Annoimme kahdelle blogistille etukäteen luettavaksi Sairaanhoitaja-lehden 3/2021 Puheenaihe-jutun, jonka otsikkona on Äänettömiksi organisoidut. Minkälaisia ajatuksia juttu herätti HUSin magneettisairaalaohjelman johtajassa Marita Ritmala-Castrénissa?
Hoitajat turhautuvat ja esihenkilöt tukehtuvat työkuormansa alla. Tällaista viestiä saamme lukea sosiaalisessa mediassa erityisesti näinä terveydenhuollon kestävyyttä koettelevina aikoina. Mikä avuksi? Mielestäni nyt tarvitaan perinteisen hierarkkisen johtamistavan muutosta, mikä tarkoittaa muutosta niin johdettavien kuin johtajienkin toiminnassa.
Aloitan johdettavista. Hoitajien tulee ottaa haltuun oma asiantuntijan roolinsa potilaiden hoitotyössä. Meillä on pitkä historia ylhäältä alas -johtajuudesta, jossa esihenkilöt ja johtajat sanovat, miten hoitotyö tulee toteuttaa. Tämän romuttaminen edellyttää hoitajilta oman ammatti-identiteetin vahvuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Meidän tulee osata tuoda omat näkemyksemme esiin rakentavasti ja perustellen. Ja asioista tulee voida keskustella objektiivisesti, henkilöimättä niitä. Kiteyttäen siis – olen hoitajana potilaani hoitotyön paras asiantuntija ja kerron, miten työtäni tulee toteuttaa, jotta potilaat siitä saavat parhaan hyödyn. Kunhan minua vaan kuunneltaisiin…
Hoitotyön esimiehillä ja johtajilla painaa sama ylhäältä alas -johtamisen pitkä historia. Esihenkilönä ja johtajana kuvittelen, että minulla pitää olla ratkaisu kaikkiin arjen ongelmiin, jotta voin sanoa, miten hommat tulee tehdä ja arki sujuu. Olenhan sitä paitsi taustakoulutukseltani sairaanhoitaja eli työntekijäni odottavat minun hallitsevan myös hoitotyön. Nyt on korkea aika tunnustaa, että työntekijät, siis potilaiden hoitajat, tietävät hoitotyöstä enemmän kuin esihenkilönsä, jonka asiantuntijuutta on johtaminen. Niinpä työntekijöitä tulee kuulla ja kannustaa arjen ongelmien ratkaisuun ja hyvien hoitokäytäntöjen edelleen kehittämiseen.
Magneettisairaala-status, Magnet Hospital®, on organisaatiolle myönnetty tunnustus erinomaisesta hoitotyöstä. Se on kehitetty tutkimalla, mitkä tekijät ovat hoitajan työtyytyväisyyden edellytyksiä. Johtamisen osalta asia on selvä. Hoitotyötä tulee johtaa kautta linjan hoitotyön tai hoitotieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Kommunikaatio esihenkilöiden, johtajien ja työntekijöiden välillä on avointa ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Ja jokainen, myös potilaan hoitaja, vastaa omasta työstään ja on sen asiantuntija. Häntä on oman työnsä asiantuntijana myös kuultava ja kohdeltava.
Magneettisairaalastatuksen saaneet sairaalat vetävät puoleensa hyviä hoitajia. Syyt tähän vetovoimaan löytyvät tuloksellisesta työstä hoitajien työtyytyväisyyden parantamiseksi. Magneettisairaala-mallin mukaan hoitajan työtyytyväisyys koostuu seitsemästä asiasta:
- hoitajan tulee kokea, että hän on autonominen työssään, siis hänellä on sananvaltaa oman työnsä toteuttamiseen
- hoitajalla tulee olla mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan
- häntä johdetaan kuunnellen, kannustaen, yksilöllisesti, innovatiivisuuteen rohkaisten ja palautetta antaen
- hän on oman työnsä asiantuntija moniammatillisessa tiimissä
- hän tietää, että yksikössä toteutetaan laadukasta hoitotyötä ja hän kokee olevansa osa sitä
- resurssit hoitotyön toteuttamiseen ovat riittävät
- yhteistyö kollegojen kanssa toimii hyvin.
Varmaan meistä kaikki, niin työntekijät kuin johtajatkin voivat allekirjoittaa nuo kaikki oman työnsä osalta.
Millaisen johtajan johdettavana olen itse kokenut olevani työhöni tyytyväisin. Kohtalaisen pitkän urani ajalta tulee mieleen liki kaksikymmentä lähiesihenkilöä, joista parhaita yhdistää luottamus ammattitaitooni ja sen myötä riittävä tila toteuttaa omia näkemyksiäni. Parhaat esihenkilöni eivät ole antaneet minulle valmiita vastauksia ongelmiini tai toimintamalleja työni toteuttamiseen sen enempää potilashoidossa kuin myöhemmissä tehtävissäni hoitotyön kehittäjänä. Sen sijaan he ovat tarjonneet reflektiopintaa ajatuksilleni ja vinkanneet, mihin suuntaan ehkä kannattaisi edetä, jos olen ollut asioitteni kanssa hieman hukassa. Ja palaute niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin lämmittää aina. Se osoittaa, että esihenkilö välittää.
