne siitä, ettei työtä voi tehdä hyvin. Työmäärä koettiin liian suureksi suhteessa henkilöstömäärään ja tämän vuoksi esimerkiksi ruoka- ja kahvitaukoja ei ehditty pitämään. Vastaajat kokivat työn fyysisen ja psyykkisen kuorman isoksi. Etenkin pienten lasten vanhemmat kokivat huonoa omaatuntoa siitä, että olivat työvuorojen jälkeen niin uupuneita, etteivät jaksaneet leikkiä lastensa kanssa tai olla muutoin läsnä perheen kanssa. Uupumusta lisäsi muun muassa sijaisten puuttumisesta johtuva toistuva tai jatkuva joustaminen ja ylitöiden tekeminen. Ylitöiden vuoksi työstä ei ehditty palautumaan, mikä puolestaan lisäsi sairauspoissaolojen määrää.
Työnteon mielekkyyttä haittasi myös organisaation hierarkkisuus ja huono johtaminen. Huono työilmapiiri lisäsi lähtöaikeita työpaikasta. Esimerkiksi maistereiksi kouluttautuneet sairaanhoitajat kokivat turhauttavaksi sen, etteivät he voineet hyödyntää työssään saamaansa lisäkoulutusta. Sairaanhoitajien vastauksissa nousi toistuvasti esiin myös arvostuksen puute. Eniten työn mielekkyyttä söi kuitenkin surkea palkka suhteessa työn vaativuuteen.
Sairaanhoitajien palaute on otettava vihdoinkin vakavasti, sillä uupuneet sairaanhoitajat ovat riski potilasturvallisuudelle. Suomen terveydenhuollolle koituu vielä suurempi riski, jos koulutetut sairaanhoitajat päättävät uupuessaan sankoin joukoin jättää alan tai lähteä parempien työolojen perässä ulkomaille.
