Suomen Sairaanhoitajien asiantuntija Pirjo Rannanjärvi pohtii tässä blogissa hoitotyön päivittäisjohtamisen yhä kasvavia haasteita. Hänen ratkaisunsa hoitotyön johtamishaasteiden ratkaisemiseksi on johtajien ja tekijöiden laaja yhteistyö sekä hoitotyön johtajien todellinen valta johtaa.
Hoitotyön johtaminen ja varsinkin sen kehittäminen sekä siinä kehittyminen on haastava tehtävä ja vaatii esihenkilöltä monenlaista osaamista. Hoitotyön johtaminen terveydenhuollossa on sekä perustehtävään liittyvää työtä että hallintotyötä. Hoitotyön ylempien johtajien ja lähiesihenkilöiden tehtävänkuviin on viime vuosina lisätty hallinnollisia tehtäviä ja jopa budjettivastuuta. Ei olekaan ihme, että johtajat kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa hoitotyön kehittämiseen saati päivittäisjohtamiseen. Puhumattakaan siitä, että olisi aikaa tai mahdollisuuksia päivittäisjohtamisen kehittämiseen.
Mitä päivittäisjohtaminen tarkoittaa?
Se on sitä arkista työtä, jota lähiesihenkilöt tekevät. Päivittäisjohtaminen sisältää ihmisten johtamisen ja varsinaisen työsuorituksen johtamisen eli päivittäistoiminnan johtamisen. Useimmissa yksiköissä päivittäisjohtamisen vastuu on jaettu. Esimerkiksi osastonhoitaja on yksikön hoitohenkilöstön esihenkilö ja apulaisosastonhoitaja vastaa päivittäistoiminnan johtamisesta eli sen arkisen työn johtamisesta. Toisessa yksikössä osastonhoitaja on esihenkilö ja hoitaa myös päivittäistoiminnan johtamisen. Päivittäistoiminnan onnistunut johtaminen edellyttää, että resurssit ovat kunnossa ja että lähiesihenkilöllä on taitoa johtamiseen ja vahva ymmärrys siitä, mikä on työyksikön perustehtävä ja mitä sen onnistunut toteuttaminen vaatii hoitohenkilöstöltä. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, työ muuttuu kaoottiseksi päivittäiseksi työstä selviämiseksi. On muistettava, että lähiesihenkilöt eivät johda strategista toimintaa, mutta he toki toteuttavat organisaation strategiaa. Strategian toteuttaminen ei voi olla päivittäisestä työnteosta irrallista toimintaa. Terveydenhuollossa lähiesihenkilöiden johtamisvastuu perustuu hänen asemaansa organisaatiossa ja sitä kautta hänen saamaansa valtaan.
Meille kaikille on pandemian aikana tullut selväksi, että terveydenhuollossa sairaanhoitajat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä, eikä sitä voida noin vain korvata. Viimeistään hoitajien meneillään oleva työtaistelu on sen osoittanut.
Mistä päivittäistoiminnan resursoinnin haasteet koostuvat?
Ensimmäinen lienee päivänselvä eli sairaanhoitajien riittävyys. Ei todellakaan ole tarpeeksi, että työnantaja rekrytoi määrällisesti lisää henkilökuntaa, vaan on kiinnitettävä huomiota nimenomaan oikeanlaisen osaamisen rekrytointiin. On rekrytoitava pitkällä tähtäimellä. Hoitotyössä tarvitaan sekä uusia ja innokkaita sairaanhoitajia että kokeneita konkareita. Yksinään osaamisen rekrytointikaan ei kuitenkaan riitä, sillä yhteistä sekä uusille että konkareille ovat arkisen työnteon monet haasteet.
Nämä haasteet koostuvat sekä sairaanhoitajien johtamisen haasteista että erilaisista käytännön toimintaan liittyvistä haasteista. Tuttuun listaan kuuluvat esimerkiksi työvuorosuunnittelun oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, henkilökunnan vaihtuvuus, perehdytyksen kuormittavuus, tiimityön haasteet, kommunikoinnin ja viestinnän ongelmat, koulutusten oikeanlainen kohdentaminen, ajantasaisten hoitotyön ohjeistuksien puuttuminen, osaamisen hyödyntäminen, erityisosaajien vähäinen määrä, työkykyä ylläpitävän toiminnan haasteet, mentoroinnin puuttuminen ja niin edelleen. Yhdessä työpaikassa voi olla vain yksi haaste, toisessa vähän enemmän ja kolmannessa kaikki. Tärkeintä ei ole sormella osoittelu, vaan se miten haasteisiin nyt tartutaan. Sen lisäksi, että sairaanhoitaja selviää näistä kaikista haasteista, on hänen selvittävä perustyöstään niin, ettei sitä tarvitse tehdä omien arvojensa vastaisesti. On hyvä muistaa, että sairaanhoitajilta myös edellytetään oman alansa kehityksen seuraamista ja heillä on oltava valmiutta kyseenalaistaa totutut toimintatavat ja etsiä uutta tietoa niiden kehittämiseksi. Hoitotyön tutkimus ja sen jatkuva soveltaminen on yksi edellytys terveydenhuollon ammattilaisten osaamiselle ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämiselle.
Miten kaikista näistä haasteista sitten selvitään?
Minun ratkaisuni on yhteistyön tekeminen kaikkien hoitotyön tekijä- ja johtamistasojen välillä, yhdessä. Niin sairaanhoitajien, hoitotyön lähiesihenkilöiden, hoitotyön ylempien johtajien, ylihoitajien kuin johtavien ylihoitajienkin on pidettävä yhtä ja yhteyttä, antauduttava yhteistyöhön. Lisäksi työnantajien on annettava hoitotyön ylempien johtajien ja lähiesihenkilöiden oikeasti johtaa hoitotyötä hyvässä yhteistyössä henkilöstönsä kanssa.
Hoitotyön johtaminen vaatii tiedolla johtamista, mutta siihen sisältyy myös muutoksen, osaamisen ja kehityksen aikaansaamista. Johtaminen edellyttää, että sairaanhoitajien on tiedettävä mikä on toiminnan tarkoitus, tavoitteet ja mitä osaamista juuri omalla työpaikalla tarvitaan. Lisäksi sairaanhoitajia on kuultava ja heitä on osallistettava yhteisten asioiden kehittämiseen. Tämä vaatii uudistumista ja uudenlaisia tapoja niin hoitotyön ylemmiltä johtajilta, lähiesihenkilöiltä kuin sairaanhoitajilta. Päivittäisjohtamisessa kaikille osapuolille on tärkeintä selkiyttää tavoitteet ja odotukset, satsata vuorovaikutukseen ja palautteenantoon. Näin ollaan yhteisellä tiellä, joka varmasti vaikuttaa samalla sairaanhoitajien riittävyyteen ja saatavuuteen sekä henkilöstön työhyvinvointiin. On myös muistettava, että tällä kaikella on valtava merkitys asiakkaan saaman hoidon laatuun.
Meidän on syytä aloittaa siitä, että sairaanhoitajat saavat työstään sen vaativuutta ja koulutusta vastaavan palkan ja vasta sen jälkeen voimme pureutua näihin muihin haasteisiin.
Suomen Sairaanhoitajat tukee Tehyä ja Superia menossa olevan palkkaneuvottelun onnistumiseksi.
Inspiroiduitko tästä? Blogeillamme tuomme sairaanhoitajan äänen kuuluvaksi ja asiantuntemuksen näkyväksi.
