Tutkiva Hoitotyö -lehden pääkirjoitus (1/2022)/ Mari Kangasniemi, päätoimittaja, dosentti ja Minna Stolt, toimitussihteeri, dosentti.
Huhtikuussa 2022 Suomen hoitajajärjestöt käynnistivät työtaistelutoimet. Kirjallisuudessa hoitotyöntekijöiden lakko määritellään tilanteena, jossa hoitotyöntekijät jättävät työtehtävänsä viimeisenä keinona, mikäli hoitotyöntekijät ja työnantajat eivät ole päässet sopuun työtä koskevista seikoista. Lakon lähtökohtana on työntekijöiden kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja tarve tuoda epäkohdat kollektiivisesti esiin. Lakko käynnistyy työntekijöiden aloitteesta, koska he kokevat olevansa oikeutettuja joihinkin etuihin, ja toimillaan hakevat oikeutusta ja taloudellisia vaikutuksia. (Catlin 2020.)
Meneillään oleva hoitotyöntekijöiden lakko kohdistuu hoitotyöntekijöiden palkkoihin ja työoloihin. Lakkoa on perusteltu nykyisten työntekijöiden aseman parantamisella, tarpeella vastata vallitsevaan ja ennakoituun työvoimapulaan ja potilasturvallisuuden varmistamiseen tulevaisuudessa. Näitä seikkoja myös Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto (International Council of Nursing, ICN) on uutisoinut suomalaisesta työtaistelusta.
On huomionarvoista, että aikaisempi tutkimus hoitotyöntekijöiden työtaisteluista on vähäistä kohdistuen erityisesti esihenkilöiden näkökulmaan. Lakko on poikkeustila ja siten yksi terveydenhuollon kriisin muoto, joka edellyttää organisaatioilta ja esihenkilöiltä valmiuksia ennen lakkoa, lakon aikana ja sen jälkeen. Esihenkilöt ovat kokeneet lakot ristiriitaisina, koska lakon on koettu vaikeuttavan organisaatioiden toimintaa ja jopa esihenkilöiden henkilökohtaista elämää. Mutta toisaalta se koetaan työntekijöiden oikeutetuksi toimeksi ja siten herättää esihenkilöissä ylpeyttä työntekijöistään (Stichler ym. 2019).
Hoitotyöntekijöiden lakkoon sisältyy myös eettisiä näkökohtia. Ammattietiikkaan liittyen, lakkoja on perusteltu pyrkimyksenä välillisesti parantaa potilaiden hoitoa: hoitotyöntekijöiden työolojen ja -etujen parantamisen on katsottu vaikuttavan nykyisten ja alalle hakeutuvien asemaan. Toisaalta lakko voi tuoda esille myös jännitteen kollektiivisen ja yksilön toiminnan välillä: lakon luonteen mukaisesti se toteutetaan kollektiivisesti, mutta yksittäisen työntekijän näkökulmasta voi olla vaikea päätös jättää työ ja olla tekemättä ammattiin kuuluvia työtehtäviä. (Murphy 2022.) Eettisestä näkökulmasta olennainen kysymys kohdistuu myös yhteiskunnalliseen tasa-arvoon erilaisten toimialojen välillä. Myös tässä hoitotyöntekijöiden on koettu olevan oikeutettuja ilmaisemaan eriävän tahtonsa.
Ajantasainen tutkimustieto lakosta ja sen vaikutuksista puuttuu. Lakko synnyttää hoitotyöntekijöiden ja esihenkilöiden arkeen päätöksenteon tilanteita, joilla on käytännöllisiä ja eettisiä vaikutuksia. Ei myöskään tunneta sitä, miten lakko ja sen seuraukset vaikuttavat yksilöiden sitoutumiseen ammattiin ja koko alan vetovoimaisuuteen. Myös aikaisempi tieto potilaiden ja kansalaisten näkökulmasta sekä lakon pitkäaikaisista vaikutuksista hoitoon ja palvelujärjestelmään puuttuu.
Julkaisemme käytännön hoitotyötä palvelevaa Tutkiva hoitotyö -tiedelehteä, jotta sinä pysyisit helpolla tavalla kärryillä uusimmista tutkimuksista. Lehti on vain jäsenille. Liity jäseneksi täältä.
